lomalla on kiva

vähä hiljane päivä ollu. oon vaan löhönny himassa. se on tuntunu yllättävän mukavalta, ettei oo mitään aikataulua, ei kellonaikaa jollonka pitäs olla jossain, ei stressiä siitä miten sinne pääsee ja onko siellä ajoissa jne. aamulla katottiin veljen kanssa salkkarit (ku viime vkolla lähin poikaystävälle asumaan muutamaks päiväks nii lähin vielä silleen ovelasti että jäi torstain salkkarit näkemättä ku olin matkalla sinne ja perjantaina ei PYSTYNY kattoo ku en ollu nähny torstain), ja eigh! tajusinpas juuri että jäi tänään salkkarit välistä!! oumaigaad löytysköhän ne netistä?! pitää käyä vilaseeeeeeeeeeeeeeee>

***

EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII niitä ei näy netistä! tää ei voi olla mahollista! multa vaan jäi välistä salkkarit!! enkä nää niitä huomennakaan ku lähen mökille voi omg! nyt harmittaa, ihan oikeesti harmittaa!! murr miten mä saatoin olla niin huolimaton enkä pistäny tallennukseen! näääääääääääääääh..

nojoo, juhannus siis meni joutsassa. opin vihdoin ajallisen määritelmän juhannukselle. se oli jotenki että juhannus aatto oli vissiin 24pvä ja se juhannuspvä sitte 25pvä. nytte ku aattelee nii sehän on helppo muistaa koska jouluaattohan on 24pvä (joulukuuta) ja se joulupäivä on 25pvä! jopas oli helbbo yhtälö. joo, ja juhannusaattona (joka siis kuullemma on se juhannusjuhannus jollon poltetaan kokkoa ja syyään ja sellasta), sato vettä enemmän tai vähemmän koko illan. siinnä vaiheessa ku kokkoa piti mennä sytyttämään nii taivas oikee repes ja sieltä tuli vettä semmosella syötöllä että ei mitään rajaa, humina vaan kuulu ja mää päätin ihan suosiolla jäähä sisälle ikkunasta katteleen ku lähinnä miehet yritti sitä kokkoa sytyttää (kaatosateessa ja tuulessa joka kallisti puutki). kyllähän se siitä sytty, vaikka aluks se oliki vaan semmone savuava pesä. hassua se kuitenki oli ku sato ku saavista kaatamalla ja silti se palo ilosena se tuli!

mitään kovin jännää ei koko vkoloppuna tapahtunu, torstaina katottiin youth in revolt, poikaystävä oli ladannu sen (mulle/muavarten) netistä. ja siis tää youth in revolt tarina ku määhän näin siitä trailerin joskus helmikuussa ku pörräsin jossain jyväskeskuksessa ja ku siellä näytetään niitä, ja sillon mää aattelin että tahon nähhä ton leffan. nnnno, siinnä sitte oottelin, aina ku tuli perjantaina uus semmone viikon leffaesite nii pyydystin sen aina käsiini ja petyin. lopulta sitte joskus maaliskuussa ku kateltiin niin kävi ilmi että se leffahan tulee teattereihin vasta kesäkuun 18. päivä! mua kismitti ku ne alottaa sen mainostamisen nii aikasin, mut eihän sille mitään mahtanu. poikaystävän kanssa sovittiin että mennään kattomaan se sitte ensi-iltaan ku se tulee. siihen tuli sitte mutkia matkaan, sillä oliki tärkee peli sillon eikä voinu tulla ja lopulta kävi sillei et mäkään en päässy kattomaan sitä ku olin kuumeessa. se kuitenki latas sen netistä ja lopulta siis sain katottua sen ja se oli musta hyvä vaikka ootinki siltä tosi paljon ku olin oottanu sitä niin pitkään! se oli vähä erillainen ku olin olettanu mut hyvä silti ja nyt tuntuu vähä hassulta ku oon nähny sen ku nii pitkää ootin että näkisin ;D

lauantaina näytti heti aamusta sää ihan hullun mukavalta nii meinattiin että mennään soutuveneellä johonki saareen, otetaan vähän evästä ja sellasta ja viltti ja sit meinattiin et sieltä vois käyä uimassa ja mäki puin bikinit mun ihkun kesämekkovirityksen alle ku lähettiin. nnnno, päästiin sovussa järvelle ja lähettiin soutamaan ja jo sillon siellä tuuli ihan hullun paljon! päästiin saareen asti ja ruvettiin raottamaan eväskoria ja levitettiin vilttiä - ja sitte semmone hullun iso tumma pilvi valtas koko taivaan meiän päältä. se oli just sen näkönen pilvi että ku se päästää satamaan nii se sataa ja kunnolla, ja tosiaan ku lähettiin taas veneellä siitä saaresta ni alko tosiaan ripsottaa.
me kuitenki päästiin sen pilven "ohi" aurinkoisemmalle puolelle ku jaksettiin (poikaystävä jakso) soutaa tarpeeks nopeesti (liikuttiin nopeemmin ku pilvi! yli pilvennopeutta!) näytti sillee aika siistiltä se ku oli kauheen iso tumma pilvi ja sitte ku päästiin valoon nii siellä oliki ihan valosaa ja semi lämpöstäki eikä satanukkaan.



mä harrastin siinä aikani kuluks ku en soutanu ni "taide"kuvien ottamista ja eväänä meillä oli raparperisimaa ja muutama tosihyvä voileipä!

tänään mää aattelin että yllätän äitin ja sen miehen ku ne tulee töistä ja teen jotain gourmet ruokaa. mun veli oli mukana juonessa (=autto mua köksäämään), vaikka se oliki tosi negisasenteella ja maris koko ajan että eikö vois vaan tehhä pastaa ja jälkkäriks jätskiä käyä ostamassa. sain kuitenki sen lämpeemään mun ideoille sen verran et se suostu mukaan toteutukseen. mä nimittäin löysin netistä semmosen valmismenun, jonka pohjalta sitte tehtiin ruuat. valmismenu oli tästä. alkuruuaks me tehtiin tomaatti-bruschettoja, eli siis siinnä oli leipäpala joka paistettiin oliiviöljyssä paistinpannulla ja sitte mä tein siihe päälle semmosen "kastikkeen", jonka pohjana oli oliviöljy kanssa ja sit heitin siihe valkosipulia ja revin myös muutaman basilikan lehen sekaan, ja lisäks pilkoin tomaatteja sinne ihan sillee sen kokosiks ku niitä salattiinki pistetään, ja sit lopuks laitettiin leivät lautasille ja pistettiin se "kastike" siihen päälle.

pääruuaks oli kanaa ja sit paistettiin (oliiviöljyssä) kesäkurpitsaa, paprikaa, porkkanaa ja purjoa sen kanssa, ja annoksien päälle siveellinen tuikkaus oliiviöljyä.

jälkiruuan mää otin vastuulleni. mun mielestä on aina jännää kokata jotain tommosta uutta! tää jälkiruoka oli nimeltä pannacotta. siinnä piti keittää makeutettua kermaa ja lisätä sekaan liivatteita ja sit pistää se hyytymään vähäks aikaa. se kuullostaa joo helpolta ja yksinkertaselta ja niin mäki aattelin, pistin kerman siihen hellalle ja aattelin etten varmana tee sitä virhettä että se palais pohjaan ni hämmentelin sitä aina hyvin väliajoin ekojen viien minuutin aikana. sitte ihan yllättäen ku keskityin kännykkään kaheks sekunniks nii se kerma jotenki tussahti siitä kattilasta yli niinku ydinpommit silleen sienimäisesti! se heitti yli tyyliin puolet siitä kermasta ja mukavasti ku se kerma valu lattialle ja uuniluukun väliin ja kaikenkukkuraks palo siihen levylle jolla mä sitä paistoin. yllättävää kyllä, se oli koko ruokailun ainut onnettomuus ja se oli aika hyvin mun kaltaselta luuserisählääjältä! veli kävi vielä hakemassa länsiväylältä tuoreita mansikoita mun pannacottan kanssa ja siitä tuli niin herkullisen näkönen että nappasimpa kuvanki siitä kaikille ihailtavaks!
tuolla mansikoitten alla siis toi valkonen tökötti on pannacottaa. reseptin mä löysin kotilieden netistä, kannattaa kokeilla täältä löytyy toi mun kokeilema hyväks tänään havaittu ohje! mää tosin annoin sen hyytyä paljon vähemmän ku ois pitäny, ohjeessa sanottiin _vähintään kolme tuntia nii mää pistin pakastimeen reiluks tunniks ja siitä tuli silti tosi hyvää eikä ollu lainkaan löysää enää.

sellasta! huomenna lähen mökille serkkujen kanssa
haudi
sofia (;

hyvältä näyttää niinku kuuluuki

kävin tänään aamulla taas kerran verikokeessa. emmä tiiä miks ne mun verta janoaa mut äiti sano et joku oli sanonu et pitää mennä ni se käski mun mennä. ja sit mä menin, ja jouduin ottaa semmosen vuoronumeron ku en ollu saanu varattua aikaa eilen illalla (olin tajunnu sen varaussysteemin liian myöhään ...) ja siis, se täti siinnä "tiskillä" anto mulle sen numeron ja mä katoin sitä, se oli 170. menin istumaan ja kuulin ku seuraava nro huuettiin, se oli viiskyt ja jotain. aattelin että siinnä voi kestää, mut eihän mulla mihinkään kiire ollu. jossain vaiheessa sitte yks nainen huus numeron 70. olin jo vähän tylsistyny ja kattelin ympärilleni kuka se oli se 70, mut kukaan ei liikkunu. se nainen meni hetkeks takas huoneeseen ja ku se tuli uuestaan ulos, se huus mun sukunimen.

mä olin tosi hämilläni, sanoin vähä vaisusti että se on kyllä mun nimi mutta ei mulla oo varattua aikaa (sillon ku mulal oli ollu varattu aika ni ne oli huutanu mun nimellä), ja sit se nainen pyys että saa kattoo sitä mun nroa. siinnähän oli sitte semmonen jekku että ku se mun nro, 170 oli piirretty sillee et siitä ykkösestä oli vaan ääriviivat ja se seittemänkymmentä oli lihavoitu, nii se numero oliki oikeesti 70 eikä 170 niinku mä olin kuvitellu!

pitäs kieltää lailla tollaset hämäävät numerot. oisimmä ihan hyvin voinu istua siellä niinku siihen asti että huuetaan sataseittemänkymmentä, jos en ois tajunnu mun nimestä nousta ylös (täällähän päin asuu semi monta kuitenki mun sukulaista joilla on sama sukunimi jokka ois voinu ihan sattumalta olla varannu ajan sinne!) ei tuommosia höpötyksiä voi olettaa kenenkään tajuuvan, pitäs viimestään siinä tiskillä ymmärtää selittää! pyh!

tänään mä myös lähin ekaa kertaa johonki kahteen viikkoon ni ihmisten ilmoille ja tarkemmin ottaen jkl keskustaan, pääasiallisena tarkotuksena että menin oottamaan mun poikaystävää ku se tuli illaks käymään meillä. siellä oli tosi paljon ihmisiä (ja mähän olin eläny pari viimestä viikkoa eristyksissä ihmisistä .. ok sillee kuitenki), ja olin vähän kassalla siinnä ihmisvilinässä ku tosiaan piti taas kattoa ettei kävele mihinkään tolppaan tai kenenkään päälle ja niin edelleen, mutta mä selvisin aika hyvin! kävin ostamassa veljelle axe dark chocoa (se pyys, emmä ny nii nolo oo että btw vaan ostelisin veljelle deodorantteja), ja ku menin tappamaan aikaa gt ja sieltäki tarttu mukaan yks aivan ihana hame (semmonen vartalonmyötänen joka veetään vyötärölle asti), se oli ihanan värinen ja siinnä oli ihana kukkakuvio ja oon tahtonu semmosta jo ihan sikasikapitkään!! ja lisäks se sointuu hyvin muutamanki mun ennestään omistaman topin ja tpaian kanssa =)

keskustaan kipitin laiskana tyttönä bussilla, ja kun näin ikkunasta semmosen perus rantaleijjonan pyöräilemässä julkisilla paikoilla, tiesin että kesä on vihdoin tullut! meinaa niitähän näkee aina ku on tarpeeks lämmin; aikansa eläneitä miehiä jotka kai luulee vieläki olevansa nuoruusaikojensa huippukunnossa, kun esiintyvät julkisesti (ja huom muualla ku biitsillä), farkkushortseissa, lenkkareissa, urheilusukissa ja ilman paitaa niin että näkyy kaikille punanen selkä plus kaljamaha, sekä rinta-, maha- ja selkäkarvat näkyy peittelemättä. yhtä varmasti ku kuiva asfaltti on kevään merkki, noi tommoset miehet on selvä kesän ja lämpösen sään merkki.

haudi,
sofia

ps. huomenna lähen joutsaan poikaystävän luo juhannusta viettämään ja muutenki! oon aika ilonen nytte ku oon terve ja saan olla sen kanssa sit monta yötä ja päivää peräkkäin! ::) hiphei

kaks minuuttia

ihan nopeesti vaan ilmotan että ku äskön rupesin katteleen tarkemmin mun sitä "salaista ainesosaa" jonka ostin lidlistä, mun periaatteiden helvetistä, poikaystävän yllätykseen, ei ollutkaan mitä mä luulin. toisin sanoen ostin ihan eri jutun ku olin tarkottanu ja tilasin sen just netistä äskön ELI mä AIVAN _TURHAAN rikoin mun parhaan periaatteen .

se voi olla että harva ymmärtää kuinka vakava asia tää on, koska mua ihan oikeesti vituttaa aivan helvetisti ja koko ajan yhä enemmän ku tajuun paremmin mitä mä menin tekemään. koska - - en mä oikeestaan keksi syytä minkä takia mulle on niin iso asia. asd. se lidl oli vaan niin hyvä periaate siitäki syystä että uskon et äiti puhu asiaa ku sano että jos siellä myyään halpaa tavaraa nii jossain vaiheessa sitä ruoka-tuodaan-kauppaan -ketjua on joku joka ei saa ansaitsemaansa korvausta. ja tänään mä tuin semmosta touhua ihan turhaan!!!

oon huono ihminen ;(

lidl on halpa

mulla on ollu tänään ihan kiva päivä! on jo parempi oloki!

aamullla äiti heitti mut serkuille lagaamaan ja viihtymään ja siellä me sitte löhöttiin sohval, serkku teki ruokaa ni syötiin ruokaa ja lettuja ja jäätelöö ja katottiin tv kaikkee mautonta, esim ostosteeveetä ja lisäks se leffa mikä tuli eilen, 40v. ja neitsyt! se oli arvatenkin ennalta-arvattava ja semi huumoriton koska pääosa vitseistä tuli siitä että se yks jätkä ei ollu saanu vaikka oli jo nelkyt veeee ja sit ne sen työkaverit yritti sitä tyrkyttää naisille. mää kuitenki lähin sieltä jo ennen kolmee ku yhel serkul oli sen kaverin synttäribileeet ja toisen (5v.) piti ehtiä _futistreeneihin (semi sulosta, vaikkaki mä säälin niitten valmentajia ku ne joutuu semmosten viisvuotiaitten pikkupoikien kanssa selviytymään; niitä valmentajia pitää tod näk olla vähintään samanverran ku niitä lapsia on), nii mää sitte kävelin himaan ja oli tosi hyvä sää!

ku saavuin kotia ni vaihoin vähä vaatteita ja aattelin et ku mulla oli suunnitteilla yks pikku yllätys mun poikaystävälle juhannukseks, jonka mä eka aattelin että menis pieleen ku en tienny pääsenkö kaupoille mut tänää ku mul oli niin hyvä olo ja oli ihan mahtava sää nii aattelin että otan pyörän ja poljen keljoon ku siellä on prismaa ja cittaria ja sellasta. oli ihan uskomaton tunne olla pihalla ja pyöräillä niiiiiiin pitkästä aikaa! olin ihan haltioissani , kuuntelin ipodia ja nautin auringosta ja kaikesta ! ::) hymy hyyty sitte kaupassa ku en löytänykkään sitä mitä mä etein!! sitä ei löytyny prismasta eikä cittarista, vaikka kuinka ravasin siellä hyllyjen ja osastojen välissä ku hullu puurossa. toisaalta, siellähän on myös lidl ja mä oikeestaan tiesin että lidlissä myytäis sitä mitä mää etein, koska olin eilen ku olin googlaillu olin törmänny semmoseen iltalehen artikkeliin jossa mainittiin että lidlissä myytiin semmosta mitä mää siis etein. jooo, mikä ongelma enää?

mähän en oo _IKINÄ ennen käyny lidlissä. eikä oo mun äitikään. se sano mulle pienenä että ensinnäki se on saksalainen kauppa ja ku siellä kaupassa on kaikki ihan sika halpaa nii ne saksalaiset ei saa tarpeeks palkkaa, eli toisin sanoen et käytännössä lidlissä käyminen ois niinku saksalaisten sortamista. ja okei, mä oon aina ollu ylpeenä etten oo ikinä käyny siellä ja kaikkee, mut nyt ku kerta olin tullu sinne ja tahoin oikeesti että se mun yllätys onnistus ja ku se vaatis sen pikku jutun mitä ei tarjonnu mulle cittari eikä prisma. nii että mää päätin että uhmaan mun koko elämän laajusta periaatetta ja meen lidliin. ja mä ajoin pyörän siihen pihaan ja menin sinne. ja siis, ku pääsin sinne varsinaisesti sisälle, mää en oikeen tienny mihin mää oisin menny; jäin vaan siihen seisomaan ja kattelemaan ympärilleni. se oli paljon pienempi ku olin aina ulkoopäin aatellu, lisäks se oli tosi mannermaisen näkönen, vähän samannäkönen ku ne ruokakaupat portugalissa missä me käytiin. se lattia ehkä teki sen, ku oli semmosta hassua kaakelin tapasta ruskeeta tai jtn.

ihmettelin siinnä hetken sitä maailmaa mistä mä olin koko ikäni jäänyt paitsi ja lähin sitte liikkeelle. löysin semi nopeesti sen mitä etinki ja olin sit ihan onnessani, ja kelasin että ku siellä kerta olin periaatteeni rikkoneena ni samantien voisin kattoo sen kaupan ympäri muutenki. kiertelin siellä ja näin freeway -juomahyllyn! en voi sanoin kuvailla kuinka kattelin niitä ku jotain suurtaki nähtävyyttä ja ostinki sitte lisäks semmosen freeway-vadelmalimsan (joka oli loppuen lopuks ihan mautonta sokerilitkua mutta kyllä sitä janoon joi)

kaikenkaikkiaan toisaalta olin aika ylpee ittestäni ku en antanu jonkun mauttoman ja hölmön periaatteen pilata mun yllätystä ja en antanu sen hallita mun elämää (koska oisinhan mä varmasti jostain netistä löytäny sitä mitä mä etein mut se ois ollu monimutkasempaa), toisaalta sitte olin myös vähän pettyny itteeni ku astuin sieltä ulos. ku vielä muutama hassu kuukaus sitte mää vannoin kivenkovaan etten enää ikinä koko mun elämässä aio ihastua enkä luottaa sillälailla yhteenkään mieheen, nii silti olin just rikkonu mun yhen suurimmista ja toimivimmista periaatteista ihan tosta vaan sen takia, että mä tahoin yllättää mun poikaystävän niinku aattelin etukäteen! lisäks oli vähän ontto olo ku tunsin että olin pettäny äidin ku en ollu jatkanu sen periaatetta, ja tuntu etten oo yhtä hyvä ihminen ku en pysty pysymään erossa lidlistä ::D mutta ei se maailma tähän lopu, ehkä mä sitte voin olla käymättä siellä tästä lähin, vaikka toisaalta siellä kyllä oli ihan hullun halpaa kaikki! :O

haudi,
sofia

rakastaa ei rakasta

elä koskaan edes ihastu

* alkoholistiin
* nörttiin
* seksiaddiktiin
* narsistiin
* jalkapalloilijaan

ei, en oo katkera.
okei, miltä tuntuis jos sä oisit yli viikon maannu himassa ja sun öö esim vaikka poikaystävä ois luvannu jo aiemmin pari kertaa tulla käymään, ja niistä oo tullu mittään ja sitte rupeette juttelemaan että se vois "taas" tulla ja sit oot jo ehtiny antaa ittelles ilahtumista ni tuleeki puhelu että ei pysty ku sen täytyy mennä pelaamaan b-poikien kakkostason peliin.

haha oommä vähän nolo.

tässä talossa

eilinen: vituiks meni
tänänen: sama kun eilen

eilen mun poikaystävän piti tulla meille yöks vähä niinku "hoitamaan" mua, mutta tadaa, sen porukat ei päästäny sitä koska mä oon kipee. se pisti mulle sillee viestiä aamulla siitä ettei pääse (siis eilen aamulla), ja mä makasin sillon vielä sängyssä ja luin sen viestin ja tuntu ku koko maailman laajunen vuosia vanha Harmaa Verho olis mytätty ja heitetty mun päälle! lisäks just olin mitannu että kuumetta oli edelleen yli kolmekasi ja huomasin siinnä myös noihin aikoihin että mun menkat oli alkanu, ja kaikkien niitten takaiskujen summasta mä purskahdin itkuun. ja mä itkin ihan hullun kauan, äiti kävi siinnä ja se oli ihana ku kyseli tahonko aamupalaa tai mehua lissää tai otanko lääkkeen tai tahonko kuivan paian (edellinen semi hiessä ku oli kuume laskenu yöllä ...), ja oli tosi ymmärtäväinen. okei, on sitä parempiaki syytä itkeä mut ottakaa huomioon että eilenki olin jo YLI VIIKON ollu "lukittuna" tähän meiän taloon, kuumeessa ja muutenki kaikessa huonossa olossa, kierimässä omassa itsesäälissäni (ja muittenki säälissä).

eilen mä sitte pistin aamusta puhelimen pois päältä, otin vähän nappia ja oli hyvä päivä äitin ja sen miehen kanssa, söin niiten kaa ja juteltiin mukavia. sitte alko ne victorian ja danielin häät (jotka on mun mielestä ihan yliarvostettua huuhaata), ja mä menin äitin ja sen miehen huoneeseen kattoo leffaa ja sit mulla vähitellen kohos taas kuume kolmeysiin. ja illalla äiti uhkas mua sairaalalla (että pitäs sillon huomenna, eli tänään, aamulla mennä jos ei laske)

en joutunu sairaalassa käymään, mutta aamusta oliki heti kuume poissa ja olin ilosella mielellä senki jälkeen, ku poikaystävä oli taas feidannu mut tänne, tällä kertaa koska sillä ei ollu massia bussiin. sillon aamusta mun pari serkkua kävi tässä ja veliki kävi moikkaamassa mua (se oo ollu kotona koko mun sairasajalla paitsi kahtena päivänä jos tää pvä lasketaan), ja sit ne lähti koko kööri (mun täti ja sen mies, äiti miehineen, veli ja serkut), meiän yhen perhetutun rippijuhliin. mua vitutti, koska mulla oli ihan terve olo, ni oisin tahtonu lähtee messii ku siel kuitenki oli kaikkee hyvää syömistäki. mutta enpä päässy. istuin täällä ja katoin ylpeys ja ennakkoluulo, mikä oli ihan hyvä leffa vaikka onki tosi mainostettu, nii mun mielestä ainaki se on sen arvonen leffa.

tossa katottiin italia vastaan uusiseelanti jalkapallo ottelua mun veljen kanssa. mähän en perusta semmosista mutta jäin siihe ku eka se katto kovalevyltä ocean's 11, ja sit jäin sitä kattomaan ja en jaksanu liikkua siitä vaikka sieltä alkoki sitä arveluttavaa aivojentuhoajaviihdettä. sen verran mä kuitenki tiiän tai ainaki uskon niin, että italian kuuluis olla hyvä. kuitenki ku me ruvettiin kattomaan sitä matsia, italia oli heti häviöllä 0-1. sattumalta ja muka "varmanpäälle" veli oli pistäny pitkävetoon euron likoon sen puolesta, että italia voittaa yli kahella maalilla. sitä se sitte kiros tossa ja se oli ehkä viihyttävintä, ku toisaalta se halveksu niitten italialaisten ihme filmaustaktiikkaa (ja mäki huomasin sen; ku uusseelantilaista tönästiin, se kaatu ja pomppas sieltä pystyyn iha silmänräpäykses; sitte italialainen ku kaaettiin, nii se kaatu sinne käet vispaten ja jäi vielä pitkäks aikaa ku pallo oli menny ohi), mutta toisaalta se tahto ettei hävii sillä vedolla. me myös mietittiin siinnä sitä "uusiseelanti" -käsitettä, että missä on vanha seelanti, jos se uus versio on tuolla kaukana?

niistä victorian ja danielin häistä sen verran, että mua melkeen säälitti se pari ja victoria eniten, koska ku mä itte aattelen, nii jos mä joskus tahtosin mennä naimisiin (ja en taho haha), nii en tod tahtos semmosia häitä! koska mitä mä sitä katoin, ja mää nimittäin erehyin kattomaan jtn semmosta ennakkoseremoniaa vissiin perjantaina, ja se siis oli semmosessa oopperasalinnäkösessä tilassa, jossa lavalla oli kaks sinfoniaorkesteria plus erinäisiä esiintyjiä (lähinnä mä näin jonku kuoron joka laulo elvistä ja lapsikuoron joka laulo jtn omaa ja ilmeisen humoristista), yleisönä siellä oli arvattavasti lähinnä vanhoja aatelistanttoja ylisiveellisine lapsineen, ja pahinta musta oli että lopuks laulettiin ruotsin kansallislaulu. onhan se victoria kuninkaallinen jne.. mutta eikai kukaan nainen joka tahtoo naimisiin, taho tuommosia häitä ?!

toisaalta, toivottavasti victoria oli eri mieltä.

mulle on tää kuumeessa nyhjääminen ollu paitsi tietty fyysisesti (oon ollu yhä kuluneempi ja kuluneempi), nii vielä sitä enemmän henkisesti rankkaa. mua on ruvennu pikkuhiljaa turhauttamaan se, etten voi tehhä mittään, käyä missään, ylipäänsä tehhä melkein mitään kivaa. positiiviset hetket on tosin ollu pieniä ilon aiheita, esimerkiks eka kerta ku kävin suihkussa sen jälkee ku sairastuin, oli mulle ku juhlaa. sitte vastapainoks nyt mitä pitempään oon ollu poissa ihmistenilmoilta, sitä herkemmässä mä muutekseen oon; saatan purskahtaa itkuun pienestäki vastoinkäymisestä, mikä ei sinänsä oo mun tapasta koska yleensä vaikka mä saatan itkeä usein jos vituttaa, mut itken sitte omassa rauhassani.

lisäks, puoliks mun kuumeen takia, en oo nähny mun poikaystävää kohta viikkoon enkä nääkkään näillä tiedoilla ku vasta viikolla ja pikaseen (ehkä jokupvä...), mutta sit kai viimestään juhannuksena oon sen kaa. jos nyt menee sillä tavalla asiat. mutta enivei mua on vähän alkanu tympiä se semmonen kaukosuhde olo mikä mulla alkaa olla (ja kai ton vois jo tuomita kaukosuhteeks ku välimatkaa on about 60km), ja ku mulla on aiemmin ollu yks juttu jonka vois kanssa melkeen sanoo kaukosuhteeks (paitsi se sit ei ollu oikee suhde koska oltiin niin kaukana), nii tulee mieleen vaan se; että ainoot yhteydenpitovälineet on tietokone ja puhelin ja aina puhutaan että ois kiva nähhä mut mitään ei tapahhu. ja sit sen seurauksena muhun iskee hirvee epävarmuus kaikista sen tunteista jne. ja sit ahistaa ja vituttaa vielä enemmän. nojaa, mulla on kyllä ehkä myös lisäks harvinaisen monimutkanen ja ihmeellinen pää ku kelailen kaikkea aina.

turha kai tästä enempää jauhaa, kaikkia vaan rupee masentamaan ku lukee tämmöstä skeidaa!

päivän parhaat piristykset:
* näin veljee ja serkkuja - pitkästä aikaa omanikästä seuraa
* täti toi mulle valkosia ruusuja meiän mökiltä, sen oli pitäny viiä ne sen äitille jonka rippijuhliin ne oli menossa, mutta antoki ne sitte mulle =)
* äiti oli hauska ja näytti tosi nätiltä (toivottavasti mullaki on paljon niiitä nätteysgeenejä, tahon näyttää siltä vanhempana!)
* veli lähti just kauppaan ostamaan mulle mehujäätä, mm!

hahaaaahaudi,
sofia (;

hymy palaa asteittain

huomenna on mun äitin äitin vissiin 72. syntymäpvä. aika jännä sinänsä, se on eläny yli neljä kertaa pitempään kun minä! aikuisuus on mun mielestä ylipääntään jotain mitä mä en käsitä. vaikka oon vasta seittemäntoista, välillä mulle tulee hetkiä jollon musta tuntuu et mä ootan jotain sellasta tunnetta että musta tulee aikuinen. että ikään ku se ois joku hetki jolla kasvais viis senttiä pituutta ja ... jtn. mä oon myös viime aikoina miettiny tosi paljon että minkänäkönen ihminen on aikuinen? se on jollain lailla erillainen kasvoista. taisiis, kyllä mä nyt tunnistan vaikka meiän koulussa jotain muita ykkösiä, että ne ei musta näytä aikuisilta. mut mikä se sitte tekee? eihän nyt jotain ryppyjäkään heti tuu?

tänään (olin vielä muutaman asteen kuumeessa mutta muuten ihan ok, paitsi tositosi väsyneenä tietenki), mun äitin mies teki ruokaa ja me syötiin yhessä. ja me sitte puhuttiin siitäki ku mähän saan alle kuukauden päästä alkaa opetella autolla ajamista harjotusluvilla, ja oon ollu siitä aika innoissani jo pitkään. ni puhuttiin myös autoista, äitin mies sano että niissä on hulluna kaikkia ihme maksuja, vakuutuksia ja sellasta ja tietty bensaa, että se ei ois välttämättä mikään ykköshankinta. ja mä rupesin miettimään että siihen tuskin on enää ku muutama vuos aikaa nii muutan omaan kotiin, ja sit muhun iski ihan tajuttoman aikuinen olo - joka lysähti kasaan ku ilmapallo kaasuräjähyksessä ku katoin peiliin.

ihan totta, mä en näytä aikuiselta, en millään! enkä ymmärrä mikä mussa vois niin dramaattisesti muuttua että näyttäisin aikuiselta sitte muutaman vuoden päästä, ku lähen itsenäistymään ja "aikuistumaan". se on ihan ammottava aukko mun mielikuvituksessa.

kattelin tossa vkolla sairasvuoteeltani unelmien poikamiestä. siinähän on semmonen miesparka, jonka edellisen unelmien poikamiestyttö -tuotantokauden se poikamiestyttö lemppas ku se kosi sitä (siis se jätkä sitä naista). ja siis tää kuvio on hassu siks koska se edellinen unelmien poikamiestyttö oli sitä edellisen unelmien poikamiehen feidaama. haha. nojoo, siinnä jaksossa se unelmienpoikamies vieraili niitten sen valitsemien naisten perheiden luona, niitä naisia oli neljä jälellä ja sit se tiputti niistä yhen ja sit ku siinnä tuli se seuraavassa jaksossa nii mää oikeesti en tienny itkisinkö vai nauraisinko, koska siinnä näytettiin ku se mies oli porealtaassa kaikkien kaa erikseen ja homma näytti sen verran kiihkeeltä että mä vihdoin tajusin mitä mun äitin mies tarkottaa aina ku se sanoo niitä kaikkia (naisia JA sitä poikamiestä) säälittäviks.

meinaa joku ihan normaali ihminen vois tulla mustasukkaseks. se jätkä nuolee niitä kaikkia (ja yleensä en tykkää puhua nuolemisesta koska se on mun mielestä ala-arvonen sana, mut siinnä ohjelmassa kaikki pussailu on ala arvosta koska se mies pussailee kymmentä muijjaa aina vartin sisään), ja nuolemisen lisäks tossa jaksossa näytti vähän meno siltä että kyllä alkaa mennä jo pussailua pitemmälle se touhu kun niitä poreammepuuhia katteli. mä en ymmärrä missä niitten naisten itsearvostus on!! lisäks naurettavinta on se jätkä: se antaa ymmärtää olevansa herkkä ja sulonen perheenisä jolle omapoika on tärkeintä, ja sitten se menee rilluttelemaan tuommoseen teeveesarjaan. ja yhtä vitsikästä on ku ne kaikki väittää, että ne ettii elämänkumppania ja rakkautta ja avioliittoa, ku ottaa huomioon että noissa formaateissa niitten suhteet on over jo ennen ku tuotantokauden kaikki jaksot ehitään näyttää telkkarissa.

parasta sen tällä vkolla nähdyn jakson "seuraavassa jaksossa" -osiossa oli se, että ilmeisesti sen poikamiehen luo tupsahtaa se poikamiestyttö, joka sen miehen oli feidannu edellisellä tuotantokaudella sanomaan että oli tehny virheen ja tahtos sen jätkän takas. se meni jo yli. paljonkohan sillekki naiselle maksettiin että se tuli sinne sillä lailla?

eilen menin sairastamaan tädin ja serkkujen luo, mukaan lähti vaatteet, pilleripurkki ja kännykkä. jossain vaiheessa mun äitin isä, joka oli lääkäri ku oli viel töissä, kävi multa kyselemässä mun olosta ylipäänsä (ku olin kuitenki ollu jo kuumeessa about vkon verran nii se ei enää kuullemma ollu normaalia), ja sitten ku oltiin syömässä nii se tuli uuestaan tälleen "sofia, nyt mennään sairaalaan" olin aika järkyttyny että nyt hetikö, ja sitten mentiin. kirjauduttiin sisään ja mentiin oottamaan. musta kokeiltiin eka kuume, verensokeri ja verenpaine, sitte verikoe, sitte toinen verikoe ja lopulta ultraääni kuvat. kuitenki kaiken kaikkiaan mä istuin siellä noin seittemän tuntia, ja varsinki ultraääneen piti oottaa hirveesti ja sen jälkeen niitä tuloksia, joita ei kuitenkaan sitte saanu. siellä tuli vielä bonuksena semmone olo, että sairastaisin vähintään jtn syöpää. etttä fiilis oli katossa a.k.a vitutti ku viimestä päivää ja turhautti ja kaikenlisäks mun olo huononi koko ajan.

lopulta mulla alko nousta kuume taas tosi rajusti, mulle tuli ihan helvetin kylymä, mä tärisin kauttaaltani ja purskahin itkuun, ku olin koko päivän vähän pidätelly tunteita. pääsin makaamaan johonki sairaalasänkyyn joka oli semmosen julkisen käytävän kupeessa ja siinnä ihan vieressä oli joku ensiapuhuone jossa oli joku kapinoitsija-lasse, joka ei suostunu pysymään sängyssään vaikka oli kai loukkaantunu, et sille ois ollu kai terveellisintä pysyä sängyssä. se vaan oli tosi hupaisaa kuunneltavaa;

hoitaja: "pää tyynyyn lasse!"
lasse: "mun pitää mennä.. mun pitää.. poliisi!"
hoitaja: "sä oot nyt sairaalassa, sun täytyy maata että sä paranet!"

***

hoitaja: "LASSE PÄÄ TYYNYYN !"
vartija: "hei lasse sä oot sairaallassa nyt, sun täytyy totella ..."

ainaki siinnä tilanteessa se oli naurettavaa, ku makasin kuumeissani siinnä melkein keskellä ensiapua, joka oli tosiaan kiireinen illemmasta ja kuuntelin niitä keskusteluja ku se lasse ei meinannu millään asettua sänkyynsä. tai pikemminki suostunu olemaan paikallaan. me kuitenki lähettiin sieltä sitte aika pian (kello oli jotain yheksän luokkaa), ja ku päästiin kotia, lankesin sohvalle ja jäin siihe. mulle kohos kuume jonnekki neljänkymmenen tienoihin, ja olin ihan raato, huulet tuntu etäisiltä ja turvonneilta ja raajat etten pysty niitä liikuttaa. lisäks mun veli, empaattisuuksissaan, nyysi multa shaalin ja mulle tuli entistäkin kylmempi. kiitos sille.

nyt oon siis jo paljon paremmas kunnos ja mun poikaystävä on kai tulossa meille huomenna yöks; viikon pelastus, meinaa oon ollu pääasias omissa oloissani kituen tässä nää päivät. että paistaa se aurinko joskus risukasaanki vai tä!

haudi,
sofia

ps. parasta tässä kuumeessa ja sairaudessa ylipäänsä on ollu että mun maha on selkeesti litistyny!!! jäispä se tuommoseks! ei enää pömpötä niin paljoa ku seisoo!! wihiiiiiiii