ihan nopeesti vaan ilmotan että ku äskön rupesin katteleen tarkemmin mun sitä "salaista ainesosaa" jonka ostin lidlistä, mun periaatteiden helvetistä, poikaystävän yllätykseen, ei ollutkaan mitä mä luulin. toisin sanoen ostin ihan eri jutun ku olin tarkottanu ja tilasin sen just netistä äskön ELI mä AIVAN _TURHAAN rikoin mun parhaan periaatteen .
se voi olla että harva ymmärtää kuinka vakava asia tää on, koska mua ihan oikeesti vituttaa aivan helvetisti ja koko ajan yhä enemmän ku tajuun paremmin mitä mä menin tekemään. koska - - en mä oikeestaan keksi syytä minkä takia mulle on niin iso asia. asd. se lidl oli vaan niin hyvä periaate siitäki syystä että uskon et äiti puhu asiaa ku sano että jos siellä myyään halpaa tavaraa nii jossain vaiheessa sitä ruoka-tuodaan-kauppaan -ketjua on joku joka ei saa ansaitsemaansa korvausta. ja tänään mä tuin semmosta touhua ihan turhaan!!!
oon huono ihminen ;(
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vitutus. Näytä kaikki tekstit
20100622
20100620
tässä talossa
eilinen: vituiks meni
tänänen: sama kun eilen
eilen mun poikaystävän piti tulla meille yöks vähä niinku "hoitamaan" mua, mutta tadaa, sen porukat ei päästäny sitä koska mä oon kipee. se pisti mulle sillee viestiä aamulla siitä ettei pääse (siis eilen aamulla), ja mä makasin sillon vielä sängyssä ja luin sen viestin ja tuntu ku koko maailman laajunen vuosia vanha Harmaa Verho olis mytätty ja heitetty mun päälle! lisäks just olin mitannu että kuumetta oli edelleen yli kolmekasi ja huomasin siinnä myös noihin aikoihin että mun menkat oli alkanu, ja kaikkien niitten takaiskujen summasta mä purskahdin itkuun. ja mä itkin ihan hullun kauan, äiti kävi siinnä ja se oli ihana ku kyseli tahonko aamupalaa tai mehua lissää tai otanko lääkkeen tai tahonko kuivan paian (edellinen semi hiessä ku oli kuume laskenu yöllä ...), ja oli tosi ymmärtäväinen. okei, on sitä parempiaki syytä itkeä mut ottakaa huomioon että eilenki olin jo YLI VIIKON ollu "lukittuna" tähän meiän taloon, kuumeessa ja muutenki kaikessa huonossa olossa, kierimässä omassa itsesäälissäni (ja muittenki säälissä).
eilen mä sitte pistin aamusta puhelimen pois päältä, otin vähän nappia ja oli hyvä päivä äitin ja sen miehen kanssa, söin niiten kaa ja juteltiin mukavia. sitte alko ne victorian ja danielin häät (jotka on mun mielestä ihan yliarvostettua huuhaata), ja mä menin äitin ja sen miehen huoneeseen kattoo leffaa ja sit mulla vähitellen kohos taas kuume kolmeysiin. ja illalla äiti uhkas mua sairaalalla (että pitäs sillon huomenna, eli tänään, aamulla mennä jos ei laske)
en joutunu sairaalassa käymään, mutta aamusta oliki heti kuume poissa ja olin ilosella mielellä senki jälkeen, ku poikaystävä oli taas feidannu mut tänne, tällä kertaa koska sillä ei ollu massia bussiin. sillon aamusta mun pari serkkua kävi tässä ja veliki kävi moikkaamassa mua (se oo ollu kotona koko mun sairasajalla paitsi kahtena päivänä jos tää pvä lasketaan), ja sit ne lähti koko kööri (mun täti ja sen mies, äiti miehineen, veli ja serkut), meiän yhen perhetutun rippijuhliin. mua vitutti, koska mulla oli ihan terve olo, ni oisin tahtonu lähtee messii ku siel kuitenki oli kaikkee hyvää syömistäki. mutta enpä päässy. istuin täällä ja katoin ylpeys ja ennakkoluulo, mikä oli ihan hyvä leffa vaikka onki tosi mainostettu, nii mun mielestä ainaki se on sen arvonen leffa.
tossa katottiin italia vastaan uusiseelanti jalkapallo ottelua mun veljen kanssa. mähän en perusta semmosista mutta jäin siihe ku eka se katto kovalevyltä ocean's 11, ja sit jäin sitä kattomaan ja en jaksanu liikkua siitä vaikka sieltä alkoki sitä arveluttavaa aivojentuhoajaviihdettä. sen verran mä kuitenki tiiän tai ainaki uskon niin, että italian kuuluis olla hyvä. kuitenki ku me ruvettiin kattomaan sitä matsia, italia oli heti häviöllä 0-1. sattumalta ja muka "varmanpäälle" veli oli pistäny pitkävetoon euron likoon sen puolesta, että italia voittaa yli kahella maalilla. sitä se sitte kiros tossa ja se oli ehkä viihyttävintä, ku toisaalta se halveksu niitten italialaisten ihme filmaustaktiikkaa (ja mäki huomasin sen; ku uusseelantilaista tönästiin, se kaatu ja pomppas sieltä pystyyn iha silmänräpäykses; sitte italialainen ku kaaettiin, nii se kaatu sinne käet vispaten ja jäi vielä pitkäks aikaa ku pallo oli menny ohi), mutta toisaalta se tahto ettei hävii sillä vedolla. me myös mietittiin siinnä sitä "uusiseelanti" -käsitettä, että missä on vanha seelanti, jos se uus versio on tuolla kaukana?
niistä victorian ja danielin häistä sen verran, että mua melkeen säälitti se pari ja victoria eniten, koska ku mä itte aattelen, nii jos mä joskus tahtosin mennä naimisiin (ja en taho haha), nii en tod tahtos semmosia häitä! koska mitä mä sitä katoin, ja mää nimittäin erehyin kattomaan jtn semmosta ennakkoseremoniaa vissiin perjantaina, ja se siis oli semmosessa oopperasalinnäkösessä tilassa, jossa lavalla oli kaks sinfoniaorkesteria plus erinäisiä esiintyjiä (lähinnä mä näin jonku kuoron joka laulo elvistä ja lapsikuoron joka laulo jtn omaa ja ilmeisen humoristista), yleisönä siellä oli arvattavasti lähinnä vanhoja aatelistanttoja ylisiveellisine lapsineen, ja pahinta musta oli että lopuks laulettiin ruotsin kansallislaulu. onhan se victoria kuninkaallinen jne.. mutta eikai kukaan nainen joka tahtoo naimisiin, taho tuommosia häitä ?!
toisaalta, toivottavasti victoria oli eri mieltä.
mulle on tää kuumeessa nyhjääminen ollu paitsi tietty fyysisesti (oon ollu yhä kuluneempi ja kuluneempi), nii vielä sitä enemmän henkisesti rankkaa. mua on ruvennu pikkuhiljaa turhauttamaan se, etten voi tehhä mittään, käyä missään, ylipäänsä tehhä melkein mitään kivaa. positiiviset hetket on tosin ollu pieniä ilon aiheita, esimerkiks eka kerta ku kävin suihkussa sen jälkee ku sairastuin, oli mulle ku juhlaa. sitte vastapainoks nyt mitä pitempään oon ollu poissa ihmistenilmoilta, sitä herkemmässä mä muutekseen oon; saatan purskahtaa itkuun pienestäki vastoinkäymisestä, mikä ei sinänsä oo mun tapasta koska yleensä vaikka mä saatan itkeä usein jos vituttaa, mut itken sitte omassa rauhassani.
lisäks, puoliks mun kuumeen takia, en oo nähny mun poikaystävää kohta viikkoon enkä nääkkään näillä tiedoilla ku vasta viikolla ja pikaseen (ehkä jokupvä...), mutta sit kai viimestään juhannuksena oon sen kaa. jos nyt menee sillä tavalla asiat. mutta enivei mua on vähän alkanu tympiä se semmonen kaukosuhde olo mikä mulla alkaa olla (ja kai ton vois jo tuomita kaukosuhteeks ku välimatkaa on about 60km), ja ku mulla on aiemmin ollu yks juttu jonka vois kanssa melkeen sanoo kaukosuhteeks (paitsi se sit ei ollu oikee suhde koska oltiin niin kaukana), nii tulee mieleen vaan se; että ainoot yhteydenpitovälineet on tietokone ja puhelin ja aina puhutaan että ois kiva nähhä mut mitään ei tapahhu. ja sit sen seurauksena muhun iskee hirvee epävarmuus kaikista sen tunteista jne. ja sit ahistaa ja vituttaa vielä enemmän. nojaa, mulla on kyllä ehkä myös lisäks harvinaisen monimutkanen ja ihmeellinen pää ku kelailen kaikkea aina.
turha kai tästä enempää jauhaa, kaikkia vaan rupee masentamaan ku lukee tämmöstä skeidaa!
päivän parhaat piristykset:
* näin veljee ja serkkuja - pitkästä aikaa omanikästä seuraa
* täti toi mulle valkosia ruusuja meiän mökiltä, sen oli pitäny viiä ne sen äitille jonka rippijuhliin ne oli menossa, mutta antoki ne sitte mulle =)
* äiti oli hauska ja näytti tosi nätiltä (toivottavasti mullaki on paljon niiitä nätteysgeenejä, tahon näyttää siltä vanhempana!)
* veli lähti just kauppaan ostamaan mulle mehujäätä, mm!
hahaaaahaudi,
sofia (;
tänänen: sama kun eilen
eilen mun poikaystävän piti tulla meille yöks vähä niinku "hoitamaan" mua, mutta tadaa, sen porukat ei päästäny sitä koska mä oon kipee. se pisti mulle sillee viestiä aamulla siitä ettei pääse (siis eilen aamulla), ja mä makasin sillon vielä sängyssä ja luin sen viestin ja tuntu ku koko maailman laajunen vuosia vanha Harmaa Verho olis mytätty ja heitetty mun päälle! lisäks just olin mitannu että kuumetta oli edelleen yli kolmekasi ja huomasin siinnä myös noihin aikoihin että mun menkat oli alkanu, ja kaikkien niitten takaiskujen summasta mä purskahdin itkuun. ja mä itkin ihan hullun kauan, äiti kävi siinnä ja se oli ihana ku kyseli tahonko aamupalaa tai mehua lissää tai otanko lääkkeen tai tahonko kuivan paian (edellinen semi hiessä ku oli kuume laskenu yöllä ...), ja oli tosi ymmärtäväinen. okei, on sitä parempiaki syytä itkeä mut ottakaa huomioon että eilenki olin jo YLI VIIKON ollu "lukittuna" tähän meiän taloon, kuumeessa ja muutenki kaikessa huonossa olossa, kierimässä omassa itsesäälissäni (ja muittenki säälissä).
eilen mä sitte pistin aamusta puhelimen pois päältä, otin vähän nappia ja oli hyvä päivä äitin ja sen miehen kanssa, söin niiten kaa ja juteltiin mukavia. sitte alko ne victorian ja danielin häät (jotka on mun mielestä ihan yliarvostettua huuhaata), ja mä menin äitin ja sen miehen huoneeseen kattoo leffaa ja sit mulla vähitellen kohos taas kuume kolmeysiin. ja illalla äiti uhkas mua sairaalalla (että pitäs sillon huomenna, eli tänään, aamulla mennä jos ei laske)
en joutunu sairaalassa käymään, mutta aamusta oliki heti kuume poissa ja olin ilosella mielellä senki jälkeen, ku poikaystävä oli taas feidannu mut tänne, tällä kertaa koska sillä ei ollu massia bussiin. sillon aamusta mun pari serkkua kävi tässä ja veliki kävi moikkaamassa mua (se oo ollu kotona koko mun sairasajalla paitsi kahtena päivänä jos tää pvä lasketaan), ja sit ne lähti koko kööri (mun täti ja sen mies, äiti miehineen, veli ja serkut), meiän yhen perhetutun rippijuhliin. mua vitutti, koska mulla oli ihan terve olo, ni oisin tahtonu lähtee messii ku siel kuitenki oli kaikkee hyvää syömistäki. mutta enpä päässy. istuin täällä ja katoin ylpeys ja ennakkoluulo, mikä oli ihan hyvä leffa vaikka onki tosi mainostettu, nii mun mielestä ainaki se on sen arvonen leffa.
tossa katottiin italia vastaan uusiseelanti jalkapallo ottelua mun veljen kanssa. mähän en perusta semmosista mutta jäin siihe ku eka se katto kovalevyltä ocean's 11, ja sit jäin sitä kattomaan ja en jaksanu liikkua siitä vaikka sieltä alkoki sitä arveluttavaa aivojentuhoajaviihdettä. sen verran mä kuitenki tiiän tai ainaki uskon niin, että italian kuuluis olla hyvä. kuitenki ku me ruvettiin kattomaan sitä matsia, italia oli heti häviöllä 0-1. sattumalta ja muka "varmanpäälle" veli oli pistäny pitkävetoon euron likoon sen puolesta, että italia voittaa yli kahella maalilla. sitä se sitte kiros tossa ja se oli ehkä viihyttävintä, ku toisaalta se halveksu niitten italialaisten ihme filmaustaktiikkaa (ja mäki huomasin sen; ku uusseelantilaista tönästiin, se kaatu ja pomppas sieltä pystyyn iha silmänräpäykses; sitte italialainen ku kaaettiin, nii se kaatu sinne käet vispaten ja jäi vielä pitkäks aikaa ku pallo oli menny ohi), mutta toisaalta se tahto ettei hävii sillä vedolla. me myös mietittiin siinnä sitä "uusiseelanti" -käsitettä, että missä on vanha seelanti, jos se uus versio on tuolla kaukana?
niistä victorian ja danielin häistä sen verran, että mua melkeen säälitti se pari ja victoria eniten, koska ku mä itte aattelen, nii jos mä joskus tahtosin mennä naimisiin (ja en taho haha), nii en tod tahtos semmosia häitä! koska mitä mä sitä katoin, ja mää nimittäin erehyin kattomaan jtn semmosta ennakkoseremoniaa vissiin perjantaina, ja se siis oli semmosessa oopperasalinnäkösessä tilassa, jossa lavalla oli kaks sinfoniaorkesteria plus erinäisiä esiintyjiä (lähinnä mä näin jonku kuoron joka laulo elvistä ja lapsikuoron joka laulo jtn omaa ja ilmeisen humoristista), yleisönä siellä oli arvattavasti lähinnä vanhoja aatelistanttoja ylisiveellisine lapsineen, ja pahinta musta oli että lopuks laulettiin ruotsin kansallislaulu. onhan se victoria kuninkaallinen jne.. mutta eikai kukaan nainen joka tahtoo naimisiin, taho tuommosia häitä ?!
toisaalta, toivottavasti victoria oli eri mieltä.
mulle on tää kuumeessa nyhjääminen ollu paitsi tietty fyysisesti (oon ollu yhä kuluneempi ja kuluneempi), nii vielä sitä enemmän henkisesti rankkaa. mua on ruvennu pikkuhiljaa turhauttamaan se, etten voi tehhä mittään, käyä missään, ylipäänsä tehhä melkein mitään kivaa. positiiviset hetket on tosin ollu pieniä ilon aiheita, esimerkiks eka kerta ku kävin suihkussa sen jälkee ku sairastuin, oli mulle ku juhlaa. sitte vastapainoks nyt mitä pitempään oon ollu poissa ihmistenilmoilta, sitä herkemmässä mä muutekseen oon; saatan purskahtaa itkuun pienestäki vastoinkäymisestä, mikä ei sinänsä oo mun tapasta koska yleensä vaikka mä saatan itkeä usein jos vituttaa, mut itken sitte omassa rauhassani.
lisäks, puoliks mun kuumeen takia, en oo nähny mun poikaystävää kohta viikkoon enkä nääkkään näillä tiedoilla ku vasta viikolla ja pikaseen (ehkä jokupvä...), mutta sit kai viimestään juhannuksena oon sen kaa. jos nyt menee sillä tavalla asiat. mutta enivei mua on vähän alkanu tympiä se semmonen kaukosuhde olo mikä mulla alkaa olla (ja kai ton vois jo tuomita kaukosuhteeks ku välimatkaa on about 60km), ja ku mulla on aiemmin ollu yks juttu jonka vois kanssa melkeen sanoo kaukosuhteeks (paitsi se sit ei ollu oikee suhde koska oltiin niin kaukana), nii tulee mieleen vaan se; että ainoot yhteydenpitovälineet on tietokone ja puhelin ja aina puhutaan että ois kiva nähhä mut mitään ei tapahhu. ja sit sen seurauksena muhun iskee hirvee epävarmuus kaikista sen tunteista jne. ja sit ahistaa ja vituttaa vielä enemmän. nojaa, mulla on kyllä ehkä myös lisäks harvinaisen monimutkanen ja ihmeellinen pää ku kelailen kaikkea aina.
turha kai tästä enempää jauhaa, kaikkia vaan rupee masentamaan ku lukee tämmöstä skeidaa!
päivän parhaat piristykset:
* näin veljee ja serkkuja - pitkästä aikaa omanikästä seuraa
* täti toi mulle valkosia ruusuja meiän mökiltä, sen oli pitäny viiä ne sen äitille jonka rippijuhliin ne oli menossa, mutta antoki ne sitte mulle =)
* äiti oli hauska ja näytti tosi nätiltä (toivottavasti mullaki on paljon niiitä nätteysgeenejä, tahon näyttää siltä vanhempana!)
* veli lähti just kauppaan ostamaan mulle mehujäätä, mm!
hahaaaahaudi,
sofia (;
20100613
suomen kesä
fiilis katossa:
äitin sisko eli mun täti soitti just äitille ja silleen ovelasti bustas mut ja mun veljen ku missattiin juna tiistaina helsingistä jyväskyläcityyn ja äiti rages ihan hulluna ku ei oltu kerrottu sille. ois kai pitäny sanoo etukätee ku totta kai oli selvää et täti kertoo sille ennemmin tai myöhemmin.
itq nytte.
ei enää yhtä huono olo ku eile, mut aika kökkö enivei. raahauduin kuitenki vaajakosken abclle mopolla, siellä sitte bongasin mun luokkalaisen, mä söin vanukasta ja idlattiin siellä hetki kunnes siirryttiin niille (se siis asuu vaajakoskel) katottiin tv ja juteltiin tärkeitä. plus pummein niiltä lihapiirakan ja coca-colaa.
tulin himaa bensa-aseman kautta koska mulla alkaa huomenna työt (taino "työt", meen lapsenvahiks mun äitin miehen siskon lapsille, jokka mä kuitenki tunnen ja ne on semi vanhoja (vissiin 10 ja 8v?), eli ei mitää vaippojen vaihtoo tms luvassa mut ku ne asuu säykispäi nii meen sinne mopolla ainaki alkuvkosta ku veli ei oo himas), ja mun poikaystävä tulee meille kohta yöks koska se ei ehtiny vikaan joutsan bussiin nii lähtee sit aamulla.
kiva sillee, koska niiinkin mahtavaa huomenna tapahtuu ku meillä tulee yhessä kolme kuukautta täyteen. oli meillä sitä ennenki jo vähä mut virallisestittiin meiän "suhde" siinnä 14.3. eli huomenna kolme kk sitte. nastaa?
katottiin tnä mm. huippumalli haussa ja täydellinen muotikuva plus jne shittii. vaikka diggaan toisaalta kattoo huippumalli haussa, on hullun masentavaa ku ne kaikki siellä on niin laihoja ja nättejä ja naamaltaki silkosia ku vauvan peba.
sää yhtenee mun fiilikseen eli on synkkää ja melkein sataa ja sataa. lisäks äiti oli pessy mun lempilakanat (tuommoset maailman ihanimmat barbielakanat jokka sain viisvuotis synttärilahjaks!!!), ku kävin tuolla rilluttelemassa ni ne on nyt märät! :( öä
haudimo,
sofia
äitin sisko eli mun täti soitti just äitille ja silleen ovelasti bustas mut ja mun veljen ku missattiin juna tiistaina helsingistä jyväskyläcityyn ja äiti rages ihan hulluna ku ei oltu kerrottu sille. ois kai pitäny sanoo etukätee ku totta kai oli selvää et täti kertoo sille ennemmin tai myöhemmin.
itq nytte.
ei enää yhtä huono olo ku eile, mut aika kökkö enivei. raahauduin kuitenki vaajakosken abclle mopolla, siellä sitte bongasin mun luokkalaisen, mä söin vanukasta ja idlattiin siellä hetki kunnes siirryttiin niille (se siis asuu vaajakoskel) katottiin tv ja juteltiin tärkeitä. plus pummein niiltä lihapiirakan ja coca-colaa.
tulin himaa bensa-aseman kautta koska mulla alkaa huomenna työt (taino "työt", meen lapsenvahiks mun äitin miehen siskon lapsille, jokka mä kuitenki tunnen ja ne on semi vanhoja (vissiin 10 ja 8v?), eli ei mitää vaippojen vaihtoo tms luvassa mut ku ne asuu säykispäi nii meen sinne mopolla ainaki alkuvkosta ku veli ei oo himas), ja mun poikaystävä tulee meille kohta yöks koska se ei ehtiny vikaan joutsan bussiin nii lähtee sit aamulla.
kiva sillee, koska niiinkin mahtavaa huomenna tapahtuu ku meillä tulee yhessä kolme kuukautta täyteen. oli meillä sitä ennenki jo vähä mut virallisestittiin meiän "suhde" siinnä 14.3. eli huomenna kolme kk sitte. nastaa?
katottiin tnä mm. huippumalli haussa ja täydellinen muotikuva plus jne shittii. vaikka diggaan toisaalta kattoo huippumalli haussa, on hullun masentavaa ku ne kaikki siellä on niin laihoja ja nättejä ja naamaltaki silkosia ku vauvan peba.
sää yhtenee mun fiilikseen eli on synkkää ja melkein sataa ja sataa. lisäks äiti oli pessy mun lempilakanat (tuommoset maailman ihanimmat barbielakanat jokka sain viisvuotis synttärilahjaks!!!), ku kävin tuolla rilluttelemassa ni ne on nyt märät! :( öä
haudimo,
sofia
20100328
afterparty
lauantai sunnuntai yö. kello on neljä aamuyöllä. oon kotona. mut mitä mä teen koneella? mun päätä särkee, mua väsyttää ihan helvetisti niin fyysisellä ku yhtä lailla henkiselläki tasolla. oon ihan poikki. silmät on turvoksissa. varpaat vähän märät. en tiiä kiinnostaako ketään paskaakaan mitä täällä on tapahtunu mutta mun on pakko avautua=D
kaikki lähti siitä ku mun äiti ja sen mies päätti joskus kuukaus sitte et ne lähtee tnä vkoloppuna tampereelle ja et me ollaan täällä (mä ja veli) yksi (kahestaan) kotona. (hyvä kaataa toisten niskaan syyt mutta mä oisin nyt nukkumassa ollu jo mukavasti muutaman tunnin jos ne ei ois lähteny että repikää siitä) toinen mikä vaikutti erittäin oleellisesti tähän sotkuun oli se, et veljen kanssa päätettiin tossa joskus vkolla että voitais ottaa vähän kuppia täällä kahestaan (ku ollaan tosiaan yksi kotona), ku se on nytte nii rahoissaa ettei oikee tiiä mihi käyttäs nii ois vaikka voinu tarjoo juomat. ehkä kaikki arvaa jo täs vaihees mitä sitten tapahtu.
ei saatu hakijaa, mut mulla oli "onneks" avaamaton viskipullo tuolla kätköissä. päätettiin sitte ottaa se, käytii siwasta ostaa sipsii, karaa ja semmosta mitä höpö lime jaffaa (lantringiks) oltiin aika hilpeellä mielellä heti, ruvettiin kattoo taru sormusten herrasta; sormusten ritarit dvdltä, ja siinnä samalla sitte nautiskelemaan. katottiin sitä hetki, mut mitä enemmä tuli otettua sitä vähemmä maistu kattoo sitä nii pistettii radio päälle ja kohta oltii jo laulamas sing staria (voin kertoo ikinä ennen en oo saanu niin paskoja pisteitä) veli otti ihan mukavaan tahtiin ja raakana ja yritin varotellakki sitä siinnä (enhän minäkää selvä ollu nii ei tainnu ottaa kovin tosissaa), ja sit kävi sillä lailla miten käy aina ku ottaa liian nopeeta liian kirpeetä; nehän rupes tulee ulos.
sanoin sille että vessaan purjotaan, EI meiän hienolle "itämaiselle" yläkerran olohuoneen matolle saati sohvalle. eiköhän silti ollu molemmat paikat kohta veljen ruuantähteissä. sitte se pia jäi siihe vaa lattialle makaamaa ja siinä vaiheessa muhun iski paniikki. eka yritin soittaa mun tälle poikaystävälle mut se ei pystyny puhumaa ku sen porukat oli jo nukkumas nii soitin sitte mun kaverille, ja menetin ihan kontrollin; itkin hulluna, mua pelotti ihan oikeesti että veli kuolee siihe (näytti nii rujolta ku makas siinnä suu oksennukses, raajat levällää ja silmät auki olkkarin lattialla), enkä tienny yhtää mitä pitäs tehhä. kaveri ja sen kaveri rauhotteli mua sitte ja anto ohjeet mite pystyn siivoomaan niitä jälkiä (nehän piti totta kai siivota enne ku äiti ja sen mies tulee, eli ennen sunnuntai-iltapäivää klo 13.30)
siinnä samalla sitte yks toinen sattumalta soitti mulle, ne oli ajelemas ja onneks soitti koska ne sitte tuli käymää ja ties mitä mun pitää tehhä veljelle; ne autto mut raahaamaan sen vessaan "nukkumaan" ja kerto että sille pitää antaa vettä ja sellasta. sain vähän järkee siihe mun touhuun ja ku ne lähti aloin olla jo ihan hyväl fiiliksel (se ihan eka paniikki alko mennä ohi) mut sitte ku rupesin siivoilee, samal ku veli oksens melkee taukoomatta, nii alko taas tulla epätoivo. ja ku huomasin mite paha sillä oli olla nii rupes taas itkettämään. se lähti jopa yhes vaihees vaeltaa, meni saunaan (ja oikeesti ei hyvä homma alkuunkaa ku miettii jos sulla on muutenki darra(=NESTEHUKKA) nii mitä saunassa?!!!) sain sen onneks kuitenki raahattua sen sieltä pois takas vessaa.
ja sitte ku veli alko vähä rauhottua (=sammua), nii pääsin varsinaiseen siivouksee. hinkkasin niitä läikkiä vuorotellen mihinkä se oli laatannu, heitin sekaan kaikkia pesuainetököttejä ja tahranpoistoaineita, kunnes vihdoin siitä oli (ainaki näennäisesti) kaikki lähteny. vein sen maton ulos tamppaustelineelle (ei muute mikää iisi juttu koska se matto painaa ihan ku norsu), tamppasin sitä siinnä hetken ja jätin sinne tuulettumaan. maton- ja sohvanpesusta tulleet veet mää sain pois semmosen höpöluutun ja rikkalapion avulla, ja lopuks moppasin yläkerran melkee kokonaa ja vein kaikki hassut tavarat takas paikoilleen.
nyt täällä alkaa näyttää ihan hyvältä, pistän vielä pyykit pyörimään (veli painu omaan sänkyy nii nyt tuolla vessassa on kolme oksennuksesta litimärkää pyyhettä (y)), luuttuun ehkä sen vessan ja painun itte nukkumaan ja toivon etten herää ennen ens vkoloppua. koska voin kertoo, että ensinnäki se ku piti huolehtia veljestä, puhistaa sen oksennuksia sen pään alta tai ottaa paita pois (joka oli ihan täysin oksennuksessa lillunu), tms oli ihan hullun etenki henkisesti rankkaa puuhaa ku varsinki alussa ku se näytti siltä et se kuolee siihe paikkaa; ja toiseksee tää siivoomine jossa mulla meni melkeen kolme tuntia (yhestä neljää) oli sitte myös vähä henkistä kidutusta (tuntu ettei tuu ikinä valmiiks), ja etenki sitä fyysistä ku piti hinkata ja hinkata ja huuhtoo ja hinkata...
hyvää yötä ja kauniita unia
elkää koskaan juoko yli oman rajan
haudi,
sofia
ps. vielä kiitokset kaikille niille jotka jakso kuunnella mua tänä iltana, kaikki joille soitin/tekstasin, eipä sillä että kukaan niistä tätä lukis mutta mainitsemisen vuoks
kaikki lähti siitä ku mun äiti ja sen mies päätti joskus kuukaus sitte et ne lähtee tnä vkoloppuna tampereelle ja et me ollaan täällä (mä ja veli) yksi (kahestaan) kotona. (hyvä kaataa toisten niskaan syyt mutta mä oisin nyt nukkumassa ollu jo mukavasti muutaman tunnin jos ne ei ois lähteny että repikää siitä) toinen mikä vaikutti erittäin oleellisesti tähän sotkuun oli se, et veljen kanssa päätettiin tossa joskus vkolla että voitais ottaa vähän kuppia täällä kahestaan (ku ollaan tosiaan yksi kotona), ku se on nytte nii rahoissaa ettei oikee tiiä mihi käyttäs nii ois vaikka voinu tarjoo juomat. ehkä kaikki arvaa jo täs vaihees mitä sitten tapahtu.
ei saatu hakijaa, mut mulla oli "onneks" avaamaton viskipullo tuolla kätköissä. päätettiin sitte ottaa se, käytii siwasta ostaa sipsii, karaa ja semmosta mitä höpö lime jaffaa (lantringiks) oltiin aika hilpeellä mielellä heti, ruvettiin kattoo taru sormusten herrasta; sormusten ritarit dvdltä, ja siinnä samalla sitte nautiskelemaan. katottiin sitä hetki, mut mitä enemmä tuli otettua sitä vähemmä maistu kattoo sitä nii pistettii radio päälle ja kohta oltii jo laulamas sing staria (voin kertoo ikinä ennen en oo saanu niin paskoja pisteitä) veli otti ihan mukavaan tahtiin ja raakana ja yritin varotellakki sitä siinnä (enhän minäkää selvä ollu nii ei tainnu ottaa kovin tosissaa), ja sit kävi sillä lailla miten käy aina ku ottaa liian nopeeta liian kirpeetä; nehän rupes tulee ulos.
sanoin sille että vessaan purjotaan, EI meiän hienolle "itämaiselle" yläkerran olohuoneen matolle saati sohvalle. eiköhän silti ollu molemmat paikat kohta veljen ruuantähteissä. sitte se pia jäi siihe vaa lattialle makaamaa ja siinä vaiheessa muhun iski paniikki. eka yritin soittaa mun tälle poikaystävälle mut se ei pystyny puhumaa ku sen porukat oli jo nukkumas nii soitin sitte mun kaverille, ja menetin ihan kontrollin; itkin hulluna, mua pelotti ihan oikeesti että veli kuolee siihe (näytti nii rujolta ku makas siinnä suu oksennukses, raajat levällää ja silmät auki olkkarin lattialla), enkä tienny yhtää mitä pitäs tehhä. kaveri ja sen kaveri rauhotteli mua sitte ja anto ohjeet mite pystyn siivoomaan niitä jälkiä (nehän piti totta kai siivota enne ku äiti ja sen mies tulee, eli ennen sunnuntai-iltapäivää klo 13.30)
siinnä samalla sitte yks toinen sattumalta soitti mulle, ne oli ajelemas ja onneks soitti koska ne sitte tuli käymää ja ties mitä mun pitää tehhä veljelle; ne autto mut raahaamaan sen vessaan "nukkumaan" ja kerto että sille pitää antaa vettä ja sellasta. sain vähän järkee siihe mun touhuun ja ku ne lähti aloin olla jo ihan hyväl fiiliksel (se ihan eka paniikki alko mennä ohi) mut sitte ku rupesin siivoilee, samal ku veli oksens melkee taukoomatta, nii alko taas tulla epätoivo. ja ku huomasin mite paha sillä oli olla nii rupes taas itkettämään. se lähti jopa yhes vaihees vaeltaa, meni saunaan (ja oikeesti ei hyvä homma alkuunkaa ku miettii jos sulla on muutenki darra(=NESTEHUKKA) nii mitä saunassa?!!!) sain sen onneks kuitenki raahattua sen sieltä pois takas vessaa.
ja sitte ku veli alko vähä rauhottua (=sammua), nii pääsin varsinaiseen siivouksee. hinkkasin niitä läikkiä vuorotellen mihinkä se oli laatannu, heitin sekaan kaikkia pesuainetököttejä ja tahranpoistoaineita, kunnes vihdoin siitä oli (ainaki näennäisesti) kaikki lähteny. vein sen maton ulos tamppaustelineelle (ei muute mikää iisi juttu koska se matto painaa ihan ku norsu), tamppasin sitä siinnä hetken ja jätin sinne tuulettumaan. maton- ja sohvanpesusta tulleet veet mää sain pois semmosen höpöluutun ja rikkalapion avulla, ja lopuks moppasin yläkerran melkee kokonaa ja vein kaikki hassut tavarat takas paikoilleen.
nyt täällä alkaa näyttää ihan hyvältä, pistän vielä pyykit pyörimään (veli painu omaan sänkyy nii nyt tuolla vessassa on kolme oksennuksesta litimärkää pyyhettä (y)), luuttuun ehkä sen vessan ja painun itte nukkumaan ja toivon etten herää ennen ens vkoloppua. koska voin kertoo, että ensinnäki se ku piti huolehtia veljestä, puhistaa sen oksennuksia sen pään alta tai ottaa paita pois (joka oli ihan täysin oksennuksessa lillunu), tms oli ihan hullun etenki henkisesti rankkaa puuhaa ku varsinki alussa ku se näytti siltä et se kuolee siihe paikkaa; ja toiseksee tää siivoomine jossa mulla meni melkeen kolme tuntia (yhestä neljää) oli sitte myös vähä henkistä kidutusta (tuntu ettei tuu ikinä valmiiks), ja etenki sitä fyysistä ku piti hinkata ja hinkata ja huuhtoo ja hinkata...
hyvää yötä ja kauniita unia
elkää koskaan juoko yli oman rajan
haudi,
sofia
ps. vielä kiitokset kaikille niille jotka jakso kuunnella mua tänä iltana, kaikki joille soitin/tekstasin, eipä sillä että kukaan niistä tätä lukis mutta mainitsemisen vuoks
20100218
itke itke ruma lapsi
ihmiset on vaikeita. kai sitä ittekkin on vaikee. vaaditaan hirveesti ymmärrystä ja viisautta et pystyy tajuamaan muita ihmisiä, niitten tekemisiä ja sellasta. että kun joku sanoo jotain niin mitä se sitten tarkottaa. tai tarkottaako mitään. toisaalta jossain tapauksissa sitä tietää ihmisistä enemmän ku uskookaan. pystyy jopa ennustaa mitä käy tulevaisuudes. mä ainaki oon pystyny ainaki kerran. kun rupee jälkikätee miettii kaikkee monimutkasta, tyyliin miks toi sano sitä tätä ja se tota tai teki noin ja silleen, siinä menee vaan oma pää ihan sekaste.
mitä voi vastata kun joku kysyy sulta että miks on pitäny nii paljon satuttaa elämän? ja että millon se loppuu? millon elämä muuttuu helpommaks? mitä siihen VOI vastata?? !!!!!!! ei kukaan voi luvata toiselle että huomenna on jo helpompaa tai että viikon päästä ei tunnu enää miltään. tai että kahen kuukauen päästä sää oot ihan vitun onnellinen ja sulla on kiva punanen talo ja koira. ja akvaario. että vuoen päästä kukaan eikä mikään pysty enää satuttamaan sua. ikinä. mutta kun ei semmosta voi luvata. ei pysty. ja sitte iskee se oma turhautumus. kun tahtois sanoa toiselle että se oli siinnä. nyt kaikki vaikeudet ja sellaset loppu tähän. tahtois että toisella ois hyvä olla aina. ja sitten rupee vituttamaan kun ei pysty tekemään mitään koko asialle.
se on vähän ku kala kuivalla maalla. määä muistan elävästi miten muutama vuos sitte yks ihqu ihminen sano mulle että ilman sua oon ku kala kuivalla maalla. se on sillee aika hieno sanonta. koska kalat ei pysty hengittää kuivalla maalla. se on semmosta haukkomista. että haukkoo henkee eikä tunnu kivalta. tai oletan ettei tunnu kivalta, en oo kala en voi tietää. sellasta että elää hetken kerralla ja seuraavan hetken sitte jos jaksaa vielä sinnitellä. ja elämäähän voi usein verrata sinnittelyyn enemmän tai vähemmän. jos ei lasketa niitä köyhiä ja kurjissa oloissa eläviä ihmisiä jotka sinnittelee ruoan saannin kanssa ja sellasta ja ajatellaan tämmöstä keskiluokkasta elämää esim suomessa. sinnitellään kun tulee pettymyksiä. isoja pieniä sinnitellään niistä yli. ihan selvä juttu. sinnitellään sitte kanssa ku vituttaa; kun joku kohtelee huonosti ja sellasta. no ihan perussettiä tietäähän kaikki.
pahin sinnittely paikka on ehkä kuitenki kateus. siihen kuuluu samaan sarjaan kaikki mustis jutut ja tämmöset. on vaan niin sietämätöntä olla kateellinen toiselle ihmiselle! oon aiemminki kirjottanu ku mulla on paha tapa olla vähän kaikille muille tytöille kateellinen. esim meiän ranskanryhmässä oli semmonen tyttö jolla oli ihana tukka ja se oli muutenki sikke nätti. lisäks sillä oli aina ihania vaatteita ja sellasta. ja sitte eilen kuulin että ahhah, jogu rändöm abi oli pyytäny sitä treffeille.
ei sillä, mä henk koht musta seurustelu ja semmoset on turhaa ja tunteet on vaan perseestä ku sit vituttaa vaan aina. kuitenki se että ku joku ihan tuntematon (ne siis ei iKINÄ ollu ees jutellu sattumalta tms vaan ihan vaan oli kattonu käytävältä, kuullemma pitempäänki keränny rohkeutta) tulee kysymään tollasta. se on niinku kohteliaisuus! sama ku joku sanois oikeen vilpittömästi että ootpas sää nätti tänään. ja oikeestaan aina. vai pyytäisitkö itte jotain ei kivan näköstä deiteille? huom siis jotain jota et ees tunne!?
ku nyt päästää näihi kohteliaisuuksii, nii mitä sitte pitää sanoa jos joku sanoo että oot nätti tai kiva tukka tai hieno hame? jos sanoo että kiitos, kuullostaa itseriittoselta. ei pahalla enkä silllee mitää tarkota mutta musta se vaan kuullostaa siltä. että ois tyytyväinen itteensä ja sehän ei käy päinsä. mut mitä siihen vois muuta sanoa? heittää että oot säki ihan söpö tai hienot korvakorut tai kivat boxerit?
loppuu kone aika
haudi,
sofia
mitä voi vastata kun joku kysyy sulta että miks on pitäny nii paljon satuttaa elämän? ja että millon se loppuu? millon elämä muuttuu helpommaks? mitä siihen VOI vastata?? !!!!!!! ei kukaan voi luvata toiselle että huomenna on jo helpompaa tai että viikon päästä ei tunnu enää miltään. tai että kahen kuukauen päästä sää oot ihan vitun onnellinen ja sulla on kiva punanen talo ja koira. ja akvaario. että vuoen päästä kukaan eikä mikään pysty enää satuttamaan sua. ikinä. mutta kun ei semmosta voi luvata. ei pysty. ja sitte iskee se oma turhautumus. kun tahtois sanoa toiselle että se oli siinnä. nyt kaikki vaikeudet ja sellaset loppu tähän. tahtois että toisella ois hyvä olla aina. ja sitten rupee vituttamaan kun ei pysty tekemään mitään koko asialle.
se on vähän ku kala kuivalla maalla. määä muistan elävästi miten muutama vuos sitte yks ihqu ihminen sano mulle että ilman sua oon ku kala kuivalla maalla. se on sillee aika hieno sanonta. koska kalat ei pysty hengittää kuivalla maalla. se on semmosta haukkomista. että haukkoo henkee eikä tunnu kivalta. tai oletan ettei tunnu kivalta, en oo kala en voi tietää. sellasta että elää hetken kerralla ja seuraavan hetken sitte jos jaksaa vielä sinnitellä. ja elämäähän voi usein verrata sinnittelyyn enemmän tai vähemmän. jos ei lasketa niitä köyhiä ja kurjissa oloissa eläviä ihmisiä jotka sinnittelee ruoan saannin kanssa ja sellasta ja ajatellaan tämmöstä keskiluokkasta elämää esim suomessa. sinnitellään kun tulee pettymyksiä. isoja pieniä sinnitellään niistä yli. ihan selvä juttu. sinnitellään sitte kanssa ku vituttaa; kun joku kohtelee huonosti ja sellasta. no ihan perussettiä tietäähän kaikki.
pahin sinnittely paikka on ehkä kuitenki kateus. siihen kuuluu samaan sarjaan kaikki mustis jutut ja tämmöset. on vaan niin sietämätöntä olla kateellinen toiselle ihmiselle! oon aiemminki kirjottanu ku mulla on paha tapa olla vähän kaikille muille tytöille kateellinen. esim meiän ranskanryhmässä oli semmonen tyttö jolla oli ihana tukka ja se oli muutenki sikke nätti. lisäks sillä oli aina ihania vaatteita ja sellasta. ja sitte eilen kuulin että ahhah, jogu rändöm abi oli pyytäny sitä treffeille.
ei sillä, mä henk koht musta seurustelu ja semmoset on turhaa ja tunteet on vaan perseestä ku sit vituttaa vaan aina. kuitenki se että ku joku ihan tuntematon (ne siis ei iKINÄ ollu ees jutellu sattumalta tms vaan ihan vaan oli kattonu käytävältä, kuullemma pitempäänki keränny rohkeutta) tulee kysymään tollasta. se on niinku kohteliaisuus! sama ku joku sanois oikeen vilpittömästi että ootpas sää nätti tänään. ja oikeestaan aina. vai pyytäisitkö itte jotain ei kivan näköstä deiteille? huom siis jotain jota et ees tunne!?
ku nyt päästää näihi kohteliaisuuksii, nii mitä sitte pitää sanoa jos joku sanoo että oot nätti tai kiva tukka tai hieno hame? jos sanoo että kiitos, kuullostaa itseriittoselta. ei pahalla enkä silllee mitää tarkota mutta musta se vaan kuullostaa siltä. että ois tyytyväinen itteensä ja sehän ei käy päinsä. mut mitä siihen vois muuta sanoa? heittää että oot säki ihan söpö tai hienot korvakorut tai kivat boxerit?
loppuu kone aika
haudi,
sofia
20100207
aurinko armas kuivas satehen
argah. tuun hulluks lukemisesta. tosin! sanoisinko että oon enemmän ku ylpee ittestäni nytte. luettu on 226 sivua 267:stä sivusta! ja kun ottaa huomioon että aikaa lukea on ollut YKSI päivä, mulla on keskivaikee lukihäiriö ja että toi kirja on ajoittain täysin turhan tuntusta ja pitkäveteistä tekstiä, niin tähän ylpeyteen on ihan oikeesti aihetta!
nyt on fiilis kyllä alakanttiin menossa. aamulla huomasin jälleen, niin kuin joka kuukausi, että en ole tullut raskaaksi (ikään kuin siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan, huoh), mutta koska tuloksena on paitsi suttuset alkkarit myös helvetilliset selkäkivut, niin kuin joka kuukausi, lähinnä suoraan sanottuna vituttaa tämä. mua vähän pyydettiin tonne pelailemaan lätkää (oujea) ja tekis mieliki mennä mutta sehän riippuu täysin siitä suloisen valkeasta burana napista jonka juuustinsa nielin, siitä miten nopeesti se alkaa vaikuttaa. vvvihaan olla nainen! vihaaaaaaan ihan murmelia tää tämmönen touhu:(
angst.
haudi,
sofia!
nyt on fiilis kyllä alakanttiin menossa. aamulla huomasin jälleen, niin kuin joka kuukausi, että en ole tullut raskaaksi (ikään kuin siihen olisi ollut mahdollisuuttakaan, huoh), mutta koska tuloksena on paitsi suttuset alkkarit myös helvetilliset selkäkivut, niin kuin joka kuukausi, lähinnä suoraan sanottuna vituttaa tämä. mua vähän pyydettiin tonne pelailemaan lätkää (oujea) ja tekis mieliki mennä mutta sehän riippuu täysin siitä suloisen valkeasta burana napista jonka juuustinsa nielin, siitä miten nopeesti se alkaa vaikuttaa. vvvihaan olla nainen! vihaaaaaaan ihan murmelia tää tämmönen touhu:(
angst.
haudi,
sofia!
20100201
lumiukot tanssikaa
jepjep, mikä maanantai väsymys plus vitutus! nukuin ihan äärettömän huonosti yöllä, heräilin koko ajan kattomaan kelloa (mulla oli semmone fiiliss että pittää tehhä jottain?!!!), mut sit aina aattelin että vielä on aikaa vähäc nukkua ja sit nukahhin uusiks. ihan höpöä, nytte oon koko päivän miettiny mitä mun piti sillon yöllä tehhä!?
äikän ope oli tänään erittäin tyytyväinen kun en ollu tehny äikän esseetä. enkä läksyjä enkä mittään. se vaan tuhahteli. kun tosiasia on et oon ihan oikeesti ihan hullun saamaton, en saa tehtyä oikeen mitään ikinä mitä ei huvita tehdä. ja that's it. ja ärsyttää ihan vietävästi kun sit kaikki kuittailee mun koulusta ja siitä kun en hirveesti tee mtn! esim tyyliin mun koko suku puhuu siitä kun mulla on paskasti koulu hommat. jogu äitin äiti kun juttelee siitä vähän kaikille.. jepjep..
oli virkeetä etenki vika matikan tunti, kahesta neljään, kuuntelin kun kaveri selitti simpsoneista ihan liekeissä oli ja selitti kaikenmaailman grillijaksoista jne.. nauroin ihan sikana sille kun se oli nii fleimeissä niistä ja selitti! heheee!
jepjep oli vielä joku juttu mutta en muista ees kiristämällä! tulee ehkä kiva keskivko!(;; jos suunnitelmat toteutuu!
hihiii!
haudi,
sofia
äikän ope oli tänään erittäin tyytyväinen kun en ollu tehny äikän esseetä. enkä läksyjä enkä mittään. se vaan tuhahteli. kun tosiasia on et oon ihan oikeesti ihan hullun saamaton, en saa tehtyä oikeen mitään ikinä mitä ei huvita tehdä. ja that's it. ja ärsyttää ihan vietävästi kun sit kaikki kuittailee mun koulusta ja siitä kun en hirveesti tee mtn! esim tyyliin mun koko suku puhuu siitä kun mulla on paskasti koulu hommat. jogu äitin äiti kun juttelee siitä vähän kaikille.. jepjep..
oli virkeetä etenki vika matikan tunti, kahesta neljään, kuuntelin kun kaveri selitti simpsoneista ihan liekeissä oli ja selitti kaikenmaailman grillijaksoista jne.. nauroin ihan sikana sille kun se oli nii fleimeissä niistä ja selitti! heheee!
jepjep oli vielä joku juttu mutta en muista ees kiristämällä! tulee ehkä kiva keskivko!(;; jos suunnitelmat toteutuu!
hihiii!
haudi,
sofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
