Tänään oli paras aamunaloitus ikinä! lähdin lenkille, juoksin semmoset 40min, sitten tulin kotiin, venyttelin vähän ja hakkasin vielä vähän nyrkkeilysäkkiä. kävin suihkussa ja ai että oli freesi olo!! mulla on nyt muutenkin, paras fiilis pitkään aikaan niin fyysisesti ku henkisestikki! (fyysisesti tosin nyt ei ihan semmonen optimi, koska söin aika äskön ja ehkä vähän turhan paljon enkä oo vielä ihan sulattanu, mutta noin niinku yleisesti ottaen!:))
alotin nimittäin eilen ihan uuden elämän ihan uudelta pohjalta. tai en nyt ihan sananmukaisesti mutta sillä lailla kuitenkin että enää en aio murehtia mitään vanhoja juttuja. poistin mun elämästä ikäviä asoita ja semmosia muistoja joita en taho säilyttää osana mua. ja se virkisti. itkin pois vanhat asiat ja kohdistin turhat aggressio adrenaliinit säkkiin. jotenki tuli puhas ja vapaa olo. nyt meen kohti ihan uusia tuulia, tulee uuet haasteet ja ongelmat ja itkut mutta mä kohtaan ne uutena ja vahvana ihmisenä jota ei paina mikää mennyt enää!!! juhuu!
sofia
20110903
20110902
lottovoitto
Oon ollut harvinaisen ahkera tällä viikolla! lenkkeillyt su, ma, ke ja to! tänään tuskin jaksan lähtee enää lenkille, ku meen joko baariin tai autoilemaan. baari kutsuu ehkä hippasen enemmän. ok tällä viikolla ei kuullosta ehkä hyvältä ku siellä on tuo sunnuntaiki, mutta voiha viikon laskeminen alkaa sunnuntaistakin! koska tän viikon lasken sunnuntaista sunnuntaihin, ja kuinka monta lenkkikertaa kertyy! oon muutenki ollu aika tunnollinen, tänäänkin pidin koulussa (hyvin suunnitellun!) puheen, jonka mietein eilen ja kirjotin alusta loppuun (vaikka puhuin sen sitte vähä omilla sanoin etei kuullostanu jäykältä). ja sillä lailla olin ylpeä ihtestäni, että en änkyttäny ku yhessä kohtaa oikeestaan. oon meinaa iha hirvee ku ressaan hirveesti tommosia kaikkia esiintymistilanteita. ku alan niin helposti änkyttää!!! toisaalta nautin ihan älyttömästi ku saan olla huomion keskipisteessä mut sit toisaalta jännitän sikana, jos tiiän etukäteen mitä tapahtuu.
bb alko taas. se jakaa aika lailla mielipiteitä. tai no, jakaa ja jakaa. musta tuntuu että kaikki on sitä vastaan. muistan vielä ku joku muutama vuos takaperin (tai ei ihan muutama, aika monta, tai en nyt tiiä, en muista noista vuosista niin) oli yleisesti coolia kahtoo bb:tä. ja siitä puhuttii ja nii. ei sillä, eipä muakaa oikeestaa iha kiinnosta se touhu. mut silti mä sitä kahton kahtoin viimeki vuonna sillon tällön ja nyttekki sen alotusjakson ku osuin sillee sopivasti tv ääree. siinä on vaan sitä jotain ku saa vittuilla niistä ihmisistä kanssakatsojille (tässä tapauksessa veljelle lähinnä kene kaa viimeki vuonna usei kahtottii illan bb aina). siinä tulee joku semmone ylemmyyden tunne tms. semmone tunne että kiva ku joku on noin paljon idiootimpi ku mää. ja tällee voisin heittää että en oo ehkä ainoo joka aattelee noin. (en yleistä, mutta totesin niiden tietojen perusteella mitä oon kuullut!)
mikä saa ihmiset aattelemaan että ne ois parempia kun toiset?
bb:n kohalla kyse on ainaki ihtensä henkisestä (ja miksei fyysisestäkin) paljastamisesta. jotenkin sillon ku toinen paljastaa ihan kaiken ihtestään, se on helppo tuomita. ite ainaki tiiän, että kun kahtoin sitä kyseistä bb:tä nii ku tuli joku helvetin ärsyttävän olonen ihminen siien haastatteluun, ni vaikka aatteli heti että kyllä on rasittava ämmä, vaikka ite ois samaa mieltä tai muutekseen samanlainen luonne. samaa mietein itseasiassa aika tarkkaan vuos sitten, kun käytiin mun sillosen poikaystävän kanssa kahtomassa sen kaverin fudispeliä vehkalammella. ja siis siinnä kentän takana tavallaan on semmone pieni kukkula, jossa on mehtää. ja siellä kukkulalla ja mehtässä käy aina näitä mitä lie larppaajia yms yms ja sillon siellä justiinsa oli. ja rupesin sitte miettimään että ku ne siinnä oli kaks porukkaa sillee silmän alla, larpppaajat ja ne futarit, nii että kummat loppuen lopuks on fiksumpia. ne toiset jotka juoksee ties missä naamiaisasuissa jesarilla tumpattujen miekkojen kanssa vai noi jotka juoksee pitkin pientä aluetta häkin sisällä, 11 miestä yhen pallon perässä?
ja tässä palaan tohon bb aiheeseen. koska jos kahtotaan noin niinku yleisesti ottaen, nii futis on cool laji. sitä jotka harrastaa ni on urheilullisia ja se on siistiä. äh, kuullostaa tyhmältä, mutta ehkä you got the point. ja sitten taas larppaajat on yleisesti ottaen puhutaan että noloja ja omalaatusia, ja sitä koko harrastusta pidetään vähän semmosena noobina. joo, tunnustan, ehkä itekki mun ajattelutapa on vähän tätä. mutta nimenomaan tässä kiteytyy se ajatus, että loppuen lopuks kuka voi pitää itteään parempana ja kehen verrattuna? loppuen lopukshan niin larppaus ku jalkapallokin on molemmat ihan yhtä tyhjän kanssa. toista niistä vaan arvostetaan ihan maailmanlaajusesti, sen harrastajat on julkkiksia ja supertähtiä ja pienten lasten idoleja; ja sitte toinen on suurimmalle osalle harrastus, josta käsitys on lähinnä kasa stereotypioita ja vieroksuntaa.
viikon yllättävimmät: kävin kahtomassa ihan melkein oikeeta jääkiekkopeliä! melkein oikeeta siks, koska en oo varma lasketaanko jypin d-team (tai akatemia, mikä lie), oikeeks joukkueeks. oikeeks ja oikeeks oikeekin on vaan varmaan tulkintakysymys. joka tapauksessa, siellä istuttiin ku kaveri pyys vähän extemporee kahtoo sitä, ku se ite oli menossa ku sen poikaystävä pelaa siellä. yllättävää kyllä se oli musta aika hauskaa!! sinne pääs ilimasiks sisää (ok, ei oo _ihan oikee peli koska se ei maksanu) ja siellä myytiin makkaraa (kalliilla, mutta ajatus on tärkeintä)!! lisäks se oli ihan vauhikasta ja oli siistiä jauhaa siinnä kaverin kanssa että olis menny maalii jos noi ei ois sössiny ja siinä oli paikka ja siellä on vapaa mies jne jne.
Ja ps, kuvista ylempi otettu viime maaliskuussa meiän mökiltä! rakastan niin paljon tollasta nättiä talviaamu maisemaa, ku aurinko paistaa melkein vaakasuoraan niin säteetki on tommoset vähä oranssit :) ja alempi hehe särkänniemenreissulta heinäkuussa! lähettiin kaveriporukalla sinne, lihosin noihin mittoihin metrilakulla xD
hihi, hyvää perjantaita :) olkaa ihmisiks!
sofia
bb alko taas. se jakaa aika lailla mielipiteitä. tai no, jakaa ja jakaa. musta tuntuu että kaikki on sitä vastaan. muistan vielä ku joku muutama vuos takaperin (tai ei ihan muutama, aika monta, tai en nyt tiiä, en muista noista vuosista niin) oli yleisesti coolia kahtoo bb:tä. ja siitä puhuttii ja nii. ei sillä, eipä muakaa oikeestaa iha kiinnosta se touhu. mut silti mä sitä kahton kahtoin viimeki vuonna sillon tällön ja nyttekki sen alotusjakson ku osuin sillee sopivasti tv ääree. siinä on vaan sitä jotain ku saa vittuilla niistä ihmisistä kanssakatsojille (tässä tapauksessa veljelle lähinnä kene kaa viimeki vuonna usei kahtottii illan bb aina). siinä tulee joku semmone ylemmyyden tunne tms. semmone tunne että kiva ku joku on noin paljon idiootimpi ku mää. ja tällee voisin heittää että en oo ehkä ainoo joka aattelee noin. (en yleistä, mutta totesin niiden tietojen perusteella mitä oon kuullut!)
mikä saa ihmiset aattelemaan että ne ois parempia kun toiset?
bb:n kohalla kyse on ainaki ihtensä henkisestä (ja miksei fyysisestäkin) paljastamisesta. jotenkin sillon ku toinen paljastaa ihan kaiken ihtestään, se on helppo tuomita. ite ainaki tiiän, että kun kahtoin sitä kyseistä bb:tä nii ku tuli joku helvetin ärsyttävän olonen ihminen siien haastatteluun, ni vaikka aatteli heti että kyllä on rasittava ämmä, vaikka ite ois samaa mieltä tai muutekseen samanlainen luonne. samaa mietein itseasiassa aika tarkkaan vuos sitten, kun käytiin mun sillosen poikaystävän kanssa kahtomassa sen kaverin fudispeliä vehkalammella. ja siis siinnä kentän takana tavallaan on semmone pieni kukkula, jossa on mehtää. ja siellä kukkulalla ja mehtässä käy aina näitä mitä lie larppaajia yms yms ja sillon siellä justiinsa oli. ja rupesin sitte miettimään että ku ne siinnä oli kaks porukkaa sillee silmän alla, larpppaajat ja ne futarit, nii että kummat loppuen lopuks on fiksumpia. ne toiset jotka juoksee ties missä naamiaisasuissa jesarilla tumpattujen miekkojen kanssa vai noi jotka juoksee pitkin pientä aluetta häkin sisällä, 11 miestä yhen pallon perässä?
ja tässä palaan tohon bb aiheeseen. koska jos kahtotaan noin niinku yleisesti ottaen, nii futis on cool laji. sitä jotka harrastaa ni on urheilullisia ja se on siistiä. äh, kuullostaa tyhmältä, mutta ehkä you got the point. ja sitten taas larppaajat on yleisesti ottaen puhutaan että noloja ja omalaatusia, ja sitä koko harrastusta pidetään vähän semmosena noobina. joo, tunnustan, ehkä itekki mun ajattelutapa on vähän tätä. mutta nimenomaan tässä kiteytyy se ajatus, että loppuen lopuks kuka voi pitää itteään parempana ja kehen verrattuna? loppuen lopukshan niin larppaus ku jalkapallokin on molemmat ihan yhtä tyhjän kanssa. toista niistä vaan arvostetaan ihan maailmanlaajusesti, sen harrastajat on julkkiksia ja supertähtiä ja pienten lasten idoleja; ja sitte toinen on suurimmalle osalle harrastus, josta käsitys on lähinnä kasa stereotypioita ja vieroksuntaa.
viikon yllättävimmät: kävin kahtomassa ihan melkein oikeeta jääkiekkopeliä! melkein oikeeta siks, koska en oo varma lasketaanko jypin d-team (tai akatemia, mikä lie), oikeeks joukkueeks. oikeeks ja oikeeks oikeekin on vaan varmaan tulkintakysymys. joka tapauksessa, siellä istuttiin ku kaveri pyys vähän extemporee kahtoo sitä, ku se ite oli menossa ku sen poikaystävä pelaa siellä. yllättävää kyllä se oli musta aika hauskaa!! sinne pääs ilimasiks sisää (ok, ei oo _ihan oikee peli koska se ei maksanu) ja siellä myytiin makkaraa (kalliilla, mutta ajatus on tärkeintä)!! lisäks se oli ihan vauhikasta ja oli siistiä jauhaa siinnä kaverin kanssa että olis menny maalii jos noi ei ois sössiny ja siinä oli paikka ja siellä on vapaa mies jne jne.
Ja ps, kuvista ylempi otettu viime maaliskuussa meiän mökiltä! rakastan niin paljon tollasta nättiä talviaamu maisemaa, ku aurinko paistaa melkein vaakasuoraan niin säteetki on tommoset vähä oranssit :) ja alempi hehe särkänniemenreissulta heinäkuussa! lähettiin kaveriporukalla sinne, lihosin noihin mittoihin metrilakulla xD
hihi, hyvää perjantaita :) olkaa ihmisiks!
sofia
20110830
maailman laidalla
Kävin eilenkin lenkillä! tästä lähti mun elämänmuutos :) yritän olla parempi ihminen itelleni ja muille! itelleni että kasvatan pitkän tukan, laihdun vähän & hoidan mun naaman kuntoon, ja panostan kouluun vielä ennen ku se loppuu. muille että koitan olla kärsivällisempi ja vähemmän valittaa turhista asioista, ja olla positiivinen kaikille! :)
eilisen naapurina madridissa jaksossa (kahtoin sen tässä yle areenassa kun veli kyttää jotain yleisurheilu paskaa tv:stä..) yks mies ihastu naiseen, joka oliki oikeesti mies joka on vaan syöny naishormoneja ja on siis muutekseen nainen paitsi housuista. sitten ne oli pussailemassa sängyllä ja tää aito mies huomaski että se ei ollukkaan ihan täys nainen. rupesin miettimään, miten siihen vois suhtautua, että oot tapaillu tai vähän ihastunu johonkin mieheen ja sitten paljastuukin kriittisellä hetkellä, että se on alunperin nainen. muutaisko se jotain?
periaatteessahan jos jostain oikeesti välittää, ei ulkonäöllä ole väliä. olisko sitten alkuperäisellä sukupuolellakaan? mä en oikein tiennyt olisko sillä mulle väliä. luulen että olisi. musta tuntuu että pelkästään se että sais tietää että se on alunperin ollut nainen, sais mut miettimään. toisaalta en sitten tiiä, jos se näyttäisi ja kuullostaisi jne jne ihan mieheltä, niin hyvin että totuus selviäis tosiaan vasta vaikka kun se kertoisi siitä. sitten tietysti mitä kaikki muut sanoisi? eihän silläkään periaatteessa ole väliä kun on ihan oikeesti kyse rakkaudesta tai jostain. mutta jos oon ihan rehellinen, kyllä sillä mulle ainakin olis väliä. en ainakaan välttämättä tahtoisi että kukaan sais tietää että mun mies olis alunperin ollutkin nainen. vaikea juttu silleen, en tiiä lainkaan miten reagoisin. pitää varmaan oottaa että semmonen osuu kohalle.
teen tässä samalla puhetta perjantaiks, mopokorttiuudistuksesta! saan varmaan kurssin mopopojat äkäseks ku alan jauhaa kun mun mielestä oli oikein että se uudistu. oon ainaki tehny hyvät taustatiedot!
Tässä olin vanhoihin lähössä. selailin just niitä kuvia, ja alko oikee naurattaa ku ehkä yhtään hyvää kuvaa ei ollu mun silmän takia! se nimittäin oli sillä lailla että ku koitin laittautua oikeen nätiks sinä päivänä ja päätin että koitan laittaa vielä tekoripsetki siinä kiireessä ku piti käyä kampaajalla ja vaikka mitä. no, eipä ollu nii heleppo homma. pyysin äitiä laittamaan mulle, se sohi niitä ripsituppoja ja sitä liimaa mun toiseen silmään ja se vuoti sitte koko päivän, ja jatkoilla se punotti ja näytin ku oisin itkeny koko päivän. ei seuraavakaan päivä heleppo ollu ja sillon vitutti ku oisin tahtonu olla nätti ja ilman punasia silmiä! nyt enää naurattaa :DD hehe.
sofia
eilisen naapurina madridissa jaksossa (kahtoin sen tässä yle areenassa kun veli kyttää jotain yleisurheilu paskaa tv:stä..) yks mies ihastu naiseen, joka oliki oikeesti mies joka on vaan syöny naishormoneja ja on siis muutekseen nainen paitsi housuista. sitten ne oli pussailemassa sängyllä ja tää aito mies huomaski että se ei ollukkaan ihan täys nainen. rupesin miettimään, miten siihen vois suhtautua, että oot tapaillu tai vähän ihastunu johonkin mieheen ja sitten paljastuukin kriittisellä hetkellä, että se on alunperin nainen. muutaisko se jotain?
periaatteessahan jos jostain oikeesti välittää, ei ulkonäöllä ole väliä. olisko sitten alkuperäisellä sukupuolellakaan? mä en oikein tiennyt olisko sillä mulle väliä. luulen että olisi. musta tuntuu että pelkästään se että sais tietää että se on alunperin ollut nainen, sais mut miettimään. toisaalta en sitten tiiä, jos se näyttäisi ja kuullostaisi jne jne ihan mieheltä, niin hyvin että totuus selviäis tosiaan vasta vaikka kun se kertoisi siitä. sitten tietysti mitä kaikki muut sanoisi? eihän silläkään periaatteessa ole väliä kun on ihan oikeesti kyse rakkaudesta tai jostain. mutta jos oon ihan rehellinen, kyllä sillä mulle ainakin olis väliä. en ainakaan välttämättä tahtoisi että kukaan sais tietää että mun mies olis alunperin ollutkin nainen. vaikea juttu silleen, en tiiä lainkaan miten reagoisin. pitää varmaan oottaa että semmonen osuu kohalle.
teen tässä samalla puhetta perjantaiks, mopokorttiuudistuksesta! saan varmaan kurssin mopopojat äkäseks ku alan jauhaa kun mun mielestä oli oikein että se uudistu. oon ainaki tehny hyvät taustatiedot!
Tässä olin vanhoihin lähössä. selailin just niitä kuvia, ja alko oikee naurattaa ku ehkä yhtään hyvää kuvaa ei ollu mun silmän takia! se nimittäin oli sillä lailla että ku koitin laittautua oikeen nätiks sinä päivänä ja päätin että koitan laittaa vielä tekoripsetki siinä kiireessä ku piti käyä kampaajalla ja vaikka mitä. no, eipä ollu nii heleppo homma. pyysin äitiä laittamaan mulle, se sohi niitä ripsituppoja ja sitä liimaa mun toiseen silmään ja se vuoti sitte koko päivän, ja jatkoilla se punotti ja näytin ku oisin itkeny koko päivän. ei seuraavakaan päivä heleppo ollu ja sillon vitutti ku oisin tahtonu olla nätti ja ilman punasia silmiä! nyt enää naurattaa :DD hehe.
sofia
20110829
put your hands up high
Tänään jouduin ekaa kertaa tänä syksynä menemään kouluun käyttämällä itseäni fyysisesti. mä pyöräilin. otti ehkä vähän kunnon päälle, mähän oon aika laiska noissa jutuissa. parasta oli ehkä että mun piti mennä mun äitin pyörällä, kun oma varastettiin kesäkuussa, ja kun äitillä on pitemmät jalat kun mulla, niin se satula on aika korkee enkä kunnolla pysty polkemaan jos istun siinnä satulassa niinku normaalit pyöräilijät, vaan piti koko matka käytännössä sillee seisaalteen polkea. urheilun kannalta se on vaan plussaa koska siinä tulee samalla käsille töitä, kun siihen tankoon pitää sillee nojata (tai lottoon, koska mulla on nyt käet vähä kipeet haban kohalta!) ja voi että kun olin koulun pyöräparkilla, etin pyörän avainta ja löydän laukun taskusta vaan sen avainnauhan missä se avain oli. säikähin jo että miten helvetissä selviän meille asti (ok ei meille oo pitkä matka, 3-4 km mutta ku siitä kolmasosa on semmosta nilkkiä ylämäkeä..!!!) sen lukitun pyörän kanssa.
onneks löysin sen avaimen sieltä taskusta sitte, se oli vaan irronnu siitä nauhastaan. mutta voin kertoo miten säikähin siinä jo kun mietein miten kauan oisin saanu taistella että oisin päässy kodin lämpöön :D
tänään on hieno päivä, koska salkkareitten uuet jaksot jatkuu!! se on jotenkin aina syksyn merkki ku salkkarit alkaa tulla taas puol kasilta. tätä on ootettu koko kesä! ainoo miinus on että nyt niissä on taas kaks mainoskatkoa. (sitähän ei ollu niissä vanhoissa jaksoissa joitten uusintoja koko kesä on näytetty!) ja toinen miinus, koska alkaa teeveessäkin syyskausi, biggest looseria ei näytetä enää!:( se on menetys. just viime perjantaina tuli ulos ton loppukesän ajan näytetyn kauden finaaljakso. sitä oli jotenkin uskomatonta kahtoa. tai, kun niistä kaikista ihmisistä siinnä on tullu jotenkin niin tuttuja että ihan kun tuntis ne tai ne olis jotain kavereita. ihan fiiliksissä mä sitä jaksoa kahtoinkin ja elin ihan mukana! :-) kolmas sarja mitä oon kesänki ajan seurannu, on tuo naapurina madridissa mikä tulee aina ykköseltä aamusin,(alkaa aina 11.10 for info) se on vähän ku serranon perhe. sen oon aina nytte ku on koulut alkanu ni ottanu nauhalle ja kahtonu kun on ollu aikaa.
siinä joskus kesällä sanottiin sillee ohimennen jossain keskustelussa, että kaheksantoistavuotias on elämänsä aikana nähny (noin) 80 000 murhaa telkkarista. eka kelasin että jos se on vaan joku semmonen heitto siihen kohtaan (en nyt muista sitä aiheyhteyttä enkä mistä ne siinnä keskusteli), mutta kun aloin ihan miettimällä miettiä, mietein että hei, sehän voi olla ihan faktakin. ja siis varmaan nyt jos on joku faktatieto nii koskee jotain näitä sivistysmaita joissa käytännössä melkein jokasessa taloudessa on vähintään yks ruutu josta näkyy noita peruskanavia. ja siks ei oo ees epätodennäkönen heitto. koska jos miettii kuinka nuorena nykyää kahtotaa telkkaria (ok kyllä mäki kuulun heleposti siihen sukupolveen joka on ihan natiaisesta asti kahtonu tv.tä), nii sieltähä tulee ensinnäki noita salapoliisisarjoja. pienempänä mun oma lemppari oli herkule poirot (kirjotusasusta en mee takuuseen, että olisko ceellä vai koolla.), ja joka lauantai kun se muistaakseni tuli nii kahtottiin sitä silleen perheen kesken, äitin ja veljen kanssa. ja niissä heti jokasessa jaksossa oli murha, ja aina lopussa näytettiin miten se tehtiin. ja siitä ku jatkuu aina näihin c.s.i:hin ja criminal maindsiin plus kaikkiin näihin "villit videot" -kategoirioihin, niin en epäile sitä yhtään enää.
se alkuun kuullostaa tosi järkyttävältä, ja voin kuvitella vaan miten joku vanhahkompi ihminen kauhistelis meitä nykynuorisoa, mimmoselle terrorille meiän silmät altistuu. ja jos oletetaan että tuo 80 000 pitää edes jossain määrin paikkaansa (keskiarvona tietty), nii ei ne ehkä kauhistele turhaan. tärveleehän se mieltä kun näkee lapsesta asti pahoja asioita, jos ei kotona niin sitten telkkarista. ja ei tarvii olla ees pelkkä murha, mutta ku jo uutisissa on aina kuvia ties mistä afganistanista autopommin jäljiltä, ja kun muistan itte ku wtc tornit romahti ja koulussa me 8-9 -vuotiaat puhuttiin silmät pyöreinä niistä kaikista verisistä naamoista jotka oli juossu tv-kameraa päin. semmosen sarjakuvan näin tossa viime vkolla (se oli musta tosi osuva!), kun siinnä kaks pikkulasta kahto telkkaria. ekassa ruudussa tv:stä tuli joku sotaohjelma, uutiset, tms, ja ne istu siinnä ne lapset sohvalla ihan iisisti. tokassa ruudussa tv:n ruudussa oli joku ydinpommiräjähdys. kolmannessa kuivuuteen kuihtuva lapsi. ja neljännessä iso paha susi, joka jahtas kolmea pikku porsasta, ja vasta neljännessä ruudussa lapset oli piirretty kiljumaan ja säikähtämään.
ehkä se sarjakuva onki osa totuutta; ei niin pahasti enää järkytä nähä kuvia vaikka sieltä afganistanista tai nälkäsistä lapsista, koska niitä näkee jatkuvasti. niitä on lehessä, ja teeveessä ja netissä ja niille tavallaan turtuu. ei sen ehkä niin pitäis mennä.
en mä sen enempää mee maailman vääryyksiin. sen sijaan oon ylpee ihtestäni, koska eilen urheilin oikeen kunnolla!!! kävin eka aamusta lenkillä, jonku reilu puol tuntia hölkkäsin, ja sitte iltapäivällä lähin veljen ja mun ja sen kavereitte kaa pelaa fudista tonne ihan aidolle tekonurmikentälle. aluks ei ees pitäny mennä pelaamaan sinne, lähdettiin vaan kaverin kanssa heittämään autolla veljeä sinne kun se pyyti, mutta jäätiin sitten poikien kanssa pelailee. oli muuten ihan hullun hauskaa, mutta se kun en ollu lähtiessä ajatellu jääväni sinne, nii mulla oli päällä vaan huppari ja farkkushortsit ja kangaskengät plus alusvaatteet, ei mitää aluspaitaa tai sukkiakaan, nii oli ensinnäkin aivan helvetin kuuma (enkä sit viittiny vaa rintsikoilla pelailla) plus että varpaan kynsissä tuntu vähä pahalta ku ei ollu sukkia ja ku sitä palloa sitte potki.
ja kun laskee vielä tänäset pyöräilyt nii tässä on oikea elämänmuutos meneillä, hyvä minä! :-)
sofia
ps. koska meiän kone ei suostu ottamaan vastaan mitään muistikorttia eikä kuvia, nii laitan tähän huvikseni aina jotain satunnaista. tää kuva on kesän alun beachpartylta, kun me mun kaverin kanssa mentiin vikan kokeen jälkeen vallottamaan tota köhniön rantaa teltan kanssa! :)) paras kesänalotus ikinä :)
onneks löysin sen avaimen sieltä taskusta sitte, se oli vaan irronnu siitä nauhastaan. mutta voin kertoo miten säikähin siinä jo kun mietein miten kauan oisin saanu taistella että oisin päässy kodin lämpöön :D
tänään on hieno päivä, koska salkkareitten uuet jaksot jatkuu!! se on jotenkin aina syksyn merkki ku salkkarit alkaa tulla taas puol kasilta. tätä on ootettu koko kesä! ainoo miinus on että nyt niissä on taas kaks mainoskatkoa. (sitähän ei ollu niissä vanhoissa jaksoissa joitten uusintoja koko kesä on näytetty!) ja toinen miinus, koska alkaa teeveessäkin syyskausi, biggest looseria ei näytetä enää!:( se on menetys. just viime perjantaina tuli ulos ton loppukesän ajan näytetyn kauden finaaljakso. sitä oli jotenkin uskomatonta kahtoa. tai, kun niistä kaikista ihmisistä siinnä on tullu jotenkin niin tuttuja että ihan kun tuntis ne tai ne olis jotain kavereita. ihan fiiliksissä mä sitä jaksoa kahtoinkin ja elin ihan mukana! :-) kolmas sarja mitä oon kesänki ajan seurannu, on tuo naapurina madridissa mikä tulee aina ykköseltä aamusin,(alkaa aina 11.10 for info) se on vähän ku serranon perhe. sen oon aina nytte ku on koulut alkanu ni ottanu nauhalle ja kahtonu kun on ollu aikaa.
siinä joskus kesällä sanottiin sillee ohimennen jossain keskustelussa, että kaheksantoistavuotias on elämänsä aikana nähny (noin) 80 000 murhaa telkkarista. eka kelasin että jos se on vaan joku semmonen heitto siihen kohtaan (en nyt muista sitä aiheyhteyttä enkä mistä ne siinnä keskusteli), mutta kun aloin ihan miettimällä miettiä, mietein että hei, sehän voi olla ihan faktakin. ja siis varmaan nyt jos on joku faktatieto nii koskee jotain näitä sivistysmaita joissa käytännössä melkein jokasessa taloudessa on vähintään yks ruutu josta näkyy noita peruskanavia. ja siks ei oo ees epätodennäkönen heitto. koska jos miettii kuinka nuorena nykyää kahtotaa telkkaria (ok kyllä mäki kuulun heleposti siihen sukupolveen joka on ihan natiaisesta asti kahtonu tv.tä), nii sieltähä tulee ensinnäki noita salapoliisisarjoja. pienempänä mun oma lemppari oli herkule poirot (kirjotusasusta en mee takuuseen, että olisko ceellä vai koolla.), ja joka lauantai kun se muistaakseni tuli nii kahtottiin sitä silleen perheen kesken, äitin ja veljen kanssa. ja niissä heti jokasessa jaksossa oli murha, ja aina lopussa näytettiin miten se tehtiin. ja siitä ku jatkuu aina näihin c.s.i:hin ja criminal maindsiin plus kaikkiin näihin "villit videot" -kategoirioihin, niin en epäile sitä yhtään enää.
se alkuun kuullostaa tosi järkyttävältä, ja voin kuvitella vaan miten joku vanhahkompi ihminen kauhistelis meitä nykynuorisoa, mimmoselle terrorille meiän silmät altistuu. ja jos oletetaan että tuo 80 000 pitää edes jossain määrin paikkaansa (keskiarvona tietty), nii ei ne ehkä kauhistele turhaan. tärveleehän se mieltä kun näkee lapsesta asti pahoja asioita, jos ei kotona niin sitten telkkarista. ja ei tarvii olla ees pelkkä murha, mutta ku jo uutisissa on aina kuvia ties mistä afganistanista autopommin jäljiltä, ja kun muistan itte ku wtc tornit romahti ja koulussa me 8-9 -vuotiaat puhuttiin silmät pyöreinä niistä kaikista verisistä naamoista jotka oli juossu tv-kameraa päin. semmosen sarjakuvan näin tossa viime vkolla (se oli musta tosi osuva!), kun siinnä kaks pikkulasta kahto telkkaria. ekassa ruudussa tv:stä tuli joku sotaohjelma, uutiset, tms, ja ne istu siinnä ne lapset sohvalla ihan iisisti. tokassa ruudussa tv:n ruudussa oli joku ydinpommiräjähdys. kolmannessa kuivuuteen kuihtuva lapsi. ja neljännessä iso paha susi, joka jahtas kolmea pikku porsasta, ja vasta neljännessä ruudussa lapset oli piirretty kiljumaan ja säikähtämään.
ehkä se sarjakuva onki osa totuutta; ei niin pahasti enää järkytä nähä kuvia vaikka sieltä afganistanista tai nälkäsistä lapsista, koska niitä näkee jatkuvasti. niitä on lehessä, ja teeveessä ja netissä ja niille tavallaan turtuu. ei sen ehkä niin pitäis mennä.
en mä sen enempää mee maailman vääryyksiin. sen sijaan oon ylpee ihtestäni, koska eilen urheilin oikeen kunnolla!!! kävin eka aamusta lenkillä, jonku reilu puol tuntia hölkkäsin, ja sitte iltapäivällä lähin veljen ja mun ja sen kavereitte kaa pelaa fudista tonne ihan aidolle tekonurmikentälle. aluks ei ees pitäny mennä pelaamaan sinne, lähdettiin vaan kaverin kanssa heittämään autolla veljeä sinne kun se pyyti, mutta jäätiin sitten poikien kanssa pelailee. oli muuten ihan hullun hauskaa, mutta se kun en ollu lähtiessä ajatellu jääväni sinne, nii mulla oli päällä vaan huppari ja farkkushortsit ja kangaskengät plus alusvaatteet, ei mitää aluspaitaa tai sukkiakaan, nii oli ensinnäkin aivan helvetin kuuma (enkä sit viittiny vaa rintsikoilla pelailla) plus että varpaan kynsissä tuntu vähä pahalta ku ei ollu sukkia ja ku sitä palloa sitte potki.
ja kun laskee vielä tänäset pyöräilyt nii tässä on oikea elämänmuutos meneillä, hyvä minä! :-)
sofia
ps. koska meiän kone ei suostu ottamaan vastaan mitään muistikorttia eikä kuvia, nii laitan tähän huvikseni aina jotain satunnaista. tää kuva on kesän alun beachpartylta, kun me mun kaverin kanssa mentiin vikan kokeen jälkeen vallottamaan tota köhniön rantaa teltan kanssa! :)) paras kesänalotus ikinä :)
20110827
kolmion takaa
Tänään on merkkipäivä! sain nimittäin ajokortin tasan seittemän kuukautta sitten. eilen kaverin synttäreitä juhliessa tajusin että mullakin on juhlittavaa ihan omastakin takaa :D
seitsemän kuukautta ei loppuen lopuks oo kovin kauan. mulla kuitenkin on todennäkösesti vielä monia kymmeniä vuosia kortin kanssa edessä. ja aloin miettiä että kun nyt jo tuntuu että oon vähä mokaillu ja oon tehny vääriä ratkasuja joskus ja en kuitenkaan oo täydellinen kuski ja harva on ja mua varsinki yleensä vaan dissataan, mun ajotaidoista, ja mietein sitte että ku ei oo kulunu ku niin vähän aikaa, että miten vaikka parin vuoden päästä ku oon kakskymmentä, mitä kaikkee siihen asti on tapahtunu? tai ku oon viiskymmentä! luotetaanko muhun enemmän? tai luotanko itte omiin kykyihini enemmän, hehe. sen näkee vasta sitte mutta suoraan sanottuna mua pelottaa mitä tulevaisuus tuo siltä osalta.
meiän äikänkirjassa on sitaatti joltain fiksulta mieheltä, jonka nimeä en muista ja jota en nyt jaksa nousta tarkistamaan; "Suurinta taikauskoa on usko etuajo-oikeuteen." mua alko naurattamaan se eka. toiset uskoo pääsiäiseen ja ylös nousemukseen toiset siihen että maailmanloppu tulee ens lauantaina. ja toiset uskoo etuajo-oikeuteen. mää uskon etuajo-oikeuteen. en usko että on jumalaa tai että maailma voi loppua tosta vaan. mut uskon että jos toinen tulee vasemmalta, se väistää mua. ainoo mun uskoa horjuttava asianhaara on, etten aina sillee vauhista hoksaa kumpi on oikee ja kumpi vasen, ja mun pitää aina ennen risteystä miettimällä miettiä ketä mun täytyy väistää. yleensä mua helpottaa ku mulla on semmone vähä syylän näkönen närpylä mun vasemmassa kädessä. siitä oon jo pienenä tarkistanu oikeen ja vasemman eron ja sen että kumpi käsi on oikee ja kumpi vasen. nyt kun rupesin aihetta miettimään, voin rehellisesti sanoa että en käsitä miten muut ihmiset tunnistaa kahesta samanlaisesta kädestä kumpi niistä on vasen ja kumpi oikee??!
mutta ei siitä sen enempää, ehkä alan tekee galluppia aiheesta. mutta tää mun oikee-vasen -> etuajo-oikeus? mietintä on siirtyny liikenteestä muuhunki elämään. esim. oon kaupassa. puikkelehdin hyllyjen välissä. mietin jokasen hyllyn päässä ku tulee semmone isompi käytävä ja "risteys" että ketä mun pitää väistää, kummassa suunnassan on vasen ja kummassa oikee ja kummasta suunnasta tulee joku? ei ois loppuen lopuks välttämättä paha idea soveltaa liikennesääntöjä esim isoihin ja ruuhkasiin marketteihin. koska sattuuhan niitä läheltä piti tilanteita ja pikku törmäyksiäki ihan niinku usein kaupassa ihmisvilinässä kipittäessä. mulle ainakin, lähestulkoon joka kerta. asioita selkeyttäis kun risteyksessä olis vaikka samantien kolmiot ja siitä tietäis kuka väistää. tiiän että kyseinen ajatus ei tuu ikinä leviämään oikeeseen käytäntöön eikä välttämättä oliskaan niin tarpeellinen, mutta saanhan mä sitä aatella ja jalostaakki :)
oon aikamoinen idealisti.
sofia
ps. kesälomalla vallotin mm. valtavia puu/risu/mitälie kasoja :)
seitsemän kuukautta ei loppuen lopuks oo kovin kauan. mulla kuitenkin on todennäkösesti vielä monia kymmeniä vuosia kortin kanssa edessä. ja aloin miettiä että kun nyt jo tuntuu että oon vähä mokaillu ja oon tehny vääriä ratkasuja joskus ja en kuitenkaan oo täydellinen kuski ja harva on ja mua varsinki yleensä vaan dissataan, mun ajotaidoista, ja mietein sitte että ku ei oo kulunu ku niin vähän aikaa, että miten vaikka parin vuoden päästä ku oon kakskymmentä, mitä kaikkee siihen asti on tapahtunu? tai ku oon viiskymmentä! luotetaanko muhun enemmän? tai luotanko itte omiin kykyihini enemmän, hehe. sen näkee vasta sitte mutta suoraan sanottuna mua pelottaa mitä tulevaisuus tuo siltä osalta.
meiän äikänkirjassa on sitaatti joltain fiksulta mieheltä, jonka nimeä en muista ja jota en nyt jaksa nousta tarkistamaan; "Suurinta taikauskoa on usko etuajo-oikeuteen." mua alko naurattamaan se eka. toiset uskoo pääsiäiseen ja ylös nousemukseen toiset siihen että maailmanloppu tulee ens lauantaina. ja toiset uskoo etuajo-oikeuteen. mää uskon etuajo-oikeuteen. en usko että on jumalaa tai että maailma voi loppua tosta vaan. mut uskon että jos toinen tulee vasemmalta, se väistää mua. ainoo mun uskoa horjuttava asianhaara on, etten aina sillee vauhista hoksaa kumpi on oikee ja kumpi vasen, ja mun pitää aina ennen risteystä miettimällä miettiä ketä mun täytyy väistää. yleensä mua helpottaa ku mulla on semmone vähä syylän näkönen närpylä mun vasemmassa kädessä. siitä oon jo pienenä tarkistanu oikeen ja vasemman eron ja sen että kumpi käsi on oikee ja kumpi vasen. nyt kun rupesin aihetta miettimään, voin rehellisesti sanoa että en käsitä miten muut ihmiset tunnistaa kahesta samanlaisesta kädestä kumpi niistä on vasen ja kumpi oikee??!
mutta ei siitä sen enempää, ehkä alan tekee galluppia aiheesta. mutta tää mun oikee-vasen -> etuajo-oikeus? mietintä on siirtyny liikenteestä muuhunki elämään. esim. oon kaupassa. puikkelehdin hyllyjen välissä. mietin jokasen hyllyn päässä ku tulee semmone isompi käytävä ja "risteys" että ketä mun pitää väistää, kummassa suunnassan on vasen ja kummassa oikee ja kummasta suunnasta tulee joku? ei ois loppuen lopuks välttämättä paha idea soveltaa liikennesääntöjä esim isoihin ja ruuhkasiin marketteihin. koska sattuuhan niitä läheltä piti tilanteita ja pikku törmäyksiäki ihan niinku usein kaupassa ihmisvilinässä kipittäessä. mulle ainakin, lähestulkoon joka kerta. asioita selkeyttäis kun risteyksessä olis vaikka samantien kolmiot ja siitä tietäis kuka väistää. tiiän että kyseinen ajatus ei tuu ikinä leviämään oikeeseen käytäntöön eikä välttämättä oliskaan niin tarpeellinen, mutta saanhan mä sitä aatella ja jalostaakki :)
oon aikamoinen idealisti.
sofia
ps. kesälomalla vallotin mm. valtavia puu/risu/mitälie kasoja :)
20110824
keltainen viiva
Kesällä jäin vähän koukkuun biggest looseriin. tai alotin kahtoo sitä puolesta välistä edellistä kautta joka näytettiin suomessa. ja sit ton joka nyt on loppumassa kahtoin alusta asti, melkein joka jakson. joko piti aina tähätä et on himassa kuuelta illalla TAI sitte aamulla ku se alko kymmentä vaille ykstoista uusinta eiliseltä. tosin sitä en yleensä kahtonu livenä koska kymmentä yli ykstoista alko (ja alkaa vielä toistaseks) aina naapurina madridissa. useimmiten mä otin sen nauhalle meiä kovalevylle joko aamulla tai illalla ja kahtoin ku oli sopiva aika eikä kukaan muu ollu vallannu tvtä.
se on nytte se kausi mitä oon siis alusta asti kahtonu ni ihan lopuillaan. ja nehän on laihtunu ihan hirveesti, sitä ihmetellään joka jaksossa puolesta kaudesta asti. aina näytetään semmosia mustavalkosia kotivideoita jossa ne vielä on aivan saatanan lihavia ja nassuttaa vielä jotain pizaa tai bic maccia tms, ja sit sen perään säteilevänä ja meikattuna joka viikon "uus minä" kyseisestä ihmisestä ku se on taas x kiloa laihempi ku ennen kilpailua. mutta sitä niitten järkyttävää laihtumista enemmän oon nyt ruvennu miettimään että miten ihmeessä ne on päätyny siihen kuntoon missä ne on ku ne siihen kisaan ilmottautuu! se vasta jotain uskomatonta onkin. parasta(pahinta) on ku tälläki kaudella siinnä on ollu parina semmoset entiset mallit, ja ku niitä näytetiin sillon kauden alussa, niillä on mahoissa oikeen raskausarvet ku ne on niin nopeesti lihonnu. siis totta kai nyt periaatteessa voi sanoa että ne on käytännössä vaan istunu sohvalla ja syöny, kahtonu tvstä samaa biggest looseria jossa toiset lihavat rehkii ja miettiny miks ne ite ei saa aikaseks muuta ku syödä.
sitten on sekin ku nehä viikoittain koittaa laihuttaa mahollisimman paljon, että ne pysyis keltasen viivan eli Yellow Linen yläpuolella (ne jotka ei pysy niin tippuu tai joutuu pudotusäänestykseen, just 4info). ja kun miettii kuinka paljon ne laihuttaa aina; kerranki ku kahtoin tässä olisko ollu viime vkolla, neljänkään kilon viikkopudotuksella ei pysyny Yellow Linen yläpuolella. äiti joskus sano että ei se oo tervettä laihduttaa niin paljon niin nopeasti. onhan se sillä lailla tottakin, mutta sitten kun aattelee että ne alussa painaa sen 170 kiloa. ja jos siitä pudotat vaikka sen neljä kiloa niin eihän se ole kuin about 2,352941 prosenttia pudotusta. eli periaatteessa kai sama asia kun jos 56 kiloa painava ihminen (esim mä, hehe) pudottais viikossa suunnilleen 1,317647 kiloa. mikä taas ei olis saavutus eikä mikään, luulisin (en oo ikinä varsinaisesti yrittänyt laihduttaa). siis prosentteina olis sama asia. ohan siinä se että ku ne laihuttaa pitkälle kisaa sitä neljää viittä kiloa ja ne prosentit nousee koviks (tänään kun kahtoin eilisen jakson niin tara oli laihuttanu yli 5 prosenttia, mikä taas alkaa olla jo vähän ehkä epänormaalia).
ja siis pointtinahan tossa nopeen laihuttamisen kritisoinnissa on se että sen lihoo kätevästi takasin jos ihan älyttömän nopeesti laihuttaa. just kesällä veli kerto, että oli lukenu netistä jonkun kauden biggest looser voittajasta, joka oli kuukaudessa lihonnut samoihin mittoihin (ja vissiin ylikin) kun oli ennen kisaa. toisin sanoen, se 250 000 oli menny tasan niihin samoihin pizoihin ja bic macceihin joita se veti ennenkin sitä kisaa. yleensä mua lähinnä säälittää kun ne on niin lihavia. tai riippuu aina vähän ihmisestä, jotkut on enemmän symppiksiä kun toiset, mutta useimmiten säälin lihavia vaikka joskus tietty mietin että oma moka ku syöny vaan niin helvetisti että raskausarvetki jää. niin, mutta sitä (ex-) voittajaa en säälis yhtään. jos on käyny läpi muutoksen niin siitä pois meneminen on mun mielestä ainakin enää omaa tyhmyyttä/laiskuutta/nälkää, mitälie. mur.
tota ku oon seurannu oon välillä kauhulla miettiny että entä jos tossa on _mun tulevaisuus. entä jos mä isona en tee muuta ku istun sohvassa ja syön ja kahton kaikenmaailman roskasarjoja. koska sitä mä harrastan ja usein :DD aina en syö, mutta usein ainaki himassa istun ja kahton roskasarjoja. ja jos en aina sohvassa syö niin muutekseen mun syömiset on lähes aina ihan tajuttoman epäterveitä. syön lähinnä mikä maistuu hyvältä. oon ollu semmonen jo lapsesta asti. ihan mahoton herkkuperse, sanan ei ulkonäöllisessä merkityksessä. muistan kun ala asteella jo kun oli ruuan jälkkärinä semmosta nami nami mansikkakiisseliä, ja olin hakemassa ties monetta santsikippoa, yks mun sillonen luokkalainen totes mulle että "sofia mä en tajua miten oot laiha kun syöt ihan hirveesti aina!" sitä oon välillä kelannu vielä nykysinki ja aina alkaa hymyilyttää kun muistan sitte kyseisen tapahtuman.
emmä siis sano että oon mikään laiha laiha, on mulla vähä möhö maha ja paksut reidet ja leveä perse ja en oo oikeen mistään kohasta laiha laiha. mutta en oo myöskään varsinaisesti lihava, ainakaan painoindeksin mukaan tai senkään mukaan että vaatteet ei mahtuis mun päälle. kyllä mulle mahtuu S kokoset paidat ja farkutki 26-28 on yleensä ihan bra (tärkeää & mielenkiintoista nippelitietoa!). mutta siis kun ottaa huomioon miten helvetin huonosti useimmiten syön, ja jos tunnustan vielä etten liiku lähes koskaan ellei oo ihan pakko, ihmettelen miks en oo yhtään lihavampi. ei sillä että tahtoisin olla. mutta sillä, että oon miettiny että missä vaiheessa ne kaikki mun syömät kalorit alkaa oikeesti näkyä ylitsepursuavana mahana ja reisinä ja ties minä. joskus luin jostain että nuorena ei niinkään liho välttämättä (en allekirjoita kokonaan koska läski teini ei oo enää harvinainen näky usassa eikä missään muuallakaan) niin kovasti kun sitte vanhempana ku kaikki kehitys lakkaa. toisaalta mä oon ollu saman pitunen viimeset seittemän vuotta, että en tiedä mitä ajatella. oon nimittäin monta kertaa tässä viime aikoina miettiny kunnon elämäntaparemonttia. aina kelaan että ens viikolla alan syödä terveellisesti ja huomenna käyn lenkillä.
ehkä joskus vielä toteutan sen ja takaan että kaikki maholliset tahot tulee kuulemaan siitä, koska siinä vaiheessa kun käyn säännöllisesti lenkillä ja rajotan epäterveellistä syömistä, oon ylittäny itteni niin satasella että sitä ei voi kukaan muu ymmärtää!
sofia
se on nytte se kausi mitä oon siis alusta asti kahtonu ni ihan lopuillaan. ja nehän on laihtunu ihan hirveesti, sitä ihmetellään joka jaksossa puolesta kaudesta asti. aina näytetään semmosia mustavalkosia kotivideoita jossa ne vielä on aivan saatanan lihavia ja nassuttaa vielä jotain pizaa tai bic maccia tms, ja sit sen perään säteilevänä ja meikattuna joka viikon "uus minä" kyseisestä ihmisestä ku se on taas x kiloa laihempi ku ennen kilpailua. mutta sitä niitten järkyttävää laihtumista enemmän oon nyt ruvennu miettimään että miten ihmeessä ne on päätyny siihen kuntoon missä ne on ku ne siihen kisaan ilmottautuu! se vasta jotain uskomatonta onkin. parasta(pahinta) on ku tälläki kaudella siinnä on ollu parina semmoset entiset mallit, ja ku niitä näytetiin sillon kauden alussa, niillä on mahoissa oikeen raskausarvet ku ne on niin nopeesti lihonnu. siis totta kai nyt periaatteessa voi sanoa että ne on käytännössä vaan istunu sohvalla ja syöny, kahtonu tvstä samaa biggest looseria jossa toiset lihavat rehkii ja miettiny miks ne ite ei saa aikaseks muuta ku syödä.
sitten on sekin ku nehä viikoittain koittaa laihuttaa mahollisimman paljon, että ne pysyis keltasen viivan eli Yellow Linen yläpuolella (ne jotka ei pysy niin tippuu tai joutuu pudotusäänestykseen, just 4info). ja kun miettii kuinka paljon ne laihuttaa aina; kerranki ku kahtoin tässä olisko ollu viime vkolla, neljänkään kilon viikkopudotuksella ei pysyny Yellow Linen yläpuolella. äiti joskus sano että ei se oo tervettä laihduttaa niin paljon niin nopeasti. onhan se sillä lailla tottakin, mutta sitten kun aattelee että ne alussa painaa sen 170 kiloa. ja jos siitä pudotat vaikka sen neljä kiloa niin eihän se ole kuin about 2,352941 prosenttia pudotusta. eli periaatteessa kai sama asia kun jos 56 kiloa painava ihminen (esim mä, hehe) pudottais viikossa suunnilleen 1,317647 kiloa. mikä taas ei olis saavutus eikä mikään, luulisin (en oo ikinä varsinaisesti yrittänyt laihduttaa). siis prosentteina olis sama asia. ohan siinä se että ku ne laihuttaa pitkälle kisaa sitä neljää viittä kiloa ja ne prosentit nousee koviks (tänään kun kahtoin eilisen jakson niin tara oli laihuttanu yli 5 prosenttia, mikä taas alkaa olla jo vähän ehkä epänormaalia).
ja siis pointtinahan tossa nopeen laihuttamisen kritisoinnissa on se että sen lihoo kätevästi takasin jos ihan älyttömän nopeesti laihuttaa. just kesällä veli kerto, että oli lukenu netistä jonkun kauden biggest looser voittajasta, joka oli kuukaudessa lihonnut samoihin mittoihin (ja vissiin ylikin) kun oli ennen kisaa. toisin sanoen, se 250 000 oli menny tasan niihin samoihin pizoihin ja bic macceihin joita se veti ennenkin sitä kisaa. yleensä mua lähinnä säälittää kun ne on niin lihavia. tai riippuu aina vähän ihmisestä, jotkut on enemmän symppiksiä kun toiset, mutta useimmiten säälin lihavia vaikka joskus tietty mietin että oma moka ku syöny vaan niin helvetisti että raskausarvetki jää. niin, mutta sitä (ex-) voittajaa en säälis yhtään. jos on käyny läpi muutoksen niin siitä pois meneminen on mun mielestä ainakin enää omaa tyhmyyttä/laiskuutta/nälkää, mitälie. mur.
tota ku oon seurannu oon välillä kauhulla miettiny että entä jos tossa on _mun tulevaisuus. entä jos mä isona en tee muuta ku istun sohvassa ja syön ja kahton kaikenmaailman roskasarjoja. koska sitä mä harrastan ja usein :DD aina en syö, mutta usein ainaki himassa istun ja kahton roskasarjoja. ja jos en aina sohvassa syö niin muutekseen mun syömiset on lähes aina ihan tajuttoman epäterveitä. syön lähinnä mikä maistuu hyvältä. oon ollu semmonen jo lapsesta asti. ihan mahoton herkkuperse, sanan ei ulkonäöllisessä merkityksessä. muistan kun ala asteella jo kun oli ruuan jälkkärinä semmosta nami nami mansikkakiisseliä, ja olin hakemassa ties monetta santsikippoa, yks mun sillonen luokkalainen totes mulle että "sofia mä en tajua miten oot laiha kun syöt ihan hirveesti aina!" sitä oon välillä kelannu vielä nykysinki ja aina alkaa hymyilyttää kun muistan sitte kyseisen tapahtuman.
emmä siis sano että oon mikään laiha laiha, on mulla vähä möhö maha ja paksut reidet ja leveä perse ja en oo oikeen mistään kohasta laiha laiha. mutta en oo myöskään varsinaisesti lihava, ainakaan painoindeksin mukaan tai senkään mukaan että vaatteet ei mahtuis mun päälle. kyllä mulle mahtuu S kokoset paidat ja farkutki 26-28 on yleensä ihan bra (tärkeää & mielenkiintoista nippelitietoa!). mutta siis kun ottaa huomioon miten helvetin huonosti useimmiten syön, ja jos tunnustan vielä etten liiku lähes koskaan ellei oo ihan pakko, ihmettelen miks en oo yhtään lihavampi. ei sillä että tahtoisin olla. mutta sillä, että oon miettiny että missä vaiheessa ne kaikki mun syömät kalorit alkaa oikeesti näkyä ylitsepursuavana mahana ja reisinä ja ties minä. joskus luin jostain että nuorena ei niinkään liho välttämättä (en allekirjoita kokonaan koska läski teini ei oo enää harvinainen näky usassa eikä missään muuallakaan) niin kovasti kun sitte vanhempana ku kaikki kehitys lakkaa. toisaalta mä oon ollu saman pitunen viimeset seittemän vuotta, että en tiedä mitä ajatella. oon nimittäin monta kertaa tässä viime aikoina miettiny kunnon elämäntaparemonttia. aina kelaan että ens viikolla alan syödä terveellisesti ja huomenna käyn lenkillä.
ehkä joskus vielä toteutan sen ja takaan että kaikki maholliset tahot tulee kuulemaan siitä, koska siinä vaiheessa kun käyn säännöllisesti lenkillä ja rajotan epäterveellistä syömistä, oon ylittäny itteni niin satasella että sitä ei voi kukaan muu ymmärtää!
sofia
20110823
when everything is said and done
Hehe. en oo ihan jaksanu pysyä messissä tässä. nyt kiinnostaa että lukeeko tätä enää kukaan. empä tiiä, tuskin kukaan luki aiemminkaan :D sillon talvella tämä kirjottelu uupu vähän vähitellen ja lopulta yhtäkkiä. yhtäkkisen siitä teki ku mun sillonen poikaystävä jätti mut aika yhtäkkiä.
ku mä olin aika hiton maissa. se oli perjantai ilta, ja siitä kaks viikkoa eteen päin en syöny oikee mitään kunnolla. jonkun omenan päivässä, tai sitä luokkaa. ei vaan tehnyt mieli. oli vanhojen tanssit ja sen piti olla ihana päivä kun kerrankin on tukka tip top, hieno mekko ja nättinä muutenkin. tai olihan se ihan, siinä oli vaan semmonen katkera maku. vanhojen jatkoilla pääsin siihen alkoholin helpottavaan huomaan. sinä iltana tapasin myös hoito numero ykkösen ja vein sen meille nukkumaan. hoito numero kaksi jonotti seuraavana iltana kharman naisten vessan takana ku mä laattasin siellä sisällä. luulin että kaikki ikävä helpottais ku saisin jonkun toisen jakamaan hellyyttä. mutta ei ketään ihmistä voi korvata.
lähdettiin käymään alpeilla porukoitten kanssa. siitä oltiin puhuttu jo puoli vuotta ja sen piti olla kiva reissu, koska rakastan lumilautailua. se oli kamalin viikko. päivällä yritin tosissani nauttia ja olla ilonen, puhua ja hymyillä ja tehdä etten miettisi mitään ikävää. mutta iltasin itkin itteni uneen ja näin aina samat painajaiset. sieltä ku tultiin pois nii oli kevät alkanu, oli maaliskuu. siitä seuraavat kaks kuukautta olin joka viikonloppu enemmän tai vähemmän humalassa kun yritin unohtaa kaiken. hoitoja tuli lisää, mutta sitte ajan mittaan osa niistä alko tulla ihan kavereiks ja oikeeks osaks elämää. tiiän että jos joku on tähän asti lukenut, pitää mua ihan helvetin säälittävänä ja että tavottelisin jotain.. sääliä? myötätuntoa mitä lie. ja öö en. en tiiä auttaako jos selitän, mutta yritän silti.
koska no, jos yleensä aatellaan että erotaan seurustelusta se on normaalia. ei siitä pidä ottaa niin hillitöntä masista. emmä tiiä miks mulle se oli niin iso paikka ehkä ku oli eka kerta ku seurustelin. ehkä ku tartuin siihen ehkä liikaa. oli mitä oli taistelin ja selvisin. kaikesta selviää kun vaan jaksaa tarpoa, nii isommista ja pienemmistäkin.
oli miten oli tässä on taas ollut niin yhtä jos toista. eilen, aloin käyttää finnipillereitä >:D ne on antibiootteja ja ei mee varmaan ku viikko ni mulla on puhas iho. jes. ne ainakin tehoaa. oon niin kyllästyny tappelee kaiken mahollisen tököttien yms yms kanssa. lisäks oon alkanut panostamaan mun kouluun. hehe. parempi myöhään ku ei millonkaan, koska mulla on enää (toivottavasti) vuos lukiota jäljellä ja sit pitäs enää miettiä mitä tahtoo isona tehdä. millon sitte oon iso. oon jo nytte aika, varsinki ku en oo jaksanu käyä lenkillä ja ku mun viimesin rehellinen urheilusuoritus on maaliskuulta ku kävin luistelemassa jyväsjärveä ympäri. kesällä ostin myös uuen puhelimen, jippii. se on nätti ja pinkki ja siinnä on tetris & se on 50% kosketusnäyttö.
tässä oon viimesen vuorokauden ajan miettiny helppoja asioita. tai mikä on helppoa elämässä. ja totesin että aika moni asia on. on helppoa autolla ajaessa antaa suojatien eessä tietä pikkutytölle. on helppoa kehua kaverin uusia vaatteita ja on helppoa istua tvn ääreen ja jäähä siihen. on helppoa ajaa ylinopeutta. on helppoa myöhästyä tunnilta. on helppoa tehä pahasti toiselle. se on joskus yllättävänkin helppoa. harvemmin tarvitsisi ihan hirveesti vaivautua yrittämällä yrittämään jos tahtois pahottaa toisen mielen. siihen riittää yleensä helposti sanottava sana tai helposti toteutettava teko. ne pahemmat asiat on jopa yleensä helpompi toteuttaa. on helppo aatella vaan ihteään ja elää hetkessä ja olla välittämättä mitä seurauksia sun sanalla tai teolla on. ei se oo vaikeeta unohtaa, että maailmassa on muitakin ihmisiä kun sinä itte tai että välillä sitä pitää ajatella niitä muitankin ennen ku sanoo tai tekee.
ja kun on sanottu ja tai tehty, sitä ei saa enää pois. ei siinä maha enää kun pyytää anteeks. anteeks on ihmeellinen sana. se on taikasana, jolla sä voit pyyhkiä toisen mielestä pahan teon. kun oot pyytänyt ja saanut anteeks, ei toisella niin ikään ole enää oikeutta(?) jauhaa siitä vanhasta(?) asiasta. ehkä se joskus pätee ja pitääkin päteä niin, mutta ei joka kerta. ei pidä antaa anteeks eikä voi. kai se on vähän sitä että kunnioittaa ja arvostaa itseään. vetää johonkin rajan, mitä sulle ei voi tehdä miten sua ei voi satuttaa. ja kun itse kunnioittaa ja arvostaa itseään niin muutkin kunnioittaa ja arvostaa sua. se on fakta.
ps. Toi on sieltä sveitsitä, alpeilta!:) semi nätit maisemat siellä ainakin oli, ei joka päivä suomessa vuoria näe.
pps. päätin että alan taas kirjottaa! lukekoon kukaan tai ei kukaan
sofia
ku mä olin aika hiton maissa. se oli perjantai ilta, ja siitä kaks viikkoa eteen päin en syöny oikee mitään kunnolla. jonkun omenan päivässä, tai sitä luokkaa. ei vaan tehnyt mieli. oli vanhojen tanssit ja sen piti olla ihana päivä kun kerrankin on tukka tip top, hieno mekko ja nättinä muutenkin. tai olihan se ihan, siinä oli vaan semmonen katkera maku. vanhojen jatkoilla pääsin siihen alkoholin helpottavaan huomaan. sinä iltana tapasin myös hoito numero ykkösen ja vein sen meille nukkumaan. hoito numero kaksi jonotti seuraavana iltana kharman naisten vessan takana ku mä laattasin siellä sisällä. luulin että kaikki ikävä helpottais ku saisin jonkun toisen jakamaan hellyyttä. mutta ei ketään ihmistä voi korvata.
lähdettiin käymään alpeilla porukoitten kanssa. siitä oltiin puhuttu jo puoli vuotta ja sen piti olla kiva reissu, koska rakastan lumilautailua. se oli kamalin viikko. päivällä yritin tosissani nauttia ja olla ilonen, puhua ja hymyillä ja tehdä etten miettisi mitään ikävää. mutta iltasin itkin itteni uneen ja näin aina samat painajaiset. sieltä ku tultiin pois nii oli kevät alkanu, oli maaliskuu. siitä seuraavat kaks kuukautta olin joka viikonloppu enemmän tai vähemmän humalassa kun yritin unohtaa kaiken. hoitoja tuli lisää, mutta sitte ajan mittaan osa niistä alko tulla ihan kavereiks ja oikeeks osaks elämää. tiiän että jos joku on tähän asti lukenut, pitää mua ihan helvetin säälittävänä ja että tavottelisin jotain.. sääliä? myötätuntoa mitä lie. ja öö en. en tiiä auttaako jos selitän, mutta yritän silti.
koska no, jos yleensä aatellaan että erotaan seurustelusta se on normaalia. ei siitä pidä ottaa niin hillitöntä masista. emmä tiiä miks mulle se oli niin iso paikka ehkä ku oli eka kerta ku seurustelin. ehkä ku tartuin siihen ehkä liikaa. oli mitä oli taistelin ja selvisin. kaikesta selviää kun vaan jaksaa tarpoa, nii isommista ja pienemmistäkin.
oli miten oli tässä on taas ollut niin yhtä jos toista. eilen, aloin käyttää finnipillereitä >:D ne on antibiootteja ja ei mee varmaan ku viikko ni mulla on puhas iho. jes. ne ainakin tehoaa. oon niin kyllästyny tappelee kaiken mahollisen tököttien yms yms kanssa. lisäks oon alkanut panostamaan mun kouluun. hehe. parempi myöhään ku ei millonkaan, koska mulla on enää (toivottavasti) vuos lukiota jäljellä ja sit pitäs enää miettiä mitä tahtoo isona tehdä. millon sitte oon iso. oon jo nytte aika, varsinki ku en oo jaksanu käyä lenkillä ja ku mun viimesin rehellinen urheilusuoritus on maaliskuulta ku kävin luistelemassa jyväsjärveä ympäri. kesällä ostin myös uuen puhelimen, jippii. se on nätti ja pinkki ja siinnä on tetris & se on 50% kosketusnäyttö.
tässä oon viimesen vuorokauden ajan miettiny helppoja asioita. tai mikä on helppoa elämässä. ja totesin että aika moni asia on. on helppoa autolla ajaessa antaa suojatien eessä tietä pikkutytölle. on helppoa kehua kaverin uusia vaatteita ja on helppoa istua tvn ääreen ja jäähä siihen. on helppoa ajaa ylinopeutta. on helppoa myöhästyä tunnilta. on helppoa tehä pahasti toiselle. se on joskus yllättävänkin helppoa. harvemmin tarvitsisi ihan hirveesti vaivautua yrittämällä yrittämään jos tahtois pahottaa toisen mielen. siihen riittää yleensä helposti sanottava sana tai helposti toteutettava teko. ne pahemmat asiat on jopa yleensä helpompi toteuttaa. on helppo aatella vaan ihteään ja elää hetkessä ja olla välittämättä mitä seurauksia sun sanalla tai teolla on. ei se oo vaikeeta unohtaa, että maailmassa on muitakin ihmisiä kun sinä itte tai että välillä sitä pitää ajatella niitä muitankin ennen ku sanoo tai tekee.
ja kun on sanottu ja tai tehty, sitä ei saa enää pois. ei siinä maha enää kun pyytää anteeks. anteeks on ihmeellinen sana. se on taikasana, jolla sä voit pyyhkiä toisen mielestä pahan teon. kun oot pyytänyt ja saanut anteeks, ei toisella niin ikään ole enää oikeutta(?) jauhaa siitä vanhasta(?) asiasta. ehkä se joskus pätee ja pitääkin päteä niin, mutta ei joka kerta. ei pidä antaa anteeks eikä voi. kai se on vähän sitä että kunnioittaa ja arvostaa itseään. vetää johonkin rajan, mitä sulle ei voi tehdä miten sua ei voi satuttaa. ja kun itse kunnioittaa ja arvostaa itseään niin muutkin kunnioittaa ja arvostaa sua. se on fakta.
ps. Toi on sieltä sveitsitä, alpeilta!:) semi nätit maisemat siellä ainakin oli, ei joka päivä suomessa vuoria näe.
pps. päätin että alan taas kirjottaa! lukekoon kukaan tai ei kukaan
sofia
20110116
kesäkuu vuonna kasikuus
taas on vähä kulunu ku viimeks kirjotin oon ihan aikaansaamaton. ei vaan oo jaksanu istua sillee koneella että ois tehny jotai älykästä (huom facebookkia ei lasketa älykkääks). on mulla kylläö ollu mielessä pari juttua.
esim öö titanic :DDDDDDDD tai ku kahtottiin se tossa lomalla, en musita enää miks tai tällee katottii vaa. ja öö sitte siitä pari päivää nii tuli jostain jimiltä semmonen dokkari siitä itte laivasta kanssa ja kahtottiin seki vähä puoliks. tai siis ku, no mää ainaki muistan ku näin sen ekan kerran. ja se on aina ollu sillee että hulluna koskettanu mua jotenki ja sillee eli oon joka kerta ku oon nähny sen nii tirauttanu vähäc :D: ja just mulla on siitä asti ku sillon joskus kolmannella luokalla näin sen, nii ollu vähän pieni kammo aina mennä laivaan ja olla siellä. ja siis no emmä oo siitä mitään erityistä miettiny muuta ku sitä että entäs jos se ei oiskaan uponnu? olisko se ikinä jääny mihinkää historiaa tai oisko siitä tehty leffaa? olihan se siihen aikaan vissiinki semmone huikee laiva tosi iso ja luxus, mutta oisko se sitte ollu NIIN loistava että siitä vieläki tulis tv ohjelmia ja vieläki joku kahtois siitä tehtyä elokuvaa? tuskin. ja jos ei ois sitä elokuvaakaan nii en mäkään pelkäis ees sitä' vähää aina (aina ja aina, pari kertaa oon ollu), ku oon laivalla että se uppois alta. niinku titanicissa. siinnä dokkarissa oli vielä että ku se uppos, nii ku siinnä ei ollu tarpeeks pelastusveneitä kaikille ja siinnä ohjelmassa sanottiin että siihen aikaan ei ylipäänsä ollu ees pakollista olla ees puolille niitä, nii ku se sitte uppos ja ku siinnä kuoli nii hitosti väkee nii sen jälkee alettii vähä kahtoo että pitää olla kaikille pelastus vene. nii entä jos se ei ois uponnu nii oisko sitte ruvettu miettimään pelastusveneitä? lol?:D jännää?????+++
hahaa, musta tuli vihdoin lain silmissä ainaki suurimmaks osaks aikuinen. joo, ku täytiin tiistaina ni sillon kävin ostamassa ruokavälkällä vinkistä kaljan ihan vaan siks koska pystyin siihen. se myyjä sitte kysy että onko mulla paperit, ja mä innoissani vastasin että joo. myyjä totes että hyvä homma ja mä heti että nii mustaki. se kahto mun (noloa) mopokorttia hullun pitkän aikaa, sitte anto senn kortin ja vaihtorahat ja sano että onneks olkoon :DDD seuraavana päivänä ku kävin alkossa asioimassa ni sillonki siellä vielä myyjä onnitteli, mutta sitte torstaina ja perjantaina ei enää =( mun piti baariinki mennä perjantaina, mutta siinnä kävi vähän nolosti; tai siis, ku oli high school party, semmoset jkl lukio bileet ja oltii kaverin kanssa ostettu liput sinne ja noin ja oltiin menosa ja ku ne alko 8 nii oltiin sielllä silleen joskus puol 9 tai jotain, eikä siellä vielä sillon ollu oikee ketää, iha kuolllu meno. kelattiin sitte että mennään sen munm kaverin kämpille bailaa, mää suunnittelin että meen nyt sinne alotteleen (ku se mun kaveri on vielä alaikävne ja aika moni kaveri on) ja sieltä sitte käyn katsastaa illlan kuluessa baareja. tai ku sillä high school paryt rannekkeella ois päässy iha jono ohi gigglinii. no, siinnä kävi sitte sillai että fiilareissa vetäsin mun 0,7 red catin (joka oli siis melkeeee täynnä) aika äkäsee ja vähä liia äkäsee nii ei tainnu olla ees vuorokaus vaihtunu ku olin jo halailemas pönttöö. onneks mun bf oli paikalla, se sitte soitti äitin hakemaan mut ja peitteli mut omaan sänkyyn =) ja ihan mauton darra oli koko seuraavan (eilisen) päivän, ja ku vaikka eka vähä meinasin uuteen nousuun lauantaina (eilen) nii oli semmone hedari ja masis että tulin mun bf luo rentoutumaan ja tälleeeee
autokorttiki on jo kohta mulla käsissä !!! meinaa vaikka sillon tiistaina ku täytin nii kusin sen teoriakokeen, nii eilen (lauantaina, aamulla, darrassa) pääsin sen läpi!! ihan semi hyvin, kysymyksissä meni 1 väärin (kolme sais olla virheitä) ja kuvissa 7 (ku sai olla kaheksan). varattiin jo maanantai aamuks inssi ,mutta nyt on vielä vähä epäilys että pääsenkökään sinne ku en tiiä saanko kyytiä sinne =( mutta peukut pystyyn :)))) ehkä jo huomenna saatan olla kortillinen !!!!!!!!!!!
mitäs muuta, eipä oikeen mittään. blondasin mun tukkaa taas, siitä tuli aavistuksen oudon keltane =( kaveri värjäs, voin syyttäåä sitä :dddd ja AAAA!!!! synttärilahjaks sain äitiltä FISH-EYE OBJEKTIIVIN !!!! siitä oli ollu puhetta jo viime vuonna (haha, siis joskus joulukuussa), ku äiti sano että vois ostaa mulle jonku objektiivin synttärilahjaks ja ku se kysy että minkä tahtosin ni sanoin että semmone fish eye ois kiva. sitte ku äiti katteli niitä netistä nii ne oliki paljon tyyriimpiä ku se oli olettanu ja sano että en kai saakkaan. SITTE viime keskivkona ku tulin himaan illalla, ku äiti oli jo nukkumas ja näin että sille oli tullu paketti jostain. ja olin että woo mitä tuolla on. kelasin että äiti varmaan avaa sen aamulla ja menin nukkumaan. ja sitte ku aamulla nousin (mulla oli kahteentoista aamu :)))) niiihh huomasin sen paketin siinnä vieläki, ku olin menossa suihkuu. aattelin että raotan sitä sen verran että saan tietää mitä siellöä on ja sitte liimaan se takas kasaa jaja sitte avasin sen ja siellöä oli mun fish eye!! olin niin taivaissa ja se lähti heti testikäyttöön! valitettavasti nytte ku siis oon mun poikaystävän luona nii ei oo täällä mitään niistä kuvista mitä oon ottanu ja ku mun kamera vielä jäi sillon perjantaina sille kaverille jolla oltiin alottelemassa nii en pyge lisää kuvia. mutta sitte ku saan sen nii lisään!! aah rakastan sitä objektiivia :))
ei kai tässä sitte muuta, paitsi että oon löytäny toisenki rakkauden, musiikista :_D ku veljen painostuksesta kuuntelin vihdoin arttu wiskarin mökkitien nii tiesin heti että miks se on sitä hehkuttanu !! ihan paras biisi, ja ku siitä tulee niin lapsuus mieleen, ku siinnä lauletaan että faija anna mun ajaa mökkitie, ja ku pienenä ku mentii mökille nii äitiltä aina anottiin että saatas ajaa semmone viimene pätkä sinne meiän mökille =) hahaaaa ahh
xoxo,
sofia
esim öö titanic :DDDDDDDD tai ku kahtottiin se tossa lomalla, en musita enää miks tai tällee katottii vaa. ja öö sitte siitä pari päivää nii tuli jostain jimiltä semmonen dokkari siitä itte laivasta kanssa ja kahtottiin seki vähä puoliks. tai siis ku, no mää ainaki muistan ku näin sen ekan kerran. ja se on aina ollu sillee että hulluna koskettanu mua jotenki ja sillee eli oon joka kerta ku oon nähny sen nii tirauttanu vähäc :D: ja just mulla on siitä asti ku sillon joskus kolmannella luokalla näin sen, nii ollu vähän pieni kammo aina mennä laivaan ja olla siellä. ja siis no emmä oo siitä mitään erityistä miettiny muuta ku sitä että entäs jos se ei oiskaan uponnu? olisko se ikinä jääny mihinkää historiaa tai oisko siitä tehty leffaa? olihan se siihen aikaan vissiinki semmone huikee laiva tosi iso ja luxus, mutta oisko se sitte ollu NIIN loistava että siitä vieläki tulis tv ohjelmia ja vieläki joku kahtois siitä tehtyä elokuvaa? tuskin. ja jos ei ois sitä elokuvaakaan nii en mäkään pelkäis ees sitä' vähää aina (aina ja aina, pari kertaa oon ollu), ku oon laivalla että se uppois alta. niinku titanicissa. siinnä dokkarissa oli vielä että ku se uppos, nii ku siinnä ei ollu tarpeeks pelastusveneitä kaikille ja siinnä ohjelmassa sanottiin että siihen aikaan ei ylipäänsä ollu ees pakollista olla ees puolille niitä, nii ku se sitte uppos ja ku siinnä kuoli nii hitosti väkee nii sen jälkee alettii vähä kahtoo että pitää olla kaikille pelastus vene. nii entä jos se ei ois uponnu nii oisko sitte ruvettu miettimään pelastusveneitä? lol?:D jännää?????+++
hahaa, musta tuli vihdoin lain silmissä ainaki suurimmaks osaks aikuinen. joo, ku täytiin tiistaina ni sillon kävin ostamassa ruokavälkällä vinkistä kaljan ihan vaan siks koska pystyin siihen. se myyjä sitte kysy että onko mulla paperit, ja mä innoissani vastasin että joo. myyjä totes että hyvä homma ja mä heti että nii mustaki. se kahto mun (noloa) mopokorttia hullun pitkän aikaa, sitte anto senn kortin ja vaihtorahat ja sano että onneks olkoon :DDD seuraavana päivänä ku kävin alkossa asioimassa ni sillonki siellä vielä myyjä onnitteli, mutta sitte torstaina ja perjantaina ei enää =( mun piti baariinki mennä perjantaina, mutta siinnä kävi vähän nolosti; tai siis, ku oli high school party, semmoset jkl lukio bileet ja oltii kaverin kanssa ostettu liput sinne ja noin ja oltiin menosa ja ku ne alko 8 nii oltiin sielllä silleen joskus puol 9 tai jotain, eikä siellä vielä sillon ollu oikee ketää, iha kuolllu meno. kelattiin sitte että mennään sen munm kaverin kämpille bailaa, mää suunnittelin että meen nyt sinne alotteleen (ku se mun kaveri on vielä alaikävne ja aika moni kaveri on) ja sieltä sitte käyn katsastaa illlan kuluessa baareja. tai ku sillä high school paryt rannekkeella ois päässy iha jono ohi gigglinii. no, siinnä kävi sitte sillai että fiilareissa vetäsin mun 0,7 red catin (joka oli siis melkeeee täynnä) aika äkäsee ja vähä liia äkäsee nii ei tainnu olla ees vuorokaus vaihtunu ku olin jo halailemas pönttöö. onneks mun bf oli paikalla, se sitte soitti äitin hakemaan mut ja peitteli mut omaan sänkyyn =) ja ihan mauton darra oli koko seuraavan (eilisen) päivän, ja ku vaikka eka vähä meinasin uuteen nousuun lauantaina (eilen) nii oli semmone hedari ja masis että tulin mun bf luo rentoutumaan ja tälleeeee
autokorttiki on jo kohta mulla käsissä !!! meinaa vaikka sillon tiistaina ku täytin nii kusin sen teoriakokeen, nii eilen (lauantaina, aamulla, darrassa) pääsin sen läpi!! ihan semi hyvin, kysymyksissä meni 1 väärin (kolme sais olla virheitä) ja kuvissa 7 (ku sai olla kaheksan). varattiin jo maanantai aamuks inssi ,mutta nyt on vielä vähä epäilys että pääsenkökään sinne ku en tiiä saanko kyytiä sinne =( mutta peukut pystyyn :)))) ehkä jo huomenna saatan olla kortillinen !!!!!!!!!!!
mitäs muuta, eipä oikeen mittään. blondasin mun tukkaa taas, siitä tuli aavistuksen oudon keltane =( kaveri värjäs, voin syyttäåä sitä :dddd ja AAAA!!!! synttärilahjaks sain äitiltä FISH-EYE OBJEKTIIVIN !!!! siitä oli ollu puhetta jo viime vuonna (haha, siis joskus joulukuussa), ku äiti sano että vois ostaa mulle jonku objektiivin synttärilahjaks ja ku se kysy että minkä tahtosin ni sanoin että semmone fish eye ois kiva. sitte ku äiti katteli niitä netistä nii ne oliki paljon tyyriimpiä ku se oli olettanu ja sano että en kai saakkaan. SITTE viime keskivkona ku tulin himaan illalla, ku äiti oli jo nukkumas ja näin että sille oli tullu paketti jostain. ja olin että woo mitä tuolla on. kelasin että äiti varmaan avaa sen aamulla ja menin nukkumaan. ja sitte ku aamulla nousin (mulla oli kahteentoista aamu :)))) niiihh huomasin sen paketin siinnä vieläki, ku olin menossa suihkuu. aattelin että raotan sitä sen verran että saan tietää mitä siellöä on ja sitte liimaan se takas kasaa jaja sitte avasin sen ja siellöä oli mun fish eye!! olin niin taivaissa ja se lähti heti testikäyttöön! valitettavasti nytte ku siis oon mun poikaystävän luona nii ei oo täällä mitään niistä kuvista mitä oon ottanu ja ku mun kamera vielä jäi sillon perjantaina sille kaverille jolla oltiin alottelemassa nii en pyge lisää kuvia. mutta sitte ku saan sen nii lisään!! aah rakastan sitä objektiivia :))
ei kai tässä sitte muuta, paitsi että oon löytäny toisenki rakkauden, musiikista :_D ku veljen painostuksesta kuuntelin vihdoin arttu wiskarin mökkitien nii tiesin heti että miks se on sitä hehkuttanu !! ihan paras biisi, ja ku siitä tulee niin lapsuus mieleen, ku siinnä lauletaan että faija anna mun ajaa mökkitie, ja ku pienenä ku mentii mökille nii äitiltä aina anottiin että saatas ajaa semmone viimene pätkä sinne meiän mökille =) hahaaaa ahh
xoxo,
sofia
20110103
se on siinä
hu hu hu taas menny aikaa vaikka kuinka kauan ku kirjotin viimeks, viimeks viime vuonna haha!! oon aika humoristi. hirveesti on vaa ollu kaikkee ja sit ei oo oikee tullu istuttua vaan himassa koneella paitsi nytte:D hmm hmm mulla on ollu niin sata kertaa ollu mielessä jotain mitä kirjottaa mutta sitten eihj. mut nojoo.
ehkä hulluinta on että oon ihan kohta täysikänen !!! eihän se nyt niin maailman loppu ole eikä mun elämä niiiin dramaattisesti muutu mut ohan se nyt siistiä ku pääsee moneen baariin (ja kohta ku tulee laki nii pelaamaan pelikoneita) jaja ostaa melkeen kaikkee mitä ei oo enne voinu ostaa. toisaalta sitte en yhtään tahtois vielä olla aikuinen vaikka eihän se tietenkää musta aikuista tee mutta silti, ku on koko elämänsä ollu alaikäne ja lailline lapsi nii ku yhtäkkiä onki lailline aikuinen niin ohan se hassua. ja ku ainaki mulla on semmonen pelko(?) taino, että pitää ottaa vastuuta omasta elämästä:D:D: nii kuullostaahan se ihan horrorilta mutta ku oon iha holtiton ja vastuuton nii emmä uskaltais ottaa vastuuta ees ittestäni:( onneks ei vielä kokonaan tarviikkaan.
veli osti meille änäkin. se pelaa nyt jo liikaa fifaa nii pelkäsin vähä saanko yhtään enää tv aikaa ku seki on himassa mut ei se oo sitä ihan tarpeettoman paljoo ainakaan vielä hakannu. kahtellaan mitä vuosi tuo tullessaan? jee
mm jouluki oli! sain joululahjaks öö ainaki prinsessalakanat!:))) oli hullun outoa ku olin kahtellu niitä lakanoita kerran kodin1:sessa ja unelmoinu niistä ja ku muistan ku mun piti kysyä äitiltä jos se ostais ne mulle mut unohin ni silti äiti oli vinkannu mun kummitädille että semmoset lakanat ois kivat !! :_D vaikka se ei tienny että olin haaveillu just niistä !!! lisäks veli teki mulle poikaystävä tyynyn eli semmosen "nuken" jolla on ylävartalo eli pää kädet ja maha:DD se oli nähny semmosen netissä muttei ollu raatsinu ostaa nii teki itte, osti jonku paian ja tunki sisään tyynyn ja sit vähä täytteli käsiä ja pääks iski vanhan pipon! pointti siinnä on että ku nukkuu yksinki nii voi olla semmone fiilis ku nukkuis jonku kanssa! sit sain mukin, läpällä semmosen keltasen heijastin lippiksen jossa lukee keltanokka liikenteessä (se oli läpällä koska saan kohta (toivottavasti) autokortin!), nahkahanskat ku autolla ajossa pitää olla nahkaset että pysyy ratti käsissä, työkaluja, sukat ja arnoldsin lahjakortin!! ja sit rahaa.
jotenki jouluki laimenee vaan joka vuos. ku muistan vielä ku joskus lapsena ootti jostain lokakuusta että tulee joulu ja että mitä saa lahjaks ja tuntuu että sillon sai paljon enemmän kaikkee, ku aina toivo hirveesti jotain barbeja ja muita ihanuuksia. tänä vuonnaki ku heräsin jouluaattona oli vaan semmone fiilis et on joku normilauantai, että ei ois mitää ihmeellistä. eikä se fiilis siinnä illan aikana ihan hirveen jouluseks ees kohonnu, ehkä joulusinta oli avata lahjoja ja sit sen jälkee oli taas normi illanviettoo ku laulettii singstaria ja oltiin facessa:D: että jooh ikävä kyllä musta ei ollu yhtään edustavaa kuvaa nii ei oo nyt kuvaa siitä illasta.
kahtottiin eilen illlalla ku tuli tv:stä semmone leffa ku world trade center, joka siis no kerto jostain kahesta poliisista jotka jäi siinnä ku ne tornit romahti nii siinnä välissä olleeseen ostoskeskukseen loukkuun. ja se oli ihan tosi tarina ja noin. jotenki mua on aina koskettanu kaikki wtc tarinat ja noi tai sillee, ku muistan ku se tapahtu, olin sillon tokalla ja muistan ku kelasin vaan eka että se on noita normi räjähyksiä joita tapahtuu aina jossain afganistanissa. hirveetä ajatella noin mutta niin se vaan meni. sitte ku sitä alko vähitellen tajuta että se ei ollu mikää normi räjähys, ja ku kaikki koulussa puhu siitä ku oli nähny verisiä naamoja uutisissa jne. vasta ku kasvo vanhemmaks ni sitä osas käsittää senki paremmin, kuinka järkyttävä juttu se oli. ja en tiiä, oon kattonu kaikkia dokkareita yms yms ihan hirveesti ja ootin että toi leffa ois ollu semmone liikuttava ja semmone mässäilevä ja joo, kai sen oli tarkotus olla ,mutta silti se oli lähinnä naurettava ku ne miehet jäi sinne (siis ei se todellakaan että ne jäi sinne ja että oli oikeesti jääny sinne), vaan se miten sitä kuvattiin ja miten se oli tehty. ihan kaikella kunnioituksella niitä poliiseja kohtaan. se oli jotenki ihan hirveen ylidramatisoitu vielä noinki dramaattisesta tapahtumasta.
nojaa, enivei oli silti hullua ku ties että se oli oikeesti tapahtunu, ku ne oli ihan oikeita ihmisiä ne poliisitki!! ja silleen outoa, ku ne molemmat on vieläki hengissä ja asuu jossain jenkeissä .! taisiis, ei kukaan tekis musta esim elokuvaa. mutta vaan koska ne jäi sinne loukkuun (enkä siis yhtään vähättele sitä!! päinvastoin), ni niistä tehtiin leffa ja niistä tuli tavallaan legendoja! elämä on hassua
xoxo,
sofia
ehkä hulluinta on että oon ihan kohta täysikänen !!! eihän se nyt niin maailman loppu ole eikä mun elämä niiiin dramaattisesti muutu mut ohan se nyt siistiä ku pääsee moneen baariin (ja kohta ku tulee laki nii pelaamaan pelikoneita) jaja ostaa melkeen kaikkee mitä ei oo enne voinu ostaa. toisaalta sitte en yhtään tahtois vielä olla aikuinen vaikka eihän se tietenkää musta aikuista tee mutta silti, ku on koko elämänsä ollu alaikäne ja lailline lapsi nii ku yhtäkkiä onki lailline aikuinen niin ohan se hassua. ja ku ainaki mulla on semmonen pelko(?) taino, että pitää ottaa vastuuta omasta elämästä:D:D: nii kuullostaahan se ihan horrorilta mutta ku oon iha holtiton ja vastuuton nii emmä uskaltais ottaa vastuuta ees ittestäni:( onneks ei vielä kokonaan tarviikkaan.
veli osti meille änäkin. se pelaa nyt jo liikaa fifaa nii pelkäsin vähä saanko yhtään enää tv aikaa ku seki on himassa mut ei se oo sitä ihan tarpeettoman paljoo ainakaan vielä hakannu. kahtellaan mitä vuosi tuo tullessaan? jee
mm jouluki oli! sain joululahjaks öö ainaki prinsessalakanat!:))) oli hullun outoa ku olin kahtellu niitä lakanoita kerran kodin1:sessa ja unelmoinu niistä ja ku muistan ku mun piti kysyä äitiltä jos se ostais ne mulle mut unohin ni silti äiti oli vinkannu mun kummitädille että semmoset lakanat ois kivat !! :_D vaikka se ei tienny että olin haaveillu just niistä !!! lisäks veli teki mulle poikaystävä tyynyn eli semmosen "nuken" jolla on ylävartalo eli pää kädet ja maha:DD se oli nähny semmosen netissä muttei ollu raatsinu ostaa nii teki itte, osti jonku paian ja tunki sisään tyynyn ja sit vähä täytteli käsiä ja pääks iski vanhan pipon! pointti siinnä on että ku nukkuu yksinki nii voi olla semmone fiilis ku nukkuis jonku kanssa! sit sain mukin, läpällä semmosen keltasen heijastin lippiksen jossa lukee keltanokka liikenteessä (se oli läpällä koska saan kohta (toivottavasti) autokortin!), nahkahanskat ku autolla ajossa pitää olla nahkaset että pysyy ratti käsissä, työkaluja, sukat ja arnoldsin lahjakortin!! ja sit rahaa.
jotenki jouluki laimenee vaan joka vuos. ku muistan vielä ku joskus lapsena ootti jostain lokakuusta että tulee joulu ja että mitä saa lahjaks ja tuntuu että sillon sai paljon enemmän kaikkee, ku aina toivo hirveesti jotain barbeja ja muita ihanuuksia. tänä vuonnaki ku heräsin jouluaattona oli vaan semmone fiilis et on joku normilauantai, että ei ois mitää ihmeellistä. eikä se fiilis siinnä illan aikana ihan hirveen jouluseks ees kohonnu, ehkä joulusinta oli avata lahjoja ja sit sen jälkee oli taas normi illanviettoo ku laulettii singstaria ja oltiin facessa:D: että jooh ikävä kyllä musta ei ollu yhtään edustavaa kuvaa nii ei oo nyt kuvaa siitä illasta.
kahtottiin eilen illlalla ku tuli tv:stä semmone leffa ku world trade center, joka siis no kerto jostain kahesta poliisista jotka jäi siinnä ku ne tornit romahti nii siinnä välissä olleeseen ostoskeskukseen loukkuun. ja se oli ihan tosi tarina ja noin. jotenki mua on aina koskettanu kaikki wtc tarinat ja noi tai sillee, ku muistan ku se tapahtu, olin sillon tokalla ja muistan ku kelasin vaan eka että se on noita normi räjähyksiä joita tapahtuu aina jossain afganistanissa. hirveetä ajatella noin mutta niin se vaan meni. sitte ku sitä alko vähitellen tajuta että se ei ollu mikää normi räjähys, ja ku kaikki koulussa puhu siitä ku oli nähny verisiä naamoja uutisissa jne. vasta ku kasvo vanhemmaks ni sitä osas käsittää senki paremmin, kuinka järkyttävä juttu se oli. ja en tiiä, oon kattonu kaikkia dokkareita yms yms ihan hirveesti ja ootin että toi leffa ois ollu semmone liikuttava ja semmone mässäilevä ja joo, kai sen oli tarkotus olla ,mutta silti se oli lähinnä naurettava ku ne miehet jäi sinne (siis ei se todellakaan että ne jäi sinne ja että oli oikeesti jääny sinne), vaan se miten sitä kuvattiin ja miten se oli tehty. ihan kaikella kunnioituksella niitä poliiseja kohtaan. se oli jotenki ihan hirveen ylidramatisoitu vielä noinki dramaattisesta tapahtumasta.
nojaa, enivei oli silti hullua ku ties että se oli oikeesti tapahtunu, ku ne oli ihan oikeita ihmisiä ne poliisitki!! ja silleen outoa, ku ne molemmat on vieläki hengissä ja asuu jossain jenkeissä .! taisiis, ei kukaan tekis musta esim elokuvaa. mutta vaan koska ne jäi sinne loukkuun (enkä siis yhtään vähättele sitä!! päinvastoin), ni niistä tehtiin leffa ja niistä tuli tavallaan legendoja! elämä on hassua
xoxo,
sofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
