huomenna on mun äitin äitin vissiin 72. syntymäpvä. aika jännä sinänsä, se on eläny yli neljä kertaa pitempään kun minä! aikuisuus on mun mielestä ylipääntään jotain mitä mä en käsitä. vaikka oon vasta seittemäntoista, välillä mulle tulee hetkiä jollon musta tuntuu et mä ootan jotain sellasta tunnetta että musta tulee aikuinen. että ikään ku se ois joku hetki jolla kasvais viis senttiä pituutta ja ... jtn. mä oon myös viime aikoina miettiny tosi paljon että minkänäkönen ihminen on aikuinen? se on jollain lailla erillainen kasvoista. taisiis, kyllä mä nyt tunnistan vaikka meiän koulussa jotain muita ykkösiä, että ne ei musta näytä aikuisilta. mut mikä se sitte tekee? eihän nyt jotain ryppyjäkään heti tuu?
tänään (olin vielä muutaman asteen kuumeessa mutta muuten ihan ok, paitsi tositosi väsyneenä tietenki), mun äitin mies teki ruokaa ja me syötiin yhessä. ja me sitte puhuttiin siitäki ku mähän saan alle kuukauden päästä alkaa opetella autolla ajamista harjotusluvilla, ja oon ollu siitä aika innoissani jo pitkään. ni puhuttiin myös autoista, äitin mies sano että niissä on hulluna kaikkia ihme maksuja, vakuutuksia ja sellasta ja tietty bensaa, että se ei ois välttämättä mikään ykköshankinta. ja mä rupesin miettimään että siihen tuskin on enää ku muutama vuos aikaa nii muutan omaan kotiin, ja sit muhun iski ihan tajuttoman aikuinen olo - joka lysähti kasaan ku ilmapallo kaasuräjähyksessä ku katoin peiliin.
ihan totta, mä en näytä aikuiselta, en millään! enkä ymmärrä mikä mussa vois niin dramaattisesti muuttua että näyttäisin aikuiselta sitte muutaman vuoden päästä, ku lähen itsenäistymään ja "aikuistumaan". se on ihan ammottava aukko mun mielikuvituksessa.
kattelin tossa vkolla sairasvuoteeltani unelmien poikamiestä. siinähän on semmonen miesparka, jonka edellisen unelmien poikamiestyttö -tuotantokauden se poikamiestyttö lemppas ku se kosi sitä (siis se jätkä sitä naista). ja siis tää kuvio on hassu siks koska se edellinen unelmien poikamiestyttö oli sitä edellisen unelmien poikamiehen feidaama. haha. nojoo, siinnä jaksossa se unelmienpoikamies vieraili niitten sen valitsemien naisten perheiden luona, niitä naisia oli neljä jälellä ja sit se tiputti niistä yhen ja sit ku siinnä tuli se seuraavassa jaksossa nii mää oikeesti en tienny itkisinkö vai nauraisinko, koska siinnä näytettiin ku se mies oli porealtaassa kaikkien kaa erikseen ja homma näytti sen verran kiihkeeltä että mä vihdoin tajusin mitä mun äitin mies tarkottaa aina ku se sanoo niitä kaikkia (naisia JA sitä poikamiestä) säälittäviks.
meinaa joku ihan normaali ihminen vois tulla mustasukkaseks. se jätkä nuolee niitä kaikkia (ja yleensä en tykkää puhua nuolemisesta koska se on mun mielestä ala-arvonen sana, mut siinnä ohjelmassa kaikki pussailu on ala arvosta koska se mies pussailee kymmentä muijjaa aina vartin sisään), ja nuolemisen lisäks tossa jaksossa näytti vähän meno siltä että kyllä alkaa mennä jo pussailua pitemmälle se touhu kun niitä poreammepuuhia katteli. mä en ymmärrä missä niitten naisten itsearvostus on!! lisäks naurettavinta on se jätkä: se antaa ymmärtää olevansa herkkä ja sulonen perheenisä jolle omapoika on tärkeintä, ja sitten se menee rilluttelemaan tuommoseen teeveesarjaan. ja yhtä vitsikästä on ku ne kaikki väittää, että ne ettii elämänkumppania ja rakkautta ja avioliittoa, ku ottaa huomioon että noissa formaateissa niitten suhteet on over jo ennen ku tuotantokauden kaikki jaksot ehitään näyttää telkkarissa.
parasta sen tällä vkolla nähdyn jakson "seuraavassa jaksossa" -osiossa oli se, että ilmeisesti sen poikamiehen luo tupsahtaa se poikamiestyttö, joka sen miehen oli feidannu edellisellä tuotantokaudella sanomaan että oli tehny virheen ja tahtos sen jätkän takas. se meni jo yli. paljonkohan sillekki naiselle maksettiin että se tuli sinne sillä lailla?
eilen menin sairastamaan tädin ja serkkujen luo, mukaan lähti vaatteet, pilleripurkki ja kännykkä. jossain vaiheessa mun äitin isä, joka oli lääkäri ku oli viel töissä, kävi multa kyselemässä mun olosta ylipäänsä (ku olin kuitenki ollu jo kuumeessa about vkon verran nii se ei enää kuullemma ollu normaalia), ja sitten ku oltiin syömässä nii se tuli uuestaan tälleen "sofia, nyt mennään sairaalaan" olin aika järkyttyny että nyt hetikö, ja sitten mentiin. kirjauduttiin sisään ja mentiin oottamaan. musta kokeiltiin eka kuume, verensokeri ja verenpaine, sitte verikoe, sitte toinen verikoe ja lopulta ultraääni kuvat. kuitenki kaiken kaikkiaan mä istuin siellä noin seittemän tuntia, ja varsinki ultraääneen piti oottaa hirveesti ja sen jälkeen niitä tuloksia, joita ei kuitenkaan sitte saanu. siellä tuli vielä bonuksena semmone olo, että sairastaisin vähintään jtn syöpää. etttä fiilis oli katossa a.k.a vitutti ku viimestä päivää ja turhautti ja kaikenlisäks mun olo huononi koko ajan.
lopulta mulla alko nousta kuume taas tosi rajusti, mulle tuli ihan helvetin kylymä, mä tärisin kauttaaltani ja purskahin itkuun, ku olin koko päivän vähän pidätelly tunteita. pääsin makaamaan johonki sairaalasänkyyn joka oli semmosen julkisen käytävän kupeessa ja siinnä ihan vieressä oli joku ensiapuhuone jossa oli joku kapinoitsija-lasse, joka ei suostunu pysymään sängyssään vaikka oli kai loukkaantunu, et sille ois ollu kai terveellisintä pysyä sängyssä. se vaan oli tosi hupaisaa kuunneltavaa;
hoitaja: "pää tyynyyn lasse!"
lasse: "mun pitää mennä.. mun pitää.. poliisi!"
hoitaja: "sä oot nyt sairaalassa, sun täytyy maata että sä paranet!"
***
hoitaja: "LASSE PÄÄ TYYNYYN !"
vartija: "hei lasse sä oot sairaallassa nyt, sun täytyy totella ..."
ainaki siinnä tilanteessa se oli naurettavaa, ku makasin kuumeissani siinnä melkein keskellä ensiapua, joka oli tosiaan kiireinen illemmasta ja kuuntelin niitä keskusteluja ku se lasse ei meinannu millään asettua sänkyynsä. tai pikemminki suostunu olemaan paikallaan. me kuitenki lähettiin sieltä sitte aika pian (kello oli jotain yheksän luokkaa), ja ku päästiin kotia, lankesin sohvalle ja jäin siihe. mulle kohos kuume jonnekki neljänkymmenen tienoihin, ja olin ihan raato, huulet tuntu etäisiltä ja turvonneilta ja raajat etten pysty niitä liikuttaa. lisäks mun veli, empaattisuuksissaan, nyysi multa shaalin ja mulle tuli entistäkin kylmempi. kiitos sille.
nyt oon siis jo paljon paremmas kunnos ja mun poikaystävä on kai tulossa meille huomenna yöks; viikon pelastus, meinaa oon ollu pääasias omissa oloissani kituen tässä nää päivät. että paistaa se aurinko joskus risukasaanki vai tä!
haudi,
sofia
ps. parasta tässä kuumeessa ja sairaudessa ylipäänsä on ollu että mun maha on selkeesti litistyny!!! jäispä se tuommoseks! ei enää pömpötä niin paljoa ku seisoo!! wihiiiiiiii
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilta. Näytä kaikki tekstit
20100618
20100610
kymmenen tikkua laudalla
menny hullun nopeesti kesäloman eka yli viikko! nyt tulin himaa ja on vihdoin semmone rauhalline fiilis. nojoo ekatki päivät olin sillee himas normisti, siivoilin ja sellasta ja loppuvkosta eli torstaina käytiin eka kaverin kaa kiinalaisessa syömässä ja sen jälkee menin mun poikaystävälle yöks. me nukuttiin niitte "mökillä" (lainausmerkit koska se on käytännössä sauna, jossa on semi iso se tila siinnä vieressä ja siellä on sänky ja pöytä), sellasta rentoo menoo. huomatkaa että mulla ois oikeesti ollu viel perjantaina tokareitten ja kokeitten jako mutta olin niin nolo etten tajunnu sitä ku vasta torstaina ku kaveri selitti, just about tuntia ennen ku olin menossa joutsan bussin. perjantaina tulin siis sieltä kotia bussilla (bussi oli kauheesti myöhässä!!) kivasti meni ku menin siihe bussii maksamaan lippua nii multa sitte tipahti joku kolikonpahanen lattialle ku olin maksamas ja kumarruin nostamaans sitä - samaan aikaan ku se kuskiki. meiän päät kolahti yhtee ja ku mua se nauratti, se kuski vaikutti sikanyreeltä!
istuin siihe semi eteen semmosen lapsen ja äitin viereen, ja suunnilleen koko sen matkan se lapsi tiputteli kaikkia esineitä mulle ja nauro/hymyili sillai niinku vauvvat tekee ku nostin ne sille. heh.
lauantaina käytiin eka veljen kevätjuhlassa (sillä loppu peruskoulu, AAW) siellä näky samoja naamoja joita olin ittekki yläasteel tuijjotellu. siinnä tuli semmonen hassu olo, ku niillä soi sama musiikki siinnä kohtaa ku ysit asteli sisään sinne saliin, ku meillä oli soinu viime vuonna ku me oltiin oltu ysillä ja asteltu saliin vikaa kertaa peruskoulusta. jotenki siinnä mä sisäistin että en oo enää yläasteella. lol. no enivei, sen kauniin ja koskettavan tilaisuuden jälkee lähettii ajeleen helsinkiin, mun serkun yojuhliin. siellä mitään kovin jännää tapahtunu, siemailtiin samppanjaa ja yks serkun gatering-alan kaveri koitti semi suoraan iskee mua. en yleensä viittii sanoo tollee, mutta siitä ei voinu olla epäillystä; oltiin "tunnettu" about 8minuuttia kun se otti mua olkapäästä kiinni ja sano:
"sofia, sä oot upee nainen."
ja näitä jatku sen päivän. kuuen maissa mä ja veli päästiin tiskaamaan (joo ei me mitään hyväntekijöitä, täti oli luvannu 7e/tunti ku tiskataan siellä!) oli tosi erkonomista ku oli kylppärin lattialla tiskialtaat ja siellä mä hinkkasin niitä selkä väkkyrällä ku veli vieressä pisti kuivumaan ja esipesi ja vei paikoilleen. ja ku melkeen koko ajan ku oltiin siellä, tää serkun gatering kaveri zillas siellä ja jutteli meille niitä näitä. olin aika ylpee ku en rikkonu yhtäkään astiaa, vaikka ainaki kolme kertaa oli TOSI lähellä! palkkaa me siitä saatiin 19euroa, hahaa!
sunnuntaina sitte ku melkeen kaikki serkutki oli lähteny ja meitä oli jälellä ne kaks jokka asuu sielä plus veli ja yks bonusserkku raumalta, mentii btw tekemisen vuoks k-markettiin, ostettiin jätskit ja jäätiin pelailee pelikoneita. se oli semi naurettavaa, ku esim mun serkku voitti kakskymppiä tuplapotista nii otti rahat ulos ja jako kolikoita meille muille nii että meki päästiin pelaamaan. siinnä sitte mietittii et vois mennä juhlii illal, ja koitettiin soittaa tälle mun yoserkulle (joka siis on 18, syksyllä jo 19), mut se ei jaksanu persettään hilata kmarketille, ja vaikka kuinka kaikki yritettiin sitä taivutella, ei tullu mittään siitä, joten me päädyttiin vanhaan kikkaan: bongataan nesteosastolta joku tarpeeks pulsun/enivei semmosen näköne joka ei mee sossun puheille, ja pyyettiin siltä. ja kohta meillä oliki juomat kasas, piilotettiin ne puskaan, kävästiin serkulla syömäs ja tultiin sitte hakemaan ne.
illal sitte mentii semmoseen yhteen puistoon istumaan ja oli ihan kiva fiilis, kunnes kävi oikeesti mahoton toteen; mun äiti ja täti käveli ku ne oli iltakävelyllä nii siitä puiston läpi, ja tietty näki mitä meil oli messis. se oli joku maailman mahottomin sattuma, vaikka ne ei ruvennukkaan lainkaan rageemaan tms siitä. olipahan kuitenki semmonen mäihä että huhhuh.
ku oltiin aloteltu, siirryttiin yksien kahen jätkän seuraan jokka oli ollu siellä toisella puolella jo ku me oltiin tultu. ne vaikutti mukavilta ja jäätiin siihe, ja myöhemmin sinne sitte tuliki vielä pari niitten kaveria lissää ja noin, ja sitte ku alko olla tietyt kuosit, painuttiin niitten alkuperästen jätkien avustamana serkkujen pihaan nukkumaan ku oltiin laitettu siihen teltta ennen ku lähettiin mihinkään. ihan muksa ilta oli loppuen lopuks vaikka en ihan kaikkia yksityiskjohtia muistakkaan, ja yöki vaikka teltassa oliki ahasta ja kuuma ja kylmä ja liian vähän patjoja ja vaan yks tyyny. ok mä simahin semi heti ku tultiin sinne ja heräsin sitte kymmenen maissa seuraavana aamuna että kiva yö sen takia että nukuin hyvin! (osittain siks että mulla oli hallussa niin patja ku tyynyki)
tiistaiks äiti oli ostanu meille netistä junaliput klo 9.22 tikkurilasta lähtevään junaan. oltiin hyvissä ajoin siellä pysäkillä, täti oli lähteny saattamaan meitä (mua ja mun veljeeee), mut siel huomattiin sitte että se juna oli eka 10min myöhäs, sitte vartin ja sitte kakskyt minuuttia. täti painu siitä sitte töihin suunnilleen ku kello oli sen kakskyt yli 9, jollonka sen junan oli pitäny lähtee. mä ja veli sitte mentii siihe aseman ärrälle pelaamaan pelikoneita niinku ajankuluks. voitettiin heti alkuun numerokenosta mun valittemilla numeroilla seittemän euroo ja niitä rahoja sitte pelailtiin siinnä hetki, ja ku ne loppu, mentiin takas siihe "odotustilaan". mä katoin heti automaattisesti kelloo ja ei helvetti. se oli yheksää minuuttia vaille kymmenen. toinen vilkasu siihen lähtevien junien aikatauluun sitte paljasti, että me oltiin missattu meiän juna.
ekana siinnä puski päälle epäusko, että ei näin voi käyä. siitä sitte ku ryhistäydyttiin, mentii ottamaan jonotusnro ja päästiin neuvvontapisteeseen nro2, jossa sitte vähän suoltaen selitettiin että oltiin myöhästytty junasta ja että voisko niitä netistä hankittuja lippuja vaihtaa seuraavaan junaan (10.22); eipä tietenkään voinu. kysyttiin sitte että paljon maksaa opiskelija- ja nuorisolippu junalla helsinkiin, se oli 22 euroa. pikasen laskutoimituksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei meillä yksinkertasesti ollu varaa kahteen lippuun. paniikki alko jo tehä tuloaan. veli kai muisti että siinnä aseman ulkopuolella oli ollu busseja, jotenka mentiin johonki rakennukseen jonka eessä niitä oli ollu, otettiin siinnä vuoronumero ja jäätiin oottamaan. ku meiän vuoro tuli, mä kysyin siltä tädiltä siinnä (veli katto samalla netistä mihin aikaan niitä busseja menis helsingistä jyväskylään), että paljon maksas opiskelija- ja nuorisolippu. se täti siinnä katto mua hetken ja kysy: "ai kausikortteja?"
vielä pieni sananvaihto ja tajusin että sieltä kyllä pysty ostamaan bussilippuja, mutta nimenomaan _paikallisbussilippuja, ei niitä kaupunkien välisiä. se bussitäti kehotti menemään siihe tikkurilan juna-aseman neuvvontaan - eli siihen josta oltiin just tultu.
mentiin sinne, ja päädyttiin samalle neuvvontapisteelle, saman työntekijän neuvvottavaks. kysyttiin siltä paljonko bussilippu hki-jkl maksas. 22e. plus että ois ollu 2e ja 4e paikallisjunaliput pitäny ostaa että oltas päästy helsinkiin (mehän oltiin tikkurilassa, daa) pohdittiin vielä kerran vaihtoehtoja, ja tultiin siihen tulokseen että maksetaan veljelle lippu nii se ehtii sen lääkäriin (sillä oli aika sinne jossain kahen maissa), ja että mä kävelen serkuille, lainaan niiltä masssii ja meen seuraavaan bussiin johon ehin. kolmannen kerran mentiin siihen neuvvontapiste2seen, ja ku oltiin ostettu se lippu, se nainen siellä kysäs ihanan vilpittömän huolissaan, että mitä mä aion tehhä. selitettiin sille meiän suunnitelmat, ja se ojens sen junalipun veljelle siitä.
mulla oli aikamoinen operaatio löytää sinne serkkujen talolle, vaikka oltiinki sieltä kävelty just aiemmin siihen tikkurilan asemalle, ku ei vielä tiietty mitä meillä on eessä. kysyin kaks kertaa tietä, ekan kerran joltain ruohonleikkaajapojalta, sitte joltain pyöräilevältä mieheltä, jolla oli kaks poikaa mukanaan, ja kyllä mä sinne talolle löysin. serkku nauro mulle, mut vippas mulle 20e ja sen isä heitti mut uuelle junalle (12.46) hyvinkin ku nousin siitä autosta, sanoin että kiitos ja moi, niin luulin että olin päässy tikkurilan asemalle asti. kattelin sitä että ei nyt näytä ihan samalta, ja ku kävelin sinne sisälle, siinnä istu penkillä joku nätti tyttö ja kysäsin sitte siltä. se sano että oon puistolan asemalla (serkut asuu ihan siinnä vieressä), että siitä pitäs mennä yks paikallisjunapysäkinväli nii oisin tikkurilan asemalla, ja sano että siitä viien minuutin päästä menis seuraava juna. se sano myös ku kysyin paljo se paikallisjuna maksaa, että pääsen helposti pummilla ku on vaan yks väli. istuin siihe sen viereen ja selitin sille mun aamupäivästä, ja se hymyili siinnä vieressä ja oli kyllä tosi mukavanolonen tyttö.
se juna tuli oikeestaan tasan viienminuutin kuluttua ja ku olin kiittäny viel sitä tyttöä, riensin sinne junaan - suoraan semmoseen lippupisteeseen, jossa ei oli vaan yks ihminen plus minä sen jälkee ku olin sännänny sinne; junalippujen myyjä. olin vissii semi pöllämystyneen näkönen ku olin luullu et pääsen helposti pummilla sen matkan, nii että se lipunmyyjä naurahti mulle ja kysy mitä mä olin säikähtäny. sönkötin sille jotain sekavaa, ostin lipun ja selitin sillekki mitä oli käyny aamulla, tosin ehkä viis kertaa sekavammmin ku sille tytölle olin selittäny. joka tapaukses se lipunmyyjä vaan virnuili mulle ja jutteli takasi, ja sano vielä moikka ku lähin siitä junasta pois tikkurilan asemalla. pääsin siitä sitte junaan ku se tuli ja olin niin puutunu että kävin johonki penkeille makaamaan sillee kahelle penkille. jossain vaiheessa siihen tuli joku mies tökkimään mua ja sano ihan hymyillen että anteeks mut tää taitaa olla mun paikka. mä säikähhin taas vähäc ja ku olin just heränny nii sepitin jotain että ei mulla ookkaan oikeestaan paikkavarausta ja hiivin seuraaville vapaille paikoille nuokkumaan.
lopulta olin himassa joskus puol viien aikaa. olin ihan poikki ku olin joutunu kävelemään matkakeskuksesta meille, mun semi painavan laukun kanssa, auringon paahtaessa mua otteessaan ja ku vielä otti huomioon että olin aamulla kaheksan maissa syöny yhen palan ruispalaa ja lasin vettä, nii lienee tarpeeks ymmärrettävää että en ollu elämäni kunnossa. mutta siitäki selvittiin, jos ei kunnialla nii öö selvittiin silti.
eilen sitte poikaystävä tuli meille yöks - siinnä aamulla ennen yheksää. olin sen kanssa koko päivän, ja oli tosi jees. oli oikeesti kiva nähhä sitä pitkästä aikaa (ekaa kertaa viiteen päivään! :O) me tehtiin pitttsaaaaaaa, katottiin leffa, katottiin australian huippumallihaussa ja oltiin keskustassa. tänä aamuna se lähti siinnä puol kasin aikaan lentopallo turnaukseen. en nukkunu kunnolla koko yönä ku yritettiin pysyy hereillä että saatas olla enemmän aikaa yhessä. tai sillee, musta ainaki tuntu tuhlaukselta nukkuu siinnä sen vieressä 8tuntia ku sitte ei nähtäs taas neljäöän päivään. mäki heräsin sillon ku se lähti, hädin tuskin pääsin sängystä ylös (sanomaan sille heippa), ku mun äitin mies heitti sen paviljongille josta niillä oli kimppakuljetus. heti ku ne oli menny, painuin omaan sänkyyn, otin mun unilelun kainaloon ja simahin.
heräsin kuitenki jo kymmenen jälkee tai nousin, ku olin luvannu kyytsäillä vähän yhtä kaveria ku se oli tulossa käymään jkl. mentii eka uimahallille bongaamaan jotain sen gallerianaista (jota me ei nähty, vaikka se ui ihan siinnä meiän nenien eessä!), ja siitä lähettiin sitte lohikoskelle ku siellä asu yks jätkä jonka mopoa tää mun kaveri oli menossa fixailee. sinne tuli vielä toinenki kaveri ja sen kanssa sen yks kaveri ja mulla oli lievästi outsider olo ku siinnä neljä jätkää kattelee sitä mopoa ja juttelee siitä ja sen eri osista. okei no, se sen pyörän omistaja myöns ettei oo mikään mopopoika ja sano jopa mulle et "säki varmaan tiiät näistä enemmän ku mä", mutten iha usko sitä, vaikkei se ehkä kaukaa heitäkkään.
veli sit jossain vaiheessa soitti että mun isoisä tulis hakee meitä meiän mökille keuruulle (ku mulle ja veljelle oli siellä vähän duuuunii), ja että mun pitäs tulla himaan. lähin sitte siitä, ja ku olin kääntymäs laukaantielle, katoin että sieltä tulee vasemmalta kaukaa rekka mut aattelin et kerkeen kyllä ennen sitä siihe. suoristin just ohjaustangon ku kuulu järjetön tööttäys; katoin taakse ja mun sydän pysähty - se rekka oli ihan melkeen mussa kiinni, ja puski sieltä ihan mieletöntä vauhtia tulemaan. kaarsin melkee ojaa ku väistin sitä, ja vasta myöhemmin tajusin että ei ollu kaukana että ois henki siinnä lähteny, ku eihän semmone jäätävän kokone rekka pysty yhtäkkiä mitään taktisia väistöjä ottamaan, varsinkaan jossain 100kmh vauhissa. että kiitos vaan jollekki kohtalolle etten kuollu tänään aamupäivällä, rahattomana, meinaa ku pääsin kotia, veli oli tehny pastaa ja bolognese kastiketta ja ehin just suunnilleen pakata ku isoisä oli pinkonu meitä hakemaan.
ku päästii mökille, ruvettiin heti hommiin. kolme tuntia (tarkalleen, katottiin kellosta millon lopetetaan!), me hakattiin pellon vierestä ohuita pajuja yms risuja, ettei ne veis pellolta elintilaa. illemmalla sinne tuli myös mun äiti ja sen mies. olin aika ilonen ku äiti oli maanantaiaamuna lähteny britteihin enkä ollu nähny sitä kolmeen ja puoleen päivään! :O me saunottiin ja syötiin ja lähin sitte äitin, sen miehen ja sen miehen pojan kanssa samalla kyyillä kotia päin.
nyt siis istun koneella, mua väsyttää ihan helvetisti (edelleenkin, en nukkunu yöllä ku pari tuntia korkeintaan ja aamullakaan en saanu nukkua niin paljon ku oisin unta tarvinnu), ja lisäks mun päätä särkee (en tiiä yhtään miks eli hämärä päänsärky!) ahh, valittaminen on parasta elämässä!
nukkumaaaaaaaaan>
haudi,
sofia
ps. sain fyssan kurssista _kasin!! oon ylpee, näytin muutamallekki mua dissanneelle, että osaan kuhan jaksan yrittää! hyvä minä (;
istuin siihe semi eteen semmosen lapsen ja äitin viereen, ja suunnilleen koko sen matkan se lapsi tiputteli kaikkia esineitä mulle ja nauro/hymyili sillai niinku vauvvat tekee ku nostin ne sille. heh.
lauantaina käytiin eka veljen kevätjuhlassa (sillä loppu peruskoulu, AAW) siellä näky samoja naamoja joita olin ittekki yläasteel tuijjotellu. siinnä tuli semmonen hassu olo, ku niillä soi sama musiikki siinnä kohtaa ku ysit asteli sisään sinne saliin, ku meillä oli soinu viime vuonna ku me oltiin oltu ysillä ja asteltu saliin vikaa kertaa peruskoulusta. jotenki siinnä mä sisäistin että en oo enää yläasteella. lol. no enivei, sen kauniin ja koskettavan tilaisuuden jälkee lähettii ajeleen helsinkiin, mun serkun yojuhliin. siellä mitään kovin jännää tapahtunu, siemailtiin samppanjaa ja yks serkun gatering-alan kaveri koitti semi suoraan iskee mua. en yleensä viittii sanoo tollee, mutta siitä ei voinu olla epäillystä; oltiin "tunnettu" about 8minuuttia kun se otti mua olkapäästä kiinni ja sano:
"sofia, sä oot upee nainen."
ja näitä jatku sen päivän. kuuen maissa mä ja veli päästiin tiskaamaan (joo ei me mitään hyväntekijöitä, täti oli luvannu 7e/tunti ku tiskataan siellä!) oli tosi erkonomista ku oli kylppärin lattialla tiskialtaat ja siellä mä hinkkasin niitä selkä väkkyrällä ku veli vieressä pisti kuivumaan ja esipesi ja vei paikoilleen. ja ku melkeen koko ajan ku oltiin siellä, tää serkun gatering kaveri zillas siellä ja jutteli meille niitä näitä. olin aika ylpee ku en rikkonu yhtäkään astiaa, vaikka ainaki kolme kertaa oli TOSI lähellä! palkkaa me siitä saatiin 19euroa, hahaa!
sunnuntaina sitte ku melkeen kaikki serkutki oli lähteny ja meitä oli jälellä ne kaks jokka asuu sielä plus veli ja yks bonusserkku raumalta, mentii btw tekemisen vuoks k-markettiin, ostettiin jätskit ja jäätiin pelailee pelikoneita. se oli semi naurettavaa, ku esim mun serkku voitti kakskymppiä tuplapotista nii otti rahat ulos ja jako kolikoita meille muille nii että meki päästiin pelaamaan. siinnä sitte mietittii et vois mennä juhlii illal, ja koitettiin soittaa tälle mun yoserkulle (joka siis on 18, syksyllä jo 19), mut se ei jaksanu persettään hilata kmarketille, ja vaikka kuinka kaikki yritettiin sitä taivutella, ei tullu mittään siitä, joten me päädyttiin vanhaan kikkaan: bongataan nesteosastolta joku tarpeeks pulsun/enivei semmosen näköne joka ei mee sossun puheille, ja pyyettiin siltä. ja kohta meillä oliki juomat kasas, piilotettiin ne puskaan, kävästiin serkulla syömäs ja tultiin sitte hakemaan ne.
illal sitte mentii semmoseen yhteen puistoon istumaan ja oli ihan kiva fiilis, kunnes kävi oikeesti mahoton toteen; mun äiti ja täti käveli ku ne oli iltakävelyllä nii siitä puiston läpi, ja tietty näki mitä meil oli messis. se oli joku maailman mahottomin sattuma, vaikka ne ei ruvennukkaan lainkaan rageemaan tms siitä. olipahan kuitenki semmonen mäihä että huhhuh.
ku oltiin aloteltu, siirryttiin yksien kahen jätkän seuraan jokka oli ollu siellä toisella puolella jo ku me oltiin tultu. ne vaikutti mukavilta ja jäätiin siihe, ja myöhemmin sinne sitte tuliki vielä pari niitten kaveria lissää ja noin, ja sitte ku alko olla tietyt kuosit, painuttiin niitten alkuperästen jätkien avustamana serkkujen pihaan nukkumaan ku oltiin laitettu siihen teltta ennen ku lähettiin mihinkään. ihan muksa ilta oli loppuen lopuks vaikka en ihan kaikkia yksityiskjohtia muistakkaan, ja yöki vaikka teltassa oliki ahasta ja kuuma ja kylmä ja liian vähän patjoja ja vaan yks tyyny. ok mä simahin semi heti ku tultiin sinne ja heräsin sitte kymmenen maissa seuraavana aamuna että kiva yö sen takia että nukuin hyvin! (osittain siks että mulla oli hallussa niin patja ku tyynyki)
tiistaiks äiti oli ostanu meille netistä junaliput klo 9.22 tikkurilasta lähtevään junaan. oltiin hyvissä ajoin siellä pysäkillä, täti oli lähteny saattamaan meitä (mua ja mun veljeeee), mut siel huomattiin sitte että se juna oli eka 10min myöhäs, sitte vartin ja sitte kakskyt minuuttia. täti painu siitä sitte töihin suunnilleen ku kello oli sen kakskyt yli 9, jollonka sen junan oli pitäny lähtee. mä ja veli sitte mentii siihe aseman ärrälle pelaamaan pelikoneita niinku ajankuluks. voitettiin heti alkuun numerokenosta mun valittemilla numeroilla seittemän euroo ja niitä rahoja sitte pelailtiin siinnä hetki, ja ku ne loppu, mentiin takas siihe "odotustilaan". mä katoin heti automaattisesti kelloo ja ei helvetti. se oli yheksää minuuttia vaille kymmenen. toinen vilkasu siihen lähtevien junien aikatauluun sitte paljasti, että me oltiin missattu meiän juna.
ekana siinnä puski päälle epäusko, että ei näin voi käyä. siitä sitte ku ryhistäydyttiin, mentii ottamaan jonotusnro ja päästiin neuvvontapisteeseen nro2, jossa sitte vähän suoltaen selitettiin että oltiin myöhästytty junasta ja että voisko niitä netistä hankittuja lippuja vaihtaa seuraavaan junaan (10.22); eipä tietenkään voinu. kysyttiin sitte että paljon maksaa opiskelija- ja nuorisolippu junalla helsinkiin, se oli 22 euroa. pikasen laskutoimituksen jälkeen tultiin siihen tulokseen, ettei meillä yksinkertasesti ollu varaa kahteen lippuun. paniikki alko jo tehä tuloaan. veli kai muisti että siinnä aseman ulkopuolella oli ollu busseja, jotenka mentiin johonki rakennukseen jonka eessä niitä oli ollu, otettiin siinnä vuoronumero ja jäätiin oottamaan. ku meiän vuoro tuli, mä kysyin siltä tädiltä siinnä (veli katto samalla netistä mihin aikaan niitä busseja menis helsingistä jyväskylään), että paljon maksas opiskelija- ja nuorisolippu. se täti siinnä katto mua hetken ja kysy: "ai kausikortteja?"
vielä pieni sananvaihto ja tajusin että sieltä kyllä pysty ostamaan bussilippuja, mutta nimenomaan _paikallisbussilippuja, ei niitä kaupunkien välisiä. se bussitäti kehotti menemään siihe tikkurilan juna-aseman neuvvontaan - eli siihen josta oltiin just tultu.
mentiin sinne, ja päädyttiin samalle neuvvontapisteelle, saman työntekijän neuvvottavaks. kysyttiin siltä paljonko bussilippu hki-jkl maksas. 22e. plus että ois ollu 2e ja 4e paikallisjunaliput pitäny ostaa että oltas päästy helsinkiin (mehän oltiin tikkurilassa, daa) pohdittiin vielä kerran vaihtoehtoja, ja tultiin siihen tulokseen että maksetaan veljelle lippu nii se ehtii sen lääkäriin (sillä oli aika sinne jossain kahen maissa), ja että mä kävelen serkuille, lainaan niiltä masssii ja meen seuraavaan bussiin johon ehin. kolmannen kerran mentiin siihen neuvvontapiste2seen, ja ku oltiin ostettu se lippu, se nainen siellä kysäs ihanan vilpittömän huolissaan, että mitä mä aion tehhä. selitettiin sille meiän suunnitelmat, ja se ojens sen junalipun veljelle siitä.
mulla oli aikamoinen operaatio löytää sinne serkkujen talolle, vaikka oltiinki sieltä kävelty just aiemmin siihen tikkurilan asemalle, ku ei vielä tiietty mitä meillä on eessä. kysyin kaks kertaa tietä, ekan kerran joltain ruohonleikkaajapojalta, sitte joltain pyöräilevältä mieheltä, jolla oli kaks poikaa mukanaan, ja kyllä mä sinne talolle löysin. serkku nauro mulle, mut vippas mulle 20e ja sen isä heitti mut uuelle junalle (12.46) hyvinkin ku nousin siitä autosta, sanoin että kiitos ja moi, niin luulin että olin päässy tikkurilan asemalle asti. kattelin sitä että ei nyt näytä ihan samalta, ja ku kävelin sinne sisälle, siinnä istu penkillä joku nätti tyttö ja kysäsin sitte siltä. se sano että oon puistolan asemalla (serkut asuu ihan siinnä vieressä), että siitä pitäs mennä yks paikallisjunapysäkinväli nii oisin tikkurilan asemalla, ja sano että siitä viien minuutin päästä menis seuraava juna. se sano myös ku kysyin paljo se paikallisjuna maksaa, että pääsen helposti pummilla ku on vaan yks väli. istuin siihe sen viereen ja selitin sille mun aamupäivästä, ja se hymyili siinnä vieressä ja oli kyllä tosi mukavanolonen tyttö.
se juna tuli oikeestaan tasan viienminuutin kuluttua ja ku olin kiittäny viel sitä tyttöä, riensin sinne junaan - suoraan semmoseen lippupisteeseen, jossa ei oli vaan yks ihminen plus minä sen jälkee ku olin sännänny sinne; junalippujen myyjä. olin vissii semi pöllämystyneen näkönen ku olin luullu et pääsen helposti pummilla sen matkan, nii että se lipunmyyjä naurahti mulle ja kysy mitä mä olin säikähtäny. sönkötin sille jotain sekavaa, ostin lipun ja selitin sillekki mitä oli käyny aamulla, tosin ehkä viis kertaa sekavammmin ku sille tytölle olin selittäny. joka tapaukses se lipunmyyjä vaan virnuili mulle ja jutteli takasi, ja sano vielä moikka ku lähin siitä junasta pois tikkurilan asemalla. pääsin siitä sitte junaan ku se tuli ja olin niin puutunu että kävin johonki penkeille makaamaan sillee kahelle penkille. jossain vaiheessa siihen tuli joku mies tökkimään mua ja sano ihan hymyillen että anteeks mut tää taitaa olla mun paikka. mä säikähhin taas vähäc ja ku olin just heränny nii sepitin jotain että ei mulla ookkaan oikeestaan paikkavarausta ja hiivin seuraaville vapaille paikoille nuokkumaan.
lopulta olin himassa joskus puol viien aikaa. olin ihan poikki ku olin joutunu kävelemään matkakeskuksesta meille, mun semi painavan laukun kanssa, auringon paahtaessa mua otteessaan ja ku vielä otti huomioon että olin aamulla kaheksan maissa syöny yhen palan ruispalaa ja lasin vettä, nii lienee tarpeeks ymmärrettävää että en ollu elämäni kunnossa. mutta siitäki selvittiin, jos ei kunnialla nii öö selvittiin silti.
eilen sitte poikaystävä tuli meille yöks - siinnä aamulla ennen yheksää. olin sen kanssa koko päivän, ja oli tosi jees. oli oikeesti kiva nähhä sitä pitkästä aikaa (ekaa kertaa viiteen päivään! :O) me tehtiin pitttsaaaaaaa, katottiin leffa, katottiin australian huippumallihaussa ja oltiin keskustassa. tänä aamuna se lähti siinnä puol kasin aikaan lentopallo turnaukseen. en nukkunu kunnolla koko yönä ku yritettiin pysyy hereillä että saatas olla enemmän aikaa yhessä. tai sillee, musta ainaki tuntu tuhlaukselta nukkuu siinnä sen vieressä 8tuntia ku sitte ei nähtäs taas neljäöän päivään. mäki heräsin sillon ku se lähti, hädin tuskin pääsin sängystä ylös (sanomaan sille heippa), ku mun äitin mies heitti sen paviljongille josta niillä oli kimppakuljetus. heti ku ne oli menny, painuin omaan sänkyyn, otin mun unilelun kainaloon ja simahin.
heräsin kuitenki jo kymmenen jälkee tai nousin, ku olin luvannu kyytsäillä vähän yhtä kaveria ku se oli tulossa käymään jkl. mentii eka uimahallille bongaamaan jotain sen gallerianaista (jota me ei nähty, vaikka se ui ihan siinnä meiän nenien eessä!), ja siitä lähettiin sitte lohikoskelle ku siellä asu yks jätkä jonka mopoa tää mun kaveri oli menossa fixailee. sinne tuli vielä toinenki kaveri ja sen kanssa sen yks kaveri ja mulla oli lievästi outsider olo ku siinnä neljä jätkää kattelee sitä mopoa ja juttelee siitä ja sen eri osista. okei no, se sen pyörän omistaja myöns ettei oo mikään mopopoika ja sano jopa mulle et "säki varmaan tiiät näistä enemmän ku mä", mutten iha usko sitä, vaikkei se ehkä kaukaa heitäkkään.
veli sit jossain vaiheessa soitti että mun isoisä tulis hakee meitä meiän mökille keuruulle (ku mulle ja veljelle oli siellä vähän duuuunii), ja että mun pitäs tulla himaan. lähin sitte siitä, ja ku olin kääntymäs laukaantielle, katoin että sieltä tulee vasemmalta kaukaa rekka mut aattelin et kerkeen kyllä ennen sitä siihe. suoristin just ohjaustangon ku kuulu järjetön tööttäys; katoin taakse ja mun sydän pysähty - se rekka oli ihan melkeen mussa kiinni, ja puski sieltä ihan mieletöntä vauhtia tulemaan. kaarsin melkee ojaa ku väistin sitä, ja vasta myöhemmin tajusin että ei ollu kaukana että ois henki siinnä lähteny, ku eihän semmone jäätävän kokone rekka pysty yhtäkkiä mitään taktisia väistöjä ottamaan, varsinkaan jossain 100kmh vauhissa. että kiitos vaan jollekki kohtalolle etten kuollu tänään aamupäivällä, rahattomana, meinaa ku pääsin kotia, veli oli tehny pastaa ja bolognese kastiketta ja ehin just suunnilleen pakata ku isoisä oli pinkonu meitä hakemaan.
ku päästii mökille, ruvettiin heti hommiin. kolme tuntia (tarkalleen, katottiin kellosta millon lopetetaan!), me hakattiin pellon vierestä ohuita pajuja yms risuja, ettei ne veis pellolta elintilaa. illemmalla sinne tuli myös mun äiti ja sen mies. olin aika ilonen ku äiti oli maanantaiaamuna lähteny britteihin enkä ollu nähny sitä kolmeen ja puoleen päivään! :O me saunottiin ja syötiin ja lähin sitte äitin, sen miehen ja sen miehen pojan kanssa samalla kyyillä kotia päin.
nyt siis istun koneella, mua väsyttää ihan helvetisti (edelleenkin, en nukkunu yöllä ku pari tuntia korkeintaan ja aamullakaan en saanu nukkua niin paljon ku oisin unta tarvinnu), ja lisäks mun päätä särkee (en tiiä yhtään miks eli hämärä päänsärky!) ahh, valittaminen on parasta elämässä!
nukkumaaaaaaaaan>
haudi,
sofia
ps. sain fyssan kurssista _kasin!! oon ylpee, näytin muutamallekki mua dissanneelle, että osaan kuhan jaksan yrittää! hyvä minä (;
20100514
rakasta itseäsi niinkuin rakastat muita
tänään menen ajoissa nukkumaan se on selvä. huomenna nimittäin pitää seittemältä (aamulla?!) olla harjun tilausajolaiturilla ku lähetään helsinkiin vähän shoppailemaan. plussaa: mulla on rahaa (äiti anto TÄ!), ulkona on superkiva keli (huomennakin jeeeeeeeeeeees), mulla on sileet sääret (sheivasin tnä!) ja vkonloppu on vasta edessä päin vaikka sitä ollaan tässä vietetty jo pari pvä! =)
aiemmin tnä olin äitin kanssa vähän asioilla ja oli siellä veliki ja sit mentiin syömään niitten plus äitin miehen, sen pojan plus meiän latvialaisvieraan kanssa. syötiin semmosessa soppabaarissa (se oli sen nimi?), jossa oon aiemmin käyny vissiin ysin tetissä syömässä satunnaisesti. en diggaa sen ruuista ja en syönykkään mun annoksesta ku vähäc. oli miten oli, pointtina oli ku lähettiin että mennään äitin kaa ostaan mulle rintsikoita ku mulla on vähä huonosti ku en ikinä jaksa ostaa niitä ku pitäs sovittaa paljon ja kaikkee. no eipä siinnä, mentiin johonki todella porvari kauppaan jossa oli myyjä joka tuli päsmäröimään siihen. se oli kyllä niin pieni se tila siellä kaupassa että hyvä ku mahuttiin kaikki sisälle. nojaa, sieltä sitte sovitin ja se toi kokoja ja uusia kokoja eri malleista jne. lopulta (tai no lopulta ja lopulta) löyty kivat ja ostettiin ne. kaks asiaa panin merkille niissä;
1. ne oli kokoa 70E eli kaks kirjainta isommat ku mulla yleensä (tiiän kuinka paljon joka ikistä mun kuppikoot kiinnostaa)
2. ne makso 86e (euroa)
ei oo ihme että asuntolaina ei tuu maksetuks.
sain siitä "kaupanpäälle" tuommosen ihan sikahienon paperikassin, jonka sisälle se myyjä vielä kääri ne rintsikat vaaleenpunaseen silkkipaperiin. tuo käessä oli kiva kulkee keskustassa, tuli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin porvari olo ettei mitään rajaa!
tänään huomasin että mun naama on alkanu taas kukkia :( molempiin poskiin on tullu pieni läjä finnejä! oon ihan sale että se johtuu siitä, että keskivkona tullessa yöllä kotia (ok tais mennä kyllä torstain puolelle se), ei ollu päällimmäisenä mielessä naaman peseminen kolmella ihonhoito tuotteella. lähinnä se mikä oli mielessä oli peitto ja lämmin sänky johon voisin turvallisesti käyä makuulle ja nukahtaa ilman että tulee noottia mistään suunnalta. ja nyt vituttaa :( ei sen puoleen, koska nykyään oon enemmän tyytyväinen mun ulkonäköön ku kertaakaan viimeseen kaheksaan kuukauteen. voin kertoo että ku multa lähti melkein koko tukka tossa viime syksynä, lähinnä siks että ku oon aina tahtonu kiharan tukan nii tahoin kokeilla kihartuisko se jos leikkais lyhyeks ja kasvais siitä takas (yhelle kaverille kävi sillai et kihartu sen jälkee ku se oli leikannu lyhkäseks) nii siitä lähtien oon käytännössä totutellu siihen että oon nyt ruma (en siis todellakaan oo kuvitellu että ikinä mikään malli oisin ollu, mut semmone perus kuitenki), ja (niin idiootilta kun se kuullostaaki), oon jopa joskus tässä kuluneen kaheksankuukauden (?) aikana ihan _itkeny vaan sen takia että oon niin ruma :::D
mut toisaalta se hiustenlähtö on kasvattanu mua ihmisenä :D mulle tuli hirvee identiteettikriisi letin menon myötä. mut samalla opin kärsivällisyyttä. koska siis yleensä oon kauheen semmonen heti heti heti nyt!- ihminen, että jos keksin että tahon vaikka punasen paian että must have punanen paita nii lähen vaikka siwasta ostamaan semmosen jos muut kaupat ei oo auki. hyvin tästä kertoo ku yks yö mietein onko multa jääny jtn tekstiviestejä mun vanhaan puhelimeen, nii siinnä kävi sitte että keskellä yötä etin sen mun vanhan puhelimen - siitä oli akku loppu. rupesin ettii toista vanhaa kännykkää (että nyysisin siitä akun toho) - ei sopinu siihen se akku. lopulta pengoin mun kaikki laatikot yritin ettii semmosta laturia, mutta en löytäny nii kieriskelin lopun yötä saamatta unta ku en pystyny tsekkaa niitä viestejä.
nii että siinnä mielessä oon oppinu kärsivällisemmäks; eihän tukkaa saa millään kasvamaan nopeemmin ku se kasvaa.
lisäks oon oppinu iloitsemaan pienistäkin jutuista yhä enemmän; ku siitä lyhyestä tukasta ei meinannu saada hyvännäköstä millään nii yritin aina paljon ja löysin semmosia keinoja millä se näytti musta kivalta ja huomasin että on kivaa niinku laittaa vaikka tukkaa. tulin aina iloseks ku joku sano mua nätiks ja tuun vieläki jos joku nyt sanoo että oon nätti lyhyel tukal. ja nykyään ku kävin tällä vkolla kampaajalla nii sen jälkeen oon keksiny miten saan tukan hyvin nii nyt ei oo enää sitä rumuuden tunnetta samalla lailla ::)
plus että kun nyt ulkonäöstä jauhetaan nii mulle ei oo enää läheskään yhtä pakkomielle esim mun maha. ennen aina ku olin syöny itteni ähkyyn nii aattelin vaan että hyi saatana oon läski ja menin itkemään peilin eteen kuinka maha on nyt ku kaheksannella kuulla. kieriskelemään itsesäälissä. nyt taas jos oon ähkyssä nii se saattaa tuntuu tukalalta mut muutekseen en ees kato mun mahaa samalla lailla, en koe enää ahistusta siitä. ja samoin on mun jalkojen kanssa; en enää oo vähään aikaan kokenu niitä ylivoimasen järkäleitten kokosiks. en enää sen jälkeen ku rupesin tosissaan seurustelemaan. voi olla kliseistä ja kuullostaa typerältä, mutta ihan vaan sen takia, että on joku joka jaksaa huomautella että oot nätti tnä ja sanoo että näyttää hyvältä ilman meikkiä, sen takia tuntee ittensä niin paljon paremmaks. ja koskee se periaatteessa muutaki ku ulkonäköä, mut siitä sen selkeimmin huomaa. ja oon siitä enemmän ku kiitollinen tälle ihmiselle joka on mut saanu sillai tuntemaan; ku se on saanu mut tuntemaan taas itteni paremmaks ja kauniimmaks.
hyvää yötä ja kauniita unia,
haudi,
sofia
aiemmin tnä olin äitin kanssa vähän asioilla ja oli siellä veliki ja sit mentiin syömään niitten plus äitin miehen, sen pojan plus meiän latvialaisvieraan kanssa. syötiin semmosessa soppabaarissa (se oli sen nimi?), jossa oon aiemmin käyny vissiin ysin tetissä syömässä satunnaisesti. en diggaa sen ruuista ja en syönykkään mun annoksesta ku vähäc. oli miten oli, pointtina oli ku lähettiin että mennään äitin kaa ostaan mulle rintsikoita ku mulla on vähä huonosti ku en ikinä jaksa ostaa niitä ku pitäs sovittaa paljon ja kaikkee. no eipä siinnä, mentiin johonki todella porvari kauppaan jossa oli myyjä joka tuli päsmäröimään siihen. se oli kyllä niin pieni se tila siellä kaupassa että hyvä ku mahuttiin kaikki sisälle. nojaa, sieltä sitte sovitin ja se toi kokoja ja uusia kokoja eri malleista jne. lopulta (tai no lopulta ja lopulta) löyty kivat ja ostettiin ne. kaks asiaa panin merkille niissä;
1. ne oli kokoa 70E eli kaks kirjainta isommat ku mulla yleensä (tiiän kuinka paljon joka ikistä mun kuppikoot kiinnostaa)
2. ne makso 86e (euroa)
ei oo ihme että asuntolaina ei tuu maksetuks.
sain siitä "kaupanpäälle" tuommosen ihan sikahienon paperikassin, jonka sisälle se myyjä vielä kääri ne rintsikat vaaleenpunaseen silkkipaperiin. tuo käessä oli kiva kulkee keskustassa, tuli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin porvari olo ettei mitään rajaa!tänään huomasin että mun naama on alkanu taas kukkia :( molempiin poskiin on tullu pieni läjä finnejä! oon ihan sale että se johtuu siitä, että keskivkona tullessa yöllä kotia (ok tais mennä kyllä torstain puolelle se), ei ollu päällimmäisenä mielessä naaman peseminen kolmella ihonhoito tuotteella. lähinnä se mikä oli mielessä oli peitto ja lämmin sänky johon voisin turvallisesti käyä makuulle ja nukahtaa ilman että tulee noottia mistään suunnalta. ja nyt vituttaa :( ei sen puoleen, koska nykyään oon enemmän tyytyväinen mun ulkonäköön ku kertaakaan viimeseen kaheksaan kuukauteen. voin kertoo että ku multa lähti melkein koko tukka tossa viime syksynä, lähinnä siks että ku oon aina tahtonu kiharan tukan nii tahoin kokeilla kihartuisko se jos leikkais lyhyeks ja kasvais siitä takas (yhelle kaverille kävi sillai et kihartu sen jälkee ku se oli leikannu lyhkäseks) nii siitä lähtien oon käytännössä totutellu siihen että oon nyt ruma (en siis todellakaan oo kuvitellu että ikinä mikään malli oisin ollu, mut semmone perus kuitenki), ja (niin idiootilta kun se kuullostaaki), oon jopa joskus tässä kuluneen kaheksankuukauden (?) aikana ihan _itkeny vaan sen takia että oon niin ruma :::D
mut toisaalta se hiustenlähtö on kasvattanu mua ihmisenä :D mulle tuli hirvee identiteettikriisi letin menon myötä. mut samalla opin kärsivällisyyttä. koska siis yleensä oon kauheen semmonen heti heti heti nyt!- ihminen, että jos keksin että tahon vaikka punasen paian että must have punanen paita nii lähen vaikka siwasta ostamaan semmosen jos muut kaupat ei oo auki. hyvin tästä kertoo ku yks yö mietein onko multa jääny jtn tekstiviestejä mun vanhaan puhelimeen, nii siinnä kävi sitte että keskellä yötä etin sen mun vanhan puhelimen - siitä oli akku loppu. rupesin ettii toista vanhaa kännykkää (että nyysisin siitä akun toho) - ei sopinu siihen se akku. lopulta pengoin mun kaikki laatikot yritin ettii semmosta laturia, mutta en löytäny nii kieriskelin lopun yötä saamatta unta ku en pystyny tsekkaa niitä viestejä.
nii että siinnä mielessä oon oppinu kärsivällisemmäks; eihän tukkaa saa millään kasvamaan nopeemmin ku se kasvaa.
lisäks oon oppinu iloitsemaan pienistäkin jutuista yhä enemmän; ku siitä lyhyestä tukasta ei meinannu saada hyvännäköstä millään nii yritin aina paljon ja löysin semmosia keinoja millä se näytti musta kivalta ja huomasin että on kivaa niinku laittaa vaikka tukkaa. tulin aina iloseks ku joku sano mua nätiks ja tuun vieläki jos joku nyt sanoo että oon nätti lyhyel tukal. ja nykyään ku kävin tällä vkolla kampaajalla nii sen jälkeen oon keksiny miten saan tukan hyvin nii nyt ei oo enää sitä rumuuden tunnetta samalla lailla ::)
plus että kun nyt ulkonäöstä jauhetaan nii mulle ei oo enää läheskään yhtä pakkomielle esim mun maha. ennen aina ku olin syöny itteni ähkyyn nii aattelin vaan että hyi saatana oon läski ja menin itkemään peilin eteen kuinka maha on nyt ku kaheksannella kuulla. kieriskelemään itsesäälissä. nyt taas jos oon ähkyssä nii se saattaa tuntuu tukalalta mut muutekseen en ees kato mun mahaa samalla lailla, en koe enää ahistusta siitä. ja samoin on mun jalkojen kanssa; en enää oo vähään aikaan kokenu niitä ylivoimasen järkäleitten kokosiks. en enää sen jälkeen ku rupesin tosissaan seurustelemaan. voi olla kliseistä ja kuullostaa typerältä, mutta ihan vaan sen takia, että on joku joka jaksaa huomautella että oot nätti tnä ja sanoo että näyttää hyvältä ilman meikkiä, sen takia tuntee ittensä niin paljon paremmaks. ja koskee se periaatteessa muutaki ku ulkonäköä, mut siitä sen selkeimmin huomaa. ja oon siitä enemmän ku kiitollinen tälle ihmiselle joka on mut saanu sillai tuntemaan; ku se on saanu mut tuntemaan taas itteni paremmaks ja kauniimmaks.
hyvää yötä ja kauniita unia,
haudi,
sofia
20100320
moi oon sofia
korjaus tohon edelliseen, siis kun sanoin että mua ei oo ennen esitelty vanhemmille niin tarkotin että siillä lailla esitelty, vaan siis ei todellakaan etten ois esim kenenkään kaverin porukoita ikinä nähny! eli näin.
että no, mikäs siinnä sitte. oli kivat ne vanhemmat! diggasin ja toivotavasti neki diggas musta;D täh joo..
ei nyt ajatus juokse!
ajattelen myöhemmin paremmin
haudi,
sofia
että no, mikäs siinnä sitte. oli kivat ne vanhemmat! diggasin ja toivotavasti neki diggas musta;D täh joo..
ei nyt ajatus juokse!
ajattelen myöhemmin paremmin
haudi,
sofia
20100221
tuiki tuiki tähtönen!
nyt pitää vielä toisen kerran tänään tulla ilmottamaan tänne ilouutinen; laskin jopa kolme laskua matikkaa oikein!! (huom. ne oli vaikeita laskuja!) sain hitusen neuvvoja yheltä toivottavasti tulevalta ylioppilaalta msn messengerissä mutta oivallukset ja laskut kuitenki tein itte loppuen lopuks! oon ihan oikeesti niin mielettömän ilonen, että naurattaa! saatan sittenki päästä ihan tyytyväisillä arvosainoilla ton matikka kolmosen läpi eli koska siitä on sitte apua esim yokirjotuksissa että onnistun pääsemään läpi senki ja myös sitte (jos mun suunnitelmat onnistuu tulevaisuuden suhteen) lääkiksen hakukokeissa! katellaan sitte missä mennää mutta nyt mennää siinnä että minä sofia piip knuuttila osaan laskea matematiikkaa! (ainaki pari laskua ihan semisti avustuksella)
tossa päivällä katoin myös yhen leffan melkein alusta (oon huomannu että katon aika paljon leffoja:O) veljen kanssa, kelkkajengi (jooo nimi ei lupaa hyvää mut oli oikeesti tosi katottava!!) se kertoo jamaicalaisesta semmosesta miehestä, Dericestä, joka on oikeestaa vissii juoksija (jäi se alku vähä vajaaks mut veli sitte selosti mulle) joka on tosi hyvä juoksee ja näi ja sit se pääsee lopulta olymppialaisii juoksee - ja kaatuu siellä. ja totta kai sitä sitte vituttaa ku se ois ollu ylivoimasesti paras juoksee mut ku se kaatu ku sitä jänskätti sillä lailla ku sen haave on voittaa olympialaiset. no sitte se menee ja perustaa jamaicalle kelkkailujoukkueen sen jostain kavereista ja joistain jotka satttuu siihe (niitä on siinnä neljä siinnä joukkueessa) ja sit ne menee olympialaisii. siinnä niillä on sitte vastoinkäymisiä ja pelkästään se treenaaminen on ongelma; jamaicalla ku ei hirveesti oo jäätä missä vois mennä kelkalla. ne kuitenki pääsee sinne olympialaisii ja sellasta. en kerro voittaako ne !(;
kuitenki siinnä leffassa se mikä sytytti tosi paljon on, että se on oikeesti tapahtunu. sillee et se perustuu tositapahtumiin hienommin sanotusti. totta kai se leffa on vähä väritetympi versio mut kuitenki, se että ne vaan kokos jostain rändömeista kelkkajoukkueen jamaicassa ja tahdonvoimalla ne pääs sitte olympialaisii ja haaveista tehhä totta. tosin leffassa ne esim pärjäs vähä paremmi (äitin mies joka muisti sen jutun ku ne oli menny sinne (jamaicalaiset kelkkoineen olympialaisii) nii kerto et ne kaatu vaa jokasel laskul eikä menny lujaa mut pääs sinne eniwei) ja sellasta. kuitenki pakko sanoo että se oli semmonen niin sanottu hyvänmielen elokuva että siitä tuli ihan oikeeesti hymy naamalle ja kaikki huolet ja semmoset unohtu ku sitä leffaa katteli!
(leffa oli siis kelkkajengi englanniks Cool Runnings) kannattaa oikeesti kattoo koska ainaki mut se sai ihan hullun hyvälle muuuville!(;;
jeppa jeiii
hyvää yötä
kauniita unia
oman kullan kuvia!
haudi,
sofia(;
tossa päivällä katoin myös yhen leffan melkein alusta (oon huomannu että katon aika paljon leffoja:O) veljen kanssa, kelkkajengi (jooo nimi ei lupaa hyvää mut oli oikeesti tosi katottava!!) se kertoo jamaicalaisesta semmosesta miehestä, Dericestä, joka on oikeestaa vissii juoksija (jäi se alku vähä vajaaks mut veli sitte selosti mulle) joka on tosi hyvä juoksee ja näi ja sit se pääsee lopulta olymppialaisii juoksee - ja kaatuu siellä. ja totta kai sitä sitte vituttaa ku se ois ollu ylivoimasesti paras juoksee mut ku se kaatu ku sitä jänskätti sillä lailla ku sen haave on voittaa olympialaiset. no sitte se menee ja perustaa jamaicalle kelkkailujoukkueen sen jostain kavereista ja joistain jotka satttuu siihe (niitä on siinnä neljä siinnä joukkueessa) ja sit ne menee olympialaisii. siinnä niillä on sitte vastoinkäymisiä ja pelkästään se treenaaminen on ongelma; jamaicalla ku ei hirveesti oo jäätä missä vois mennä kelkalla. ne kuitenki pääsee sinne olympialaisii ja sellasta. en kerro voittaako ne !(;
kuitenki siinnä leffassa se mikä sytytti tosi paljon on, että se on oikeesti tapahtunu. sillee et se perustuu tositapahtumiin hienommin sanotusti. totta kai se leffa on vähä väritetympi versio mut kuitenki, se että ne vaan kokos jostain rändömeista kelkkajoukkueen jamaicassa ja tahdonvoimalla ne pääs sitte olympialaisii ja haaveista tehhä totta. tosin leffassa ne esim pärjäs vähä paremmi (äitin mies joka muisti sen jutun ku ne oli menny sinne (jamaicalaiset kelkkoineen olympialaisii) nii kerto et ne kaatu vaa jokasel laskul eikä menny lujaa mut pääs sinne eniwei) ja sellasta. kuitenki pakko sanoo että se oli semmonen niin sanottu hyvänmielen elokuva että siitä tuli ihan oikeeesti hymy naamalle ja kaikki huolet ja semmoset unohtu ku sitä leffaa katteli!
(leffa oli siis kelkkajengi englanniks Cool Runnings) kannattaa oikeesti kattoo koska ainaki mut se sai ihan hullun hyvälle muuuville!(;;
jeppa jeiii
hyvää yötä
kauniita unia
oman kullan kuvia!
haudi,
sofia(;
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
