rakasta itseäsi niinkuin rakastat muita

tänään menen ajoissa nukkumaan se on selvä. huomenna nimittäin pitää seittemältä (aamulla?!) olla harjun tilausajolaiturilla ku lähetään helsinkiin vähän shoppailemaan. plussaa: mulla on rahaa (äiti anto TÄ!), ulkona on superkiva keli (huomennakin jeeeeeeeeeeees), mulla on sileet sääret (sheivasin tnä!) ja vkonloppu on vasta edessä päin vaikka sitä ollaan tässä vietetty jo pari pvä! =)

aiemmin tnä olin äitin kanssa vähän asioilla ja oli siellä veliki ja sit mentiin syömään niitten plus äitin miehen, sen pojan plus meiän latvialaisvieraan kanssa. syötiin semmosessa soppabaarissa (se oli sen nimi?), jossa oon aiemmin käyny vissiin ysin tetissä syömässä satunnaisesti. en diggaa sen ruuista ja en syönykkään mun annoksesta ku vähäc. oli miten oli, pointtina oli ku lähettiin että mennään äitin kaa ostaan mulle rintsikoita ku mulla on vähä huonosti ku en ikinä jaksa ostaa niitä ku pitäs sovittaa paljon ja kaikkee. no eipä siinnä, mentiin johonki todella porvari kauppaan jossa oli myyjä joka tuli päsmäröimään siihen. se oli kyllä niin pieni se tila siellä kaupassa että hyvä ku mahuttiin kaikki sisälle. nojaa, sieltä sitte sovitin ja se toi kokoja ja uusia kokoja eri malleista jne. lopulta (tai no lopulta ja lopulta) löyty kivat ja ostettiin ne. kaks asiaa panin merkille niissä;

1. ne oli kokoa 70E eli kaks kirjainta isommat ku mulla yleensä (tiiän kuinka paljon joka ikistä mun kuppikoot kiinnostaa)

2. ne makso 86e (euroa)

ei oo ihme että asuntolaina ei tuu maksetuks.


sain siitä "kaupanpäälle" tuommosen ihan sikahienon paperikassin, jonka sisälle se myyjä vielä kääri ne rintsikat vaaleenpunaseen silkkipaperiin. tuo käessä oli kiva kulkee keskustassa, tuli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin porvari olo ettei mitään rajaa!

tänään huomasin että mun naama on alkanu taas kukkia :( molempiin poskiin on tullu pieni läjä finnejä! oon ihan sale että se johtuu siitä, että keskivkona tullessa yöllä kotia (ok tais mennä kyllä torstain puolelle se), ei ollu päällimmäisenä mielessä naaman peseminen kolmella ihonhoito tuotteella. lähinnä se mikä oli mielessä oli peitto ja lämmin sänky johon voisin turvallisesti käyä makuulle ja nukahtaa ilman että tulee noottia mistään suunnalta. ja nyt vituttaa :( ei sen puoleen, koska nykyään oon enemmän tyytyväinen mun ulkonäköön ku kertaakaan viimeseen kaheksaan kuukauteen. voin kertoo että ku multa lähti melkein koko tukka tossa viime syksynä, lähinnä siks että ku oon aina tahtonu kiharan tukan nii tahoin kokeilla kihartuisko se jos leikkais lyhyeks ja kasvais siitä takas (yhelle kaverille kävi sillai et kihartu sen jälkee ku se oli leikannu lyhkäseks) nii siitä lähtien oon käytännössä totutellu siihen että oon nyt ruma (en siis todellakaan oo kuvitellu että ikinä mikään malli oisin ollu, mut semmone perus kuitenki), ja (niin idiootilta kun se kuullostaaki), oon jopa joskus tässä kuluneen kaheksankuukauden (?) aikana ihan _itkeny vaan sen takia että oon niin ruma :::D

mut toisaalta se hiustenlähtö on kasvattanu mua ihmisenä :D mulle tuli hirvee identiteettikriisi letin menon myötä. mut samalla opin kärsivällisyyttä. koska siis yleensä oon kauheen semmonen heti heti heti nyt!- ihminen, että jos keksin että tahon vaikka punasen paian että must have punanen paita nii lähen vaikka siwasta ostamaan semmosen jos muut kaupat ei oo auki. hyvin tästä kertoo ku yks yö mietein onko multa jääny jtn tekstiviestejä mun vanhaan puhelimeen, nii siinnä kävi sitte että keskellä yötä etin sen mun vanhan puhelimen - siitä oli akku loppu. rupesin ettii toista vanhaa kännykkää (että nyysisin siitä akun toho) - ei sopinu siihen se akku. lopulta pengoin mun kaikki laatikot yritin ettii semmosta laturia, mutta en löytäny nii kieriskelin lopun yötä saamatta unta ku en pystyny tsekkaa niitä viestejä.

nii että siinnä mielessä oon oppinu kärsivällisemmäks; eihän tukkaa saa millään kasvamaan nopeemmin ku se kasvaa.

lisäks oon oppinu iloitsemaan pienistäkin jutuista yhä enemmän; ku siitä lyhyestä tukasta ei meinannu saada hyvännäköstä millään nii yritin aina paljon ja löysin semmosia keinoja millä se näytti musta kivalta ja huomasin että on kivaa niinku laittaa vaikka tukkaa. tulin aina iloseks ku joku sano mua nätiks ja tuun vieläki jos joku nyt sanoo että oon nätti lyhyel tukal. ja nykyään ku kävin tällä vkolla kampaajalla nii sen jälkeen oon keksiny miten saan tukan hyvin nii nyt ei oo enää sitä rumuuden tunnetta samalla lailla ::)

plus että kun nyt ulkonäöstä jauhetaan nii mulle ei oo enää läheskään yhtä pakkomielle esim mun maha. ennen aina ku olin syöny itteni ähkyyn nii aattelin vaan että hyi saatana oon läski ja menin itkemään peilin eteen kuinka maha on nyt ku kaheksannella kuulla. kieriskelemään itsesäälissä. nyt taas jos oon ähkyssä nii se saattaa tuntuu tukalalta mut muutekseen en ees kato mun mahaa samalla lailla, en koe enää ahistusta siitä. ja samoin on mun jalkojen kanssa; en enää oo vähään aikaan kokenu niitä ylivoimasen järkäleitten kokosiks. en enää sen jälkeen ku rupesin tosissaan seurustelemaan. voi olla kliseistä ja kuullostaa typerältä, mutta ihan vaan sen takia, että on joku joka jaksaa huomautella että oot nätti tnä ja sanoo että näyttää hyvältä ilman meikkiä, sen takia tuntee ittensä niin paljon paremmaks. ja koskee se periaatteessa muutaki ku ulkonäköä, mut siitä sen selkeimmin huomaa. ja oon siitä enemmän ku kiitollinen tälle ihmiselle joka on mut saanu sillai tuntemaan; ku se on saanu mut tuntemaan taas itteni paremmaks ja kauniimmaks.

hyvää yötä ja kauniita unia,
haudi,
sofia