E-Type - Rain

sää: sataa

ei kai siinnä, aamusella kun taapersin kohti ulko-oven takana odottavaa uljasta ratsuani (lue: pyörääni), jonka oli määrä kannatella minut opinahjoni ulkopuolelle asti, tein havainnon, että pilviin keräytyneet vesihöyry hiukkaset olivat tulleet liian raskaiksi pysyäkseen taivaalla, joten ne olivat päättäneet laskeutua tänne maankamaralle niin monen tuulilasinpyyhkijäkauppiaan ja meteorologin iloksi.

oli kiire joten vähät välitin että tukka ja meikit (omg!) menee pilalle.

kuvistunti oli masentavan pitkä.
mun työ jota värittelin puuväreillä, oli ruma.
heitin sen lopulta roskiin mutta tuun siihen vasta kohta.

koulun (lue: puolentoistatunnin kestäneen puuvärittämisen), jälkeen suuntasin kohti harjua, ku nähtiin nopee mun poikaystävän kaa ennen ku sillä alko koulu kahentoista maissa. sinne jo pyöräillessä oli semmonen olo että oisinpa himas lämpösessä peiton alla ku olin jo semi märkä ja kylmissäni.

siitä sitte pienen juttutuokion jälkeen lähettiin keskustaan. päästiin jyväskeskuksen sisälle nii sulloin vaivihkaa mun ruman kuvistyön roskiin. se osti karkkia ja makso mulle velkoja nii että sain muutaman nugetin. se osti happy mealin ja anto mulle lelun (semmosen sikamageen kilpparin jonka mahassa on semmone vieritä kuulaa paikasta toiseen sokkelossa- peli!)

lähettiin vaeltamaan takas harjulle kellon jätettyä vuorokauden yhdennentoista tunnin taakseen. vesisateessa. tosin, oikastiin siitä torikulman läpi; sain ihailevia (not) katseita taluttaessani pyörää siinnä käytävässä ja liukuportaissa (tein sen jo toista kertaa elämässäni, liukuportaissa pyörän taluttamisen meinaa! olen järkevä as always)

jo tässä vaiheessa ; siinnä ku saavuttiin askel askeleelta lähemmäs harjua, olin ihan ku uitettu kissa - mun likaset converse one star aitoa nahkaa kengät oli jo ajat sitte vetäny itteensä läpi vettä, mun sairaan upee naikin puna-valkonen tuulitakki huppuineen oli liimautunu osaks ihoon ku se oli imeny ku sieni sitä sadetta ja mun upo uudet farkut oli läpeensä kolme astetta tummemmat nii että niistä ei ees oikeestaan nähny kuinka märät ne oli. suomeks ja lyhyesti sanottuna kaikki mun päällä oli läpimärkää, mun tukka valu vettä ku suihku ja sen lisäks olin jäässä ku tunturikoivu tammikuussa; sormet oli lähestulkoon jäätyny kiinni pyörän ohjaustankoon (jota siis talutin ku harjulle menee vähä yläviistoo eikä jaksa pyöräillä?), varpaat ui siellä kylmässä vedessä, käet ja jalat hytis ja teki tiukkaa ees avata suuta saati puhua ku oli leukaluut kohmettunu yhteen.

harjulta lähin sitte hetken päästä kotia polkemaan eikä hirveesti olotila helpottanu; kylmä ja märkä vaan puski päälle! höpötin ittelleni koko matkan rohkaisuja etttä kohta ollaan perillä, ei enää pitkä matka ja sit on taas lämmin! olin hekninen tuki ittelleni? :---D

kotiin ku tulin, tupsahti muhun semmonen ihana vihdoinkin olo - kävin avaamassa kiukaan luukun saunasta, riisuin märät farkut ja kengät ja takin, kävin hakemassa pyyhkeen ja otin pois mun kultaset helistin korvikset (ostettu btw sokkarilta) ja painuin lämpösen suihkun kautta saunaan. makoilin siellä ja olin ilosempi ku nälkänen koira kun se saa ruokakipon eteensä.

haudi,
sofia