keep loving - keep moving

tänään on yhtä nätti päivä kun eilen. saa käyttää aurinkolaseja!

eilen kyselin vähäc ympäriinsä huomaako kukaan eroa mun naamassa (ero oli siis mun upeesti nyppimät kulmakarvat!) kuulin sitte kuitenki että mulla on vähemmän finnejä ku aiemmin. ja se oli ehkä vähään aikaan kivintä mitä mulle on sanottu koska etenki koska just eilen aamuna olin kattonu peilistä että vihdoinki on ruvennu naama puhistumaan!! ku siis pitkään mun naama näytti semmoselta et siinnä ois tapahtunu ydinräjähys, koska olin ostanu semmosta ilmeisesti ihan sika rasvasta meikkipuuteria (tms mikälie?) (l'oréal matte morphose), jonka takia vissiin tukkeutu jotkut huokoset naamassa tms. (joku sano mulle noin) sitte rupesin käyttämään kauheita puhistus tuotteita (mulla on nyttekki joka pvä käytän kolmea eriä; semmosta clerasil puhistusgeeliä, vichy puhistusmaitoa plus vichy kasvovettä, kuten kaikkia kiinnostaa), ja nyt on ruvennu puhistumaan iho, jeij!=)

semi tärkeetä taas vai kui

mulla alkaa koulu tossa puol kahen maissa mut sitä ennen tekemistä ku hevosella häissä; aamun tehtävälista

* fyssan läksyt
* enkun itsenäiset
* bilsan itsenäiset
* vaatehuoneen siivous
* talon imurointi

lisäks voisin pukee päälle ja syyä. ja meikata mun (vähäiset?) finnit piiloon. huomatkaa etten oo päässy ees viellä listalle tässä vaiheesa aamua (nousin sängystä klo 8.22), oon käyny suihkussa ja tullu koneelle (ja tietty pessy naaman!)

plus että yritin tehhä ens vuoden valintoja ittelleni. mut mulla meni hermot. ja mua ahistaa. koska pitäis siis tehhä kuuen jakson lukkarit ens vuoelle, pitäs ajatella mitä aikoo kirjottaa ja missä järkässä ja niitten ajatusten avulla sitte keksiä mitä kursseja ottaa mihinki aikaa vuodesta ja muutenki koska oon aika myöhässä tekemässä valintoja, pitäs vielä kattoa kun yli puolet niistä kursseista alkaa olla täynnä, nii pitäs taiteilla jotenki että sais kaiken mikä pitää olla (pakolliset) ja sitte niistä syventäviä ja soveltavia paskoja joita meinaa kirjotaa. ARR! kuka tahansa harkitseekin lukioon menoa, suosittelen lämpimästi olemaan menemättä! koska tässä hommassa menee vaan hermot ja järki ja kaikki ajatukset likistyy!

tossa taas aamulla muistin kuinka paljon vihaan sitä ku pyyhkeet haisee. ja siis ennen (musta ainaki tuntuu) että pyyhkeet hais vaan mun isän luona. mut nytte ku äitin mies muutti meiän kaa asumaan nii nyt meiänki pyyhkeet on alkanu haista. ja muistan ku kävin sen äitin miehen luona ennen ku muutettiin samaan taloon nii siellä hais jo sillon pyyhkeet semmoselta tietyltä! mää oon sitä miettiny että johtuuko se oikeesti siitä että on miehiä talossa, vai enkö vaan muista että meillä on ennen miestäki haissu pyyhkeet. en osaa sanoa, ja ku en muista ikinä ku oon jollain kylässä nii haistella pyyhkeitä (tai sitte en vaan huomaa sitä ettei ne haise ku ne ei vie huomiota?), että jos tää on vaa joku mun sukuhaju. mene ja tiiä.

aika jänniä muute tuli mieleen että monet sanonnat sillee pitää aika lailla paikkaansa loppuen lopuks. tuli mieleen kun välillä kun on syöny jtn semi vahvan makusta ruokaa (tyyliin hampurilaisia, eilen söin bolognese kastiketta mmmmmmmm), nii joskus tuntienki päästä voi sillee tulla se maku uuelleen suuhun. esim eilenki kävi mulle sillee. ja siis onhan olemassa semmonen sanonta että alkaa vanha suola janottaa. nii sillee sehän on ihan totta! ku tulee maku suuhun rupee tekemään uuestaan mieli sitä ruokaa (tai sitte jos ei rupee tekee mieli nii ainaki tekee mieli vettä että sais sen maun pois suusta) sehän sanontana tarkottaa vähän niinku että rupee kaipaamaan vanhoja aikoja. tai jotenki sillain. jos nyt aattelisin tolta ruoka kannalta nii mulla ois ehkä kaks hyvää makua suussa ja yks paha jonka vois huuhtoo. yhteensä kolme vanhaa suolaa?

hyvä suola ykkönen oli mun hullun hyvä kaveri. oltiin ihan ku paita ja peppu ja joka pvä zillattiin jossain jkl keskustassa plus sen ympäristössä, pyöräiltiin ja juteltiin ja ihan vaan istuttiin ja oltiin hiljaa. meillä oli pitkälle suunnitelmia yhessä ja tollee. mut no, tää kaveri löys ittelleen naisen, ne oli jonkun vkon tai kaks yhessä ja sillä aikaa se sitte ihan unohti mut ja tällee (ja ku sillon ku se tapahtu en ees tienny että mitä tapahtu ku se yhtäkkiä vaan lakkas pitämästä yhteyttä) itte olin niin muka ylpee että sitte ku niillä oli menny poikki nii en vastannu sille enää ja no, nii. ehkä se oli sitte vähä muutaki ku kaveruutta sille en saa koskaan tietää mut enivei, ois kiva elää mikä tahansa päivä sen kanssa uusiks!

hyvä suola kakkonen sen sijaan oli mun ihastus semi pitkään, tyyliin pari vuotta. eihän siinnä, tutnteet oli ihan molemmin puolisia mutta ku asuttiin niin erillään, välissä vissiin jtn parisataa kilometriä nii ei siitä koskaan tullu mitään. se vaan oli sillä lailla että ku ei oltu ikinä oikee virallisesti yhessä (paitsi ihan alussa muutama kk ku oltii nuoria ja hölmöjä ja luultiin että se onnistuu), nii että ikinä ei myöskään virallisesti erottu. se vaan oli aina taustalla ja siinnä oli se ku ei ollu sillee yhessä mut kuitenki molemmat tykkäs toisesta nii oli hirveen epävarmaa ja semmosta etten kuitenkaa tahtonu ketää muutakaa kanssa juttua ku en tahtonu sitä menettää. nojaa, nykyään ollaan ihan semi kavereita ja kesälläki ehkä nähhään jos hyvin käy. vaikka ei siis enää oo samoja tunteita siinnä nii totta kai tykkään siitä ihmisenä ja kaverina vielä kovasti, ja ku seki tuntee mut ihan semi hyvin nii sille on helppo sanoa melkeen mitä vaan. olkoonki ettei oikeen livenä pysty puhumaan.

tää paha suola sitte oon kai sanonu siitä jtn ennenkin. se on mun koulussa ja oltiin yhellä samalla kurssilla ennen joulua, ja se sitte hommas mun nro ja kaikkee. eka se oli mulle ihan mielettömän kultanen ja tosi nopeesti sano että tykkää ja tollasta. olin ihan huumassa enkä osannu ollenkaa jarrutella ja ajatella järjellä, ettei kukaan muutamassa päivässä tosissaan ihastu. asiat eteni ja se kävi kerran meilläki. se suuttu mulle aina jostain ihan random jutuista (tyyliin että juttelin facebookissa liikaa muille pojille (siis mun kavereille)), ja lopulta se sitte "jätti" mut sano ettei tykkääkkään oikeesti jne. voin kyllä aavistella mistä johtu, koska just toissapäivänä siitä se oli ollu meillä enkä ollu suostunu ihan mitä se ois ehkä tahtonu. mua vaan suoraan sanottuna vituttaa kattoo sen naamaa koulussa ja ku se asuu mun kadullaki ja pelaa mun veljen joukkueessa. ärsyttää ku asiat meni tollei, koska uskon että se ois kuitenki ihan sikke mukava jos oltas vaan jääty kavereiks eikä mitään ois tapahtunu (vaikka se onki vähä semmone ego)

mukavat aamuavautumiset.

eilen katottiin kaunotar ja hirviö mun poikaystävän kanssa. diggasin siitä, oon enneki varmaan sanonu ku disney leffat on hullun hienoja esteettisesti plus että niissä on aina ihan mielettömiä musikaalikohtauksia! ja molemmat oli myös tossa kaunotar ja hirviö oli kauheen kiva leffa se=) vitsit on se walt disney vaan niin hieno mies!

apua, konella aika niin rientää! :O lähen tästä toteuttamaan mun tehtävälistaa>

haudi,
sofia!