Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

mukava lauantai. luen pakonomaisesti kirjaa. järki huutaa missä elämä !

sanotaan vaikka että se kirja pelasti mut suuuuuuurelta henkiseltä ahistukselta joka oli kasvamassa kovaa vauhtia ennen kun sain sen käsiini (kirjan)! meinaa että! maanantaina, koulussa äikän tunnilla meiän pitää tehhä parin kanssa kirjavertailu. sellasta et molemmat lukee eri kirjan samasta kategoriasta ja sit niitä vertaillaan juu nou. perjantaina eli eilen äigän ope täräytti kivan uutisen että maanantaina pittää olla kirja luettuna että päästää alottaa se höpö. mun pari tässä jutussa, neiti L joka myös istuu mun vieres sano silleen btw ettttttä

"mä oonki ooneks jo lukenu sen kirjan!"
mä olin hetken hiljaa.

"mä en oo ees alottanu sitä.."

neiti L ilahtu (öö ei ilahtunu) katto mua silleen terävästi -
"sun pitää lukee se kirja koska jos sä et lue sä saat nelosen mut sit myös mä saan nelosen!"

en diggaaa ku tuotan pettymyksiä ja huomasin et se katu että oli mun pari koska oon vähä saamaton ja sillee. yritin puollustaa; "kkku en uskalla mennä kirjastoon!"

neiti L kohotti sen kulmakarvaa.

"ku mun viime jakson kirjat on myöhässä en oo palauttanu niitä!"
täs vaihees siitä eestä herra v käänty ja virnuili mulle sitä sen virnettä mitä se virnuilee mulle aina ja puuttu meiän keskusteluun;

"tulee laskua öö joku viiskytsenttiä sofia.."
mä olin ihan huutomerkkinä!
neiti L jatko herra veen alottamaa juttua -

"nii, tätä jaksoo on menny vasta semmoset kolme vkoa ettei hirveen kauaa oo!"

mun puollustus mureni ja tarkistin mun puhelimesta päivämäärän; 05.02.10. tosiaan, tää jakso oli alkanu millon, 7. pvä? siis tammikuuta. 07.01.10 siis. eli..

"katos, eihän siitä ookkaan kun vajaa kuukaus!"

naureskelin mukamas ja irvistin herra veen virneelle.
ja päätin pyhästi mielessäni et lainaan sen kirjan.
vaan kuinkas kävi.

perjantaina ku lähin kotia bussilla keskustasta jossain vaiheessa, muistin siinnä ,just kun se bussi oli kurjannu kirjaston ohi liikennevaloihin, että ei heleeevetti se kirja. SE KIRJA! mua puudutti, en jaksanu enää jäädä seuraavalla pysäkillä ja kävellä kolmeasataa kilometriä (2) kirjastolle vaan menin kotia. mesessä mulle sano sitte yks herra j että kirjasto on auki lauantaisin! tuudittauduin siihen ja nukuin ihan hyvin ja hartaasti pois edelliseltä yöltä univelat.

aamulla paljastu karu totuus; eipä ole kirjastot auki lauantaisin. helvetti tais olla mun eka ajatus sen kuultuani. lähin syömään alas suruuni (no camoon aamupala on pvän tärkein asia) ja avauduin siinä veljelle mun kun ei oo sitä kirjaa ja että neiti L luultavasti hukuttaa mut kaivoon. tai kattoo pahasti tai jotain. veli kysäs sitte että mikä kirja ois pitäny ja kun vastasin se täräytti että sillä on se kirja!! äiti oli ostanu sen sille kun käytiin syyslomalla portugalissa (lomalla), niin lentokoneeseen matkalukemiseks!!!!!! hypin tyyliin kattoon. ja söin hyvin koska olin niin ilonen!

mut sitte kävi nii, ett veli ei löytäny sitä kirjaa! ei mistään! ei ees kirjahyllystä missä meillä on melkein kaikki kirjat! mua melkein itketti. se kirja oli niiIIIN lähellä mut sitte oli lipsahtanu mun käsistä!! veli kuitenki keksi vielä yhen paikan missä se vois olla; matkalaukku. että se ois jääny sinne ku tultiin pois portugalista. lähettiin sitä matkalaukkua metsästämään isovanhempien luo. kiitän jotain kohtaloa että ne asuu niin lähellä meitä! tosiaan, poljettiin sinne, mentiin sisään ja ilmotettiin meiän asia. tai mää ilmotin. ne hymyili anto avaimen että menkää vintiltä kattomaan. ja me mentiin. ja se laukku oli siellä. JA KIRJA OLI SIELLÄ LAUKUSSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! siinä vaiheessa mä ihan oikeesti hypin kattoon (okei, siellä ullakolla oli katto aika matalalla mut silti mun piti _hyppiä_ että ylsin siihen)

mentiin kotia ja luin kirjaa ja tein sitten pizzaa ja luin lisää ja söin. pizzassa oli haastetta (oma moka, mitäs oon tämmönen perfektionisti että pizzan on pakko olla täydellinen suorakulmio (valmiiksleikatun leivinpaperin mukanen) ennen kun se on tarpeeks hyvä) meinaa kaulitsin sen ja heitin kaikkee päälle nii sitten se kostu liikaa (siis leivinpaperi pizzan alla!) ja juuttu pöytään kiinni!! loppuen lopuks (huuusin äitin miehen hätiin) saatiin se ihan kunnialla pellille ja paistumaan, eikä tippunu ees paljoo täytteitä lattialle siinnä tuoksinassa.

jepjep, nyt jatkan kirjan lukemista! oon jo melkeen puolessa välissä! saatte joka iikka joka tän lukee olla musta ylpeitä kun näin taistelin ton kirjan puolesta että saan sen enkä petä neiti Lllää!(;

haudi,
sofia