elämä on

meitsi kävi ostaa tnä kosketusnäytöllisen vaaleenpunasen samsung puhelimen, 155e. (samsung s5230 pink) ja tietenkään sekään ei sujunu ongelmitta, mikäpä mulla sujuis..

tosiaan, kävin koulun jälkeen ostamassa muutamat koulukirjat keskustasta. sitten kun olin valmis, kello oli 13.41 eli mun bussi oli justiinsa menny. sitten aattelin että valun hitaasti sinne pysäkeille päin ennen seuraavaa bussia (joka siis ois lähteny tasan kahelta). siinä matkalla sit poikkesin eka läpäl anttilas kattoo onks siel kännyköitä (ihan vaan puhtaasti ajantappamiseks) ja sit dnakaupas. ja siel dnakaupas iski; vitriinis oli just semmone puhelin vaaleenpunasena mitä olin ettiny eilen (ne oli ollu loppunu gigantista) ja vielä neljä euroo halvemmalla ku gigantissa!! mää sitte jäin siihe ihastelemaan ja pyysin kohta sen myyjän (semmonen pitkä aika söpö ruskeetukkane nuorimies) siihe ja kysyin onks niitä viel mustina. ei ollu mut jäin siihe viel seisoo et entäs jos sittenki. sit kysyin siltä pojalta et oisko se pinkki iha mahoton väri, ku hinta ois kohallaa (tosiaan halvempi ku gigantissa!). se tokas siihe että hyvä väri se on tytölle. ja sit olin että no otan sitten sen.

kassalle menin ja visalla meinasin maksaa (olin just kattonu et siel oli rahaa semmoset 200e) ja kaikki meni hyvi kunnes kävi ilmi et mun se päivän ostovaraus (mulla siis 160e) oli menny umpeen ku olin ostanu koulukirjoi seittemälläkymmenellä eurolla! se myyjäpoika oli kuitenki tosi avulias (tai sit se vaan tahto rahaa) ja kerto mulle missä päin forumissa on semmone automaatti mikä antaa rahaa. no, sit kävin siellä, nostin mun NOSTORAJAN täyteen (60e) ja laskeskelin että mulla on ostorajaa jälellä 70e jälkeen 80e, niin tartteen käteistä 65e! iski siinä semmonen kiva pikku paniikki mutta päivän pelasti yks meiän luokkalaine jota päin melkein kävelin, se anto mulle 4,5e (kaikki rahansa:---)) ja mää löysin mun rahapussista vielä loput 50snt. sitte menin toista kertaa sinne liikkeeseen punasena ja kuumissani mutta onnellisena ku aattelin et nyt toimii! hahhah.

toimiko? eei toiminu. poika siinä kassallaki oli iha kassalla eikä tajunnu miksei toimi ku siinä oli joku muu juttu ku se ostoraja ylitys. mää soitin sitte äitille ja se sano että mee tyttö pankista nostamaan. ja mää menin, keräsin mun omaisuuden siitä kassapöyältä ja marssein pankkiin. siellä eka mietein et mitä teen mut sit hogasin siinä semmosen vuorolippu automaatin ja otin siitä numeron 209. ja voitteko kuvitella, en eka löytäny sitä asiointi paikkaa vaa menin se lappu kourassa hortoomaan jonnekki toimistoo missä joku nainen sit kysy multa oonko tulossa sille asiakkaaks ja ku vastasin et eiku mulla on vuoronro nii neuvvo missä niistä on iloa. siellä oltiin menossa nrossa 193 joten huokasin syvään ja istuin nöyränä oottelemaan. ja siinä sitten kesti. ja kesti ja kesti. ja vitutti istua siinä. mua vastapäätä tuli istumaan semmone vanha nainen jolla oli turkis, pinkkiä huulipunaa, iha pörröne musta tukka, aurinkolasit ja kuomakengät ja sen vieressä istu lagisen näköne vanha mies jolle se nainen rupes siinä huutamaan että muista sitten ottaa kakssataa euroa, kaks satasta ja loput viiskymppisinä, mä oon maksanu sulle ruokaa, sä oot syöny mun lautasilta ja mun hopeahaarukoilla.. siinä rupes sitte hymyilyttämää ja ne numerot vierähti ja tuli mun vuoro ja menin sinne sopertamaan että voinko ottaa mun visalta rahaa.

se nainen siinä pankissa vaikutti tosi höpöltä ja se eka katto mun sitä visaa ku annoin sen sille että wtf automaatista voit nostaa mut et tästä ja ku vähä aikaa juteltii lissää nii selvis et niitä rahoja otetaan mun tililtä eikä visalta. sit alko homma luistaa ja annoin mun mopokortin sille ja kaikki meni iha ok, kunnes se nainen huomas ettei mun äiti oo antanu mulle oikeutta nostaa yksin pankista rahaa mun tililtä. jäädyin siihe että ei tää voi kaatua tähä ja sopersin taas jotain lissää että äiti oli nimenomaan käskeny mua tulla nostamaan ku en pysty automaatilta tekemään sitä, ja lopulta se keksi että se voi täl kertaa soittaa äitille ja kysyä onks homma ok. annoin sille äitin nro, se soitti ja äiti sano et voin iha luvalla ottaa mun tililta satasen. ja sitten allekirjotin yhen paperin ja lähin siitä tiskiltä sata euroo rikkaampana, juoksemaan takas sinne dnakauppaan.

tulin sinne takas sitte jonku neljänkymmenen viien minuutin päästä ku olin viimeks lähteny ja se myyjäpoika siellä vissii jutteli jonku kaverinsa kanssa musta (kuulin ku olin siinä ovella ku se sano sille kaverillee et "noni, tuolta se tulee..") ja yritin sitte peittää mun naurua ja hämmennystä mahollisimman hyvin ku kävelin siihe kassalle ja lätkäsin mun setelit siihe pöytää. sil pojal oli valmiiks se mun kännykkäpaketti käessä ja se anto sen mulle samalla ku höpötin sille kuinka pankissaki oli ollu vaikeeta. ja sitten ku sain kuitin ja vitosen vaihtorahan käteen, mulle tuli semmonen voittajafiilis että hyvä minä kun en antanu elämän lannistaa ja ostin sen kännykän vaikka siihen menikin yli tunti!:---D

haudi,
sofia