hetken vielä tämä puoli maailmaa

hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
sä mietit kuinka, mikään satuttaa voi niin
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin.

puoltakaan
en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää.
mut joku aamu,
mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan;
sinä selvisit
ja kelpaat kelle vaan

ja sä oot kaunis
vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
hetken vielä nukkuu puoli maailmaa
hetken vielä kirkas aamu aukeaa.

puoltakaan
en sun kivustas voi tietää,

Juha Tapio,
'kelpaat kelle vaan'

tosiaan, perjantaina oli ne black&white pippalot. iha jees meininki sillee tanssittii suurin osa ajasta ja mulla oli jes kivat vaatteet, tärkein?!(; nojoo, oltiin ihan selvinpäin vaikka kaikki ei ollu, tosin jälkikätee mietein et ei ois tilkka tehny pahaakaa, ois voinu olla vaan vähäc hauskempaa toisaalta mulla oli semmoset vajaa 10cm korot et sillee ei välttis ois ollu kovin terveellistä. no, olin sitte tukipilari parillekki vähän enemmän ottaneelle ja voin kertoo ei ollu ihan naurun asia se. meinaa ykski, mua ilman korkoja reilut kakskymmentä senttiä pitempi ja suht sekasin oleva jätkä ku tarrautuu kii ja nauraa ja ottaa tukee nii oli siinä jo tekemistä et itte pysyin ees pystyssä niillä koroilla;D no ei, ihan kiva meininki tosiaan. ja olin tosi ylpee ittestäni ku pysyin pystyssä koko illan!

lauantaina sitte mentiin veljen kanssa isälle. sinne tuli myös sillon illalla vähän sukua mun synttäreitä vähän niinku juhliin jälkikätee, tuli isän vanhemmat plus sen sisko eli mun täti ja serkku ja serkun tyttöystävä, sanotaan taas vaikka että neiti a. sain tädiltä lahjaks semmosen hienon taulun jossa oli valokuva new yorkista ja sit tältä neiti aalta, sain siltä semmosen puun pienen joka oli ruukussa!! vitsit olin niin otettu kun sain ja sitte iski taas tää sama vituttava tunne kun tulin taas niin kateelliseks sille kun se oli niin nätti ja mukava ja semmone! tää alkaa oikeesti olla jo naurettavaa, oon ihan jokaselle naiselle/tytölle nykyään kateellinen lähinnä ulkonäöstä jne ja! on ihan vitun rasittavaa! asdasfh!

no, siellä illalla oli myös haettiin hoitoon semmonen kymmenen kuukauen ikänen pikkutyttö, otetaan että neiti m, jonka isän työkaveri, neiti M oli adoptoinu pakistanista. ja kun se neiti m oli niin tajuttoman pieni! sillee jtn 60cm pitkä ja paino about 5,5kg (ja siis on jo kohta vuoen vanha!) se tosiaan oli syntyny keskosena, syntyessään se oli ihan sikapieni, paino vaan jonkun puoltoista kiloa plus että sillä oli sydänvika. sen oli synnyttäny joku tosi nuori, alaikänen tyttö joka oli todennäkösesti raiskattu tms, ja se kiikutettiin semmosella skootterilla heti ku oli syntyny nii lastenkotiin, josta mun isä ja isän vaimo kävi hakemassa sen ja viemässä tälle neiti M:lle, se kun oli etukäteen sopinu siitä adoptiosta. ja niin ku ne sitte sano kaikki jälkikätee, se pikkune ois heitetty roskiin (ellei ois ennemmin omia aikojaan kuollu) jos tää neiti M ei ois sitä ottanu. se oli siis pelastanu yhen ihmisen elämän ihan totaallisesti. ku sitä juuttu aatteleen nii oikeesti, ihan hirveen hienoo juttu.. en löyä ees enää sanoja tähä.

tossa vkolla myös eksyin yhteen blogiin mihin en ois todellakaan tahtonu eksyä. meinaa sitä kirjotti semmone tyttö joka oli masentunu ja jolla oli selkeesti myös syömishäiriö. ja sitä oli ihan kamala lukee (luin sen siis kerralla kokonaan suunnillee, minkä ny lukihäiriöltäni jaksoin/kykenin) ja rupesin oikeesti itkemään eikä siitä sitte tullu oikee loppua ku se oli nii hirveetä lukee. ja eikä pelkästään siks että se oli niin vitun raskasta tekstiä jne, mutta ku jotkut jutut oli ku omasta päästä koska välillä on mullaki tullu semmone ihan helvetin huono fiilis kaikesta ja oon ihan sadat kerrat itkeny itteni uneen ties kenenki takia, kun on petetty luottamus tai kusetettu tai sanottu pahasti. kerranki, oli mun 14v synttäri, mun ja isän piti mennä ulos syömään ja shoppailee (ja en siis todellakaan ikinä oo isän kanssa kahestaa), niin mä ootin sitä päivää ku joulua pikkusena ja sitte ku tuli, nii muistan isä oli juonu, me mentii isän vanhemmille, se sitte sammu sinne ja lopulta mentiin vähäc pyörimään kaupois mun isän äitin kanssa, mut eihän se ollu sama asia. koko illan olin itku kurkus ja ku vihdon pääsin kotia nii juoksin mun huoneeseen ja itkin itteni unee. en syöny koko päivänä ja mulla oli totaallisen petetty olo...

tai ku yks jätkä, tossa ei ees oo paljoo aikaa (oikeestaan sen takia ku vitutti nii perustin koko blogin), nii tosiaa oltii juteltu koulus sillee porukas vähäc ja se selvitti mun nro ja rupes txt mulle, ja sit selvis kaikkee höpöjä asioita ja aateltii nähhä ja sillee. ja sit tyylii ku oltii muutaman kerran pörrätty jossai pihal nii rupes olee jo sellasta säätöö et melkee ku seurustelua. mut sit parin vkon päästä, oli maanantai ja kysyin siltä koulus txt voiko se kävellä mun kaa kotia. se vastas parin tunnin päästä sitte ku oltii päästy et oli jo menny kotia pyöräl. sit kysyin onks joku vialla ja sit se täräytti ettei oikeesti tykännykkään musta. ja siis lähetti tekstarin, eikä ois ehkä kertonu ees sillee jos en ois itte kysyny mikä on. se otti oikeesti tosi pahasti että oli tullu kusetetuks sillee..

nojoo, eksyin vähäc aiheesta, mut jatkan, siitä blogista jota luin, siitä surullisesta:( pointti mulla oli kai että tiiän oikeesti miltä tuntuu kaikenlaiset negis asiat, mitä siinä blogissakin oli (en siis väitä kaikkea tietäväni mut siis yleisesti ottaen ja jotakin), mut silti mulle ei oo ikinä tullu sellasta totaallista kaatumista; aina oon löytäny jotain kivaa, hetkellisiä unohuksia ja jatkanu eteenpäin. mut ku sillä tytöllä ei tuntunu olevan mitään sellasta minkä takia elää (ja en siis väitä että tietäsin, se kuva vaan jäi kun luin). ja mitä enemmän luin sitä enemmän tuli semmonen fiilis että mun on pakko auttaa sitä. pakko. mut en tiiä vielä miten. en tiiä, toivon vaan että se selviää tosta mustasta kaudesta, onnistuu syömään jne.. et jos tunnistat ittes (kommentoin siis yhtä kirjotusta) nii toivon mun koko sydämmestä et ei käy enää mitään pahaa. et kaikki kääntyy hyväks. ja tuo laulu, 'kelpaat kelle vaan' liittyy tähän kanssa. tai oikeestaan kaikille, että muistaisivat jotka lukee että kaikki on yhtä arvokkaita ja jokaista tarvitaan.

ei mulla muuta,
haudi,
sofia