nuudeleita ja suoristusrauta

koko päivä lähti käyntii vähä huonosti tnä. ku tiiättekö.. aamul mun piti lähtee pyörällä. no, omasta pyörästä on ketjut menny sillee höpösti etten ossaa pistää niitä ja ne taitaa olla vähäc jäässäki. eli tarkotus oli ottaa äitin pyörä, joka oliki sitte meiän takapihalla, LUMIHANKEEN HAUTAUTUNEENA. ei siinä, otin siitä ekan lapion jonka löysin ja raivasin sen lumen tieltä eka pyörän luo sit kaivoin viel sen pyörän siitä. wuhuu! kannoin pyörän pihaa ja huomasin että saatana, kumit umpityhjinä. pälyilin siinä ympärilleni hetken, ja huomasin äitin miehen pojan pyörän siinnä ja otin sen ja lähin ajamaa. enkä päässy mihinkää; meinaa että siinä oli jäätyny vaihteet ykköselle eikä liikkunu eteenpäi käytännössä ollenkaan.

huokasin syvään. siel takapihal oli ollu toinenki pyörä, muistin sen sitte ja lähin taas lapion kanssa kaivamaan sitä sieltä. se paljastu mun vanhaks pyöräks, jossa ei oo muuta vikaa ku jarrut aika paskana ja sellasta. lähin kuitenki sillä, koska se oli ainoo meiän pyörä millä saatto ees ajatella ajamista sillee heti. oli kiva laskee esim keskussairaalanmäki (se on suht jyrkkä ja pitkäki, vastaan tulee aina siinä kaheksan paikkeilla kivasti porukkaa plus että nyt ku oli jarrut rikki nii oli oikeen unelma ajaa siinä, vähä yrittää jalkaa iskee aina maaha ku rupee vauhti huimaamaan). en ollu ku kaheksantoista minuuttia myöhäs koulusta.

koulun jälkee aattelin lähtee keskustan kautta kotia (piti käyä lataamas bussikortti). siinä sitte ku keskustaanki kompassille (ihan siihe keskelle kaikkee) laskee semmone tie nii en saanu jarrutettuu pyörätelineille ja törmäsin (kuvaannollisesti, vaikkei ois ollu mitenkää epätodennäköstä kirjaimellisestikkaan) yhteen kaveriin joka venaili siinä sen kaveria, jota se ei ollu nähny pitkään aikaan. jäin juttelee sen kanssa ja aattelin et ootan et se kaverin kaveri, sanotaan vaik et neiti a saapuu, koska tahoin nähhä minkä näkönen se on. juteltii siinä mukavia ja sit neiti a soitti kohta että tulee siihen sokoksen etee (käytännös siis siihe kompassille). ja sitten se tyttö tuli. ja se halas mun kaveria ja sano mullekki moi, kysy että ollaanko samal luokal (se mun kaveri siis ysillä, mua vuotta nuorempi) hymyilin sille sit että eiku mä oon lukios. olin iha jääs. koska se neiti a oli niin tajuttoman nätti!!

oikeesti, sillä oli semmone ihana pitkä tukka, se oli nätisti meikannu ja sil oli kivat vaatteet (;hieno takki, tosi hieno huivi jne!) ja mä, mulla oli meikit vähä rapissu, tukka taipunu rumasti ku aamulla suoristin sen, ja mun tukka muutenki ku se on tämmöne blondattu tynkä, ihan helvetin ruma! ku näin sen neiti a:n nii muhu oikeesti iski semmone kauhistuneisuus, järkytys ku se oli nii nätti (siis ei siinä mielessä että oisin iskeny silmäni siihen, muuten vaan) ja mulle tuli sen rinnalla niin semmone häpeä olo (tää oli viel mua vuotta nuorempi, sekin vielä..), häpesin ku olin nii ruma ja vaisu ku se hymyili ja halas (ei mua mut silti) ja sil oli hampaatki valkoset ja nätti hymy ja kaikkee! mua melkeen itketti.

ja kun en siis todellakaan ollu mitenkää mustasukkane että kaveri tapailee noin nättejä tyttöjä (ja nehän oli kuullemma nähny viimeks vuos sitte), ku pahin oli kuinka häpesin itteeni ku säikähhin ku se oli niin helvetin kaunis!!

herranjestas.

juoksin äkkiä bussiin ja kotia suoristamaan mun tukkaa uuestaan.

haudi,
sofia:O