pakko tänäänkin vielä leijjua tällä mun ihanalla kutosjaksolla; oli tosiaan koulua vaan siitä 12.20-13.05! sitä ennen kävin viitaniemen amiksessa ja sieltä sitte tulin kotia. räntäsateessa pyöräilin. päivän kohokohtia tähän mennessä;
1. alotin tekemään enkun itsenäisiä tehtäviä! luin ykköskappaleen (ääneen, kuten kunnon koululaisen voikin olettaa tekevän) plus tein siitä tehtäviä (lähes kaikki, tai sanotaan että kaikki, jotka ymmärsin)
2. päällystin mun fyssan vihon! tosiaan jostain h&mmän mainoslehdestä repäisin kannen irti ja iskin semmosen tylsän basicvihon päälle sillain mageeesti! vaikka itse sanonkin siitä tuli aika hieno=)
3. mulla meni semmoset 20min tnä kun kävin suihkussa (siellä pesin tukan ja hoitoainetta päälle plus että sheivailin), puin päälle vaatteet, kuivasin hiukset, meikkasin, söin, puin ulkovaatteet jne ja lähin ovesta pihalle. kelatkaa vaivaiset kakskyt minuuttia tohon kaikkeen!! tästä sietää olla ylpeä!
sen sijaan mistä en oo ollu niin ylpee (päivä tässä vaiheessa vasta tosin), niin mun itsepäisyydestä ja siitä että mulla on aina pakko olla itte oikeessa ja ku en tykkää hirveesti myöntää että oisin heikompi tai huonompi jossain ku muut tai herkkä tms. oikeestaan se juttu lähti eilen kun juttelin mun yhen kaverin kanssa mesessä, josta tykkään tosi paljon ja näin. ja en nyt rupee koko hommaa selittämään menee ehkä turhan henk koht mutta mulle jäi vähän pahamieli kun juteltiin ja silleen. sitte tnä olin mun poikaystävän kanssa nii olin aika hiljane ja tällee, nii se oli heti kysymässä että mikä on, se eilinenkö vieläki ja kaikkee. mää intin että ei mulla mikään oo kun väsyttää.
pointti nyt on ehkä se, että ku toisaalta rupee vituttamaan ku joku tuntee ittensä niin hyvin että sille ei pysty huijjata että väsyttää vaikka ois kyse jostain muusta. tavallaan sillon on päästäny toisen liian lähelle. tai sillee. onhan se toisaalta kiva kun joku vaan tietää susta niin paljon, että myös ymmärtää ja näin. mutta ku välillä tuntuu että ois kiva olla seurassa jossa kukaan ei tunne sua, niillä ei oo mitään havaintoo mimmonen sä oot yleensä tai ilosena tai surullisena, ei tiiä miten sä puhut ja naurat yleensä, mimmosista jutuista. se on tavallaan vapauttavaa.
mutta toisaalta.. en valita=) kai kaikessa on hyvät ja huonot puolet ylä- ja alamäet (joskus aiemminki pohdin että onko hyviä hetkiä ne ylämäet vai alamäet ?!)! huomasin tossa ku pyöräilin kotiakki (siinnä saatanan räntäsateessa, asd) että yks ylämäki mikä piinaa mua lähes joka ikinen päivä ku pyöräilen kotia, se meni ku vettä vaan ku olin niin syventyny kuuntelemaan yhtä laulua ipodista! niinku joskus syksyllä kävelin (ekaa kertaa lukiossa) koulusta kotia, semmosen yhen kanssa joka asuu samalla kadulla ja on samas koulussaki. nii ku aina olin aatellu et ei millään pysty kävellä kotia ku kestää joku vuos, nii sillon meni ihan hullun nopeesti koko matka, en ees huomannu mitään mäkiä ku oli niin hyvää seuraa!
toinen asia mistä en kanssakaan oo ylpee ollu tnä enkä pitkään aikaan, liittyen myös tohon yllä yllä mainittuun tragediaan johon liitty mm mun kaveri. ku vaikka oon usein semmonen persoona että (varsinkin tutussa seurassa) juttelen aika paljon ja tykkäänki siitä että saa olla huomion keskipiste, jopa joskus saattaa päästä suusta jotain mitä joutuu sitte katumaan kauanki, nii aina en vaan osaa sanoa tiettyjä asioista suoraan. et vaikka saatan (vahingossa tai tahalteen) näpäyttää kuinka idiootilta näytit ku yritit pyydystää kärpästä suulla jne jne, nii silti en osaa aina sanoa suoraan jos välitän jostain tosi paljon, tai sitte toisaalta jos joku ärsyttää mua hirveesti, ku niissä tapauksissa en taho loukata. mää mieteinki (ku pyöräilin kotia) että rupeisin kirjottamaan ylös niitä asioita joita oikeesti tahtoisin sanoa, mut jota en oo ikinä sanonu. silleen ihan ajatuksen kanssa, eri ihmisille mitä ois. ja jos joskus tulevaisuudessa kehtaisin avata suuni..
koska onhan se hassua, että itekki pystyy vittuilemaan ja nauramaan mutta ettei aina pysty tunnustamaan kuinka kiva on olla toisen kanssa. tai kuinka hyvä mieli tuli kun toinen sano kivasti. tai kuinka tärkee toinen voi olla. semmonenhan on galleriassa yhteisöki; Vittuilu on välittämistä. ja sitähän se on, kun ollaan näin selkärangattomia ja itsepäisiä, pitää rakkauskin tunnustaa vittuilemalla. (ei sillä, en mää ihan täysin tunnevammanen ole kyllä mä osaan jutella tunteista ja näin, toisinaan se on vaan ylivoimasempaa, että elkää nyt ihan suotta ruvetko kaikkia mun läheisiä säälimään..)
nojoo, aika rientää ja housut kuluu. mua oottaa vkonloppu metsässä kämpällä jonka sijainnista ei toistaseks ole (mulla) tarkempaa tietoa, mutta sehän selvinnee illan aikana!
pitäkää huolta toisistanne=)
haudi,
sofia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raggaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raggaus. Näytä kaikki tekstit
20100423
20100318
kaksin aina kauniimmin
en oo muuten vieläkään saanu euroa siitä kun olin parempi matikankokeessa. pistäähän se vituttamaan varsinki ku tnä ei ees paista aurinko!:(
tai kyllä aamulla paisto. meitsi meinaa meni kymmeneen kouluun! (normisit kaheksaan mutta nyt ei ollu äikän tunteja ku pitäs käyä teatterissa---...-.-..-.-.--..-.--.-...-......) mutta jotenki onnistuin olemaan sekasin (perus?) enkä _muistanut_ että monelta tunti alkaa (siis kymmentä vaille kymmenen alko) siinnä sitte viittä vaille kattelin että omg alko tunti jo 5min sitte mmitä sit meikkasin ja sellasta, puin vaatteet jotka siinnä nopeesti katottuna näytti hyvältä, otin banaanin (=aamupalan) laukkuun ja lähin polkemaan. en ollu ku kakskytäviis minuuttia myöhässä. siinnä kiireessäkin huomasin (ja iltapäivällä sitte kaverille huomautin fysiikan tunnilla), että meiän sillä opella oli ihan samanlainen hard rock cafe- paita päällä ku mimmonen mulla on!! siis (ja nii toi kaveriki sano sitte), että niitähän on aika monella (semmosia paitoja), mutta ku se juttu oli että se on ihan täysin samanlainen ku mulla (musta jossa on semmosia "timantteja" sillee aseteltu et siinnä on ympyrä jossa on se teksti), paitsi että se oli san fransiscosta kun mulla on lissabonista. jA ku vielä aamulla meinasin ottaa sen päälle?!
oisin nauranu itteni tärviölle ja/tai/sekäettä hävenny silmät päästäni jos oisin pistäny sen ja sitte oisin ollu joku jäinen samis mun matikka/fysiikka open kanssa !1
en oo hirveesti ehtiny mittää kirjotella, johtuen lähinnä siitä etten oo ollu kotona. perus viime aikoina että oon menny kouluun sieltä tälle mun öö (poikaystävä kuullostaa liian hienolta nii en tiiä miten sitä sanoisin?) luo ja sitte illalla menny kotia sieltä. se vaan että mun on henk koht tosi vaikee totutella siihen koko juttuun. koska koko ajan tavallaan oottaa puoliks että se juttu menee jotenki jäihi, et se feidaa mut tms ja samalla toivoo ettei niin ikinä kävis ja sitte on vähä höpö olo koko ajan. enivei, kaikenlaista kuitenki oon saanu ajattelemisen aihetta siitä.
esim eilen, olin tosiaan niillä siellä asuntolassa (niinku semmosia varten jokka ei ihan jkl sisältä tuu kouluu tänne), ja se sitte lähti harkkoihin ja mää jäin sinne sitä oottelemaan (nojoo aika höpöä mutno), ja mentii sitte tekemään lettuja yhen kaverin luo. ekakski käytii kaupassa hakemassa semmosta ruiskittavaa kermavaahtoa, nii sitte oltii kaupasta tulossa nii mentii tvhuoneen ohi ja siellä oli paljon porukkaa kattomassa tv. ku mentii siihe ovelle nii ne sieltä huuteli että kuka siellä on ja ne sitte tunnisti kaverin siitä mut mua ei. sit eiköhän joku täräyttäny että se on se pyryn muijja! ja en todellakaan diggaa sellasesta että olla jonkun nainen tai muijja vielä pahempi! että hiivin vaan siitä oven suusta pois.. lettuja sitte, mää niitä siellä paistoin (kaveri teki sen taikinan) nii sinne tuli yhes vaihees ihan mukavasti porukkaa (en tuntenu niistä oikeestaan paitsi pari silleen semisti juttelusti), jaja ne kanssa sitte huuteli siellä vähän liikaa mun makuun "jätkien juttuja" eli just esim myös siitä ku ne nyt tietää vissii kaikki ties siellä että ollaan niinku yhessä nii siitä juttelivat että oon pihtari ja sellasia.
en mää siis todellakaan mitenkään vakavasti niitä ottanu, siellä vaan ku kääntelin niitä lettuja ja jotain juttelin ittekki (tosin, ylläri ylläri, kukaan ottanu mua tosissani koska oon vaan tämmöenn piipittävä _tyttö_ :<), nii tuli semmone fiilis ettei jaksas kuunnella niitä, että ois kiva ku ois tyttö seuraa ollu siellä kanssa. en muista millon ois ollu semmone olo viimeks ku yleensä tyttöjen kanssa on jotenki rajottuneempaa jutella=D nojaa
ehkä se vielä mistä jo vähän sanoin, ku tuntuu sillee henkisesti hassulta. tai on sillee vaikee sisäistää että joku pystyy ehkä oikeesti aidosti sittenki tykätä! jokanen päivä on vaan sillä lailla hankala ku pitää sillee tavallaan tapella itteään vastaan ettei alennu marttyyriks ja rupee vittuilemaan ihan sen takia ettei pysty uskomaan, että tääääki poikapieni puhuu mulle totta. pitää tapella itteään vastaan että uskoo! ja joka päivä uuestaan nii on se tavallaan aika rankkaa mut siis.. kuitenki koko juttu on sinänsä sen kaiken sen arvosta, koska oon ihan hirveen ilonen koko ajan, vaikka ois väsy ja nyttenki, vaikka selkää särkee enemmän ku laki sallii nii on silti hyvä mieli ku aattelee sitä=) tää on ihan hupsua eikä tässä oo mitään järkee! mut ei kai niissä yleensäkkään?
haudi,
sofia
tai kyllä aamulla paisto. meitsi meinaa meni kymmeneen kouluun! (normisit kaheksaan mutta nyt ei ollu äikän tunteja ku pitäs käyä teatterissa---...-.-..-.-.--..-.--.-...-......) mutta jotenki onnistuin olemaan sekasin (perus?) enkä _muistanut_ että monelta tunti alkaa (siis kymmentä vaille kymmenen alko) siinnä sitte viittä vaille kattelin että omg alko tunti jo 5min sitte mmitä sit meikkasin ja sellasta, puin vaatteet jotka siinnä nopeesti katottuna näytti hyvältä, otin banaanin (=aamupalan) laukkuun ja lähin polkemaan. en ollu ku kakskytäviis minuuttia myöhässä. siinnä kiireessäkin huomasin (ja iltapäivällä sitte kaverille huomautin fysiikan tunnilla), että meiän sillä opella oli ihan samanlainen hard rock cafe- paita päällä ku mimmonen mulla on!! siis (ja nii toi kaveriki sano sitte), että niitähän on aika monella (semmosia paitoja), mutta ku se juttu oli että se on ihan täysin samanlainen ku mulla (musta jossa on semmosia "timantteja" sillee aseteltu et siinnä on ympyrä jossa on se teksti), paitsi että se oli san fransiscosta kun mulla on lissabonista. jA ku vielä aamulla meinasin ottaa sen päälle?!
oisin nauranu itteni tärviölle ja/tai/sekäettä hävenny silmät päästäni jos oisin pistäny sen ja sitte oisin ollu joku jäinen samis mun matikka/fysiikka open kanssa !1
en oo hirveesti ehtiny mittää kirjotella, johtuen lähinnä siitä etten oo ollu kotona. perus viime aikoina että oon menny kouluun sieltä tälle mun öö (poikaystävä kuullostaa liian hienolta nii en tiiä miten sitä sanoisin?) luo ja sitte illalla menny kotia sieltä. se vaan että mun on henk koht tosi vaikee totutella siihen koko juttuun. koska koko ajan tavallaan oottaa puoliks että se juttu menee jotenki jäihi, et se feidaa mut tms ja samalla toivoo ettei niin ikinä kävis ja sitte on vähä höpö olo koko ajan. enivei, kaikenlaista kuitenki oon saanu ajattelemisen aihetta siitä.
esim eilen, olin tosiaan niillä siellä asuntolassa (niinku semmosia varten jokka ei ihan jkl sisältä tuu kouluu tänne), ja se sitte lähti harkkoihin ja mää jäin sinne sitä oottelemaan (nojoo aika höpöä mutno), ja mentii sitte tekemään lettuja yhen kaverin luo. ekakski käytii kaupassa hakemassa semmosta ruiskittavaa kermavaahtoa, nii sitte oltii kaupasta tulossa nii mentii tvhuoneen ohi ja siellä oli paljon porukkaa kattomassa tv. ku mentii siihe ovelle nii ne sieltä huuteli että kuka siellä on ja ne sitte tunnisti kaverin siitä mut mua ei. sit eiköhän joku täräyttäny että se on se pyryn muijja! ja en todellakaan diggaa sellasesta että olla jonkun nainen tai muijja vielä pahempi! että hiivin vaan siitä oven suusta pois.. lettuja sitte, mää niitä siellä paistoin (kaveri teki sen taikinan) nii sinne tuli yhes vaihees ihan mukavasti porukkaa (en tuntenu niistä oikeestaan paitsi pari silleen semisti juttelusti), jaja ne kanssa sitte huuteli siellä vähän liikaa mun makuun "jätkien juttuja" eli just esim myös siitä ku ne nyt tietää vissii kaikki ties siellä että ollaan niinku yhessä nii siitä juttelivat että oon pihtari ja sellasia.
en mää siis todellakaan mitenkään vakavasti niitä ottanu, siellä vaan ku kääntelin niitä lettuja ja jotain juttelin ittekki (tosin, ylläri ylläri, kukaan ottanu mua tosissani koska oon vaan tämmöenn piipittävä _tyttö_ :<), nii tuli semmone fiilis ettei jaksas kuunnella niitä, että ois kiva ku ois tyttö seuraa ollu siellä kanssa. en muista millon ois ollu semmone olo viimeks ku yleensä tyttöjen kanssa on jotenki rajottuneempaa jutella=D nojaa
ehkä se vielä mistä jo vähän sanoin, ku tuntuu sillee henkisesti hassulta. tai on sillee vaikee sisäistää että joku pystyy ehkä oikeesti aidosti sittenki tykätä! jokanen päivä on vaan sillä lailla hankala ku pitää sillee tavallaan tapella itteään vastaan ettei alennu marttyyriks ja rupee vittuilemaan ihan sen takia ettei pysty uskomaan, että tääääki poikapieni puhuu mulle totta. pitää tapella itteään vastaan että uskoo! ja joka päivä uuestaan nii on se tavallaan aika rankkaa mut siis.. kuitenki koko juttu on sinänsä sen kaiken sen arvosta, koska oon ihan hirveen ilonen koko ajan, vaikka ois väsy ja nyttenki, vaikka selkää särkee enemmän ku laki sallii nii on silti hyvä mieli ku aattelee sitä=) tää on ihan hupsua eikä tässä oo mitään järkee! mut ei kai niissä yleensäkkään?
haudi,
sofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
