tahdon

eilen mun piti avautua paristaki jutusta aamulla (ku menin kouluun 13.25) mutta unohdin koska unohduin facebookin jännään maailmaan plus söin suklaata plus kävin suihkussa ja plus tuli kiire ku olin sopinu että mennään kaverin kanssa koululle hakemaan kokeita (jo) yheltä. mutta niin.

keskivkona (toissapvänä) käytiin yhen kaverin kanssa kattomassa Date Night (siis elokuva). ja siinnä oli siis semmone aviopari joitten elämä pyöri lähinnä lasten ja töitten ympärillä, plus sitte "pakollisten" treffien (tais olla kerran viikossa niillä se "date night), jne semmosten paatuneitten kuvioitten ympärillä. sit yks ilta ne menee hienommille treffeille (ku ne sai tietää et niitten kaveripariskunta eroo (ja ku ne kaverit oli suunnilleen samanlaisia vissii ku ne itte, pari lasta ja tällee)), ne ottaa jostain hienostoravintolasta jonkun randomien pöytävarauksen (ku niil ei ollu omaa..) ja sit ne randomit oliki kiristäny joitaki korstoja jokka tulee sitte perimään niiltä sitä ja sit siinnä tapahtuu kaikkee. ei mikään kovin loistava leffa ollu mut siis pointti oli se, mimmosena siinnä joku avioliittoki esitettiin.

tai siis, ku miettii nii aina puhutaan että mediassa annetaan vääristyny kuva kauneusihanteista. tällee että naisena pitäs olla laiha ja nätti, puhas iho, sopivan kokoset korva ja nenä plus sopusuhtanen vartalo, sileet sääret ja joka paikka sileenä ja nyppiä kulmakarvat nätisti; ja miehenä semmone mukavan lihaksikas (huom. ei liian!), semi pitkä, edelleenki semi karvaton (tyyliin ei mitään semmosta jäistä partaa), sopusuhtanen tietty ja hyvä ihoki. semmone puoliks lutunen hymypoika, puoliks superman joka pelastaa neitokaiset hädästä jos tarve vaatii. ja molemmilla ois kiva jos ois hyvä työpaikka, rahaa ja kavereita. ja ehkä vaimo/mieski, mistä pääsenki tähä mun jutttuun. koska siis mun mielestä melkeen yhtä vakavasti otettava ongelma, ku tämmösten stereotypioiden luonti, on se, mimmosena avioliitto esitetään mediassa.

esimerkiks toi leffa mikä käytiin kattomassa just, oli ihan täydellinen esimerkki siitä, mimmonen on tämmönen yleisesti stereotyyppinen avioliitto; että oikeesti ei oo enää mitään kipinää niillä kahella ihmisellä, että ne on yhessä vaan oikeestaan vanhasta tottumuksesta, ja ehkä senki takia et niillä on muutama muksu pyörimässä jaloissa ja yhteinen koti. ja ainii, ne sormukset sormessa. ne ihan sanoki ihan alussa sitä leffaa, ku ne aina pelas sellasta peliä ku ne oli syömässä, että toinen osotti jonku parin sieltä niitten vakkaripaikasta (missä ne oli aina treffeillä) ja toisen piti kertoo niitten tarina. sillee että katto miten ne puhu keskenään tai mimmoset vaatteet niillä oli. sit yhet istu vierekkäin, ja se päähenkilöpari katto heti että eihän ne voi olla naimisissa (niillä oli sormukset) koska ne istuu vierekkäin, ihan lähekkäin ! koska siis, kaikkialla esitetään, että ku meet jonku kaa naimisiin nii siinnä käy just sillee ku tossa leffassaki oli käyny; että ajan mittaan ne kaks ihmistä ei oo muutaku hyviä kämppiksiä, jotka on vaan tavan myötä naimisissa. tavallaan että avioliitto pilais aina rakkauden kahen ihmisen väliltä. lähestulkoon mitä tahansa teevee sarjaaki kattoo, nii se on semmosta että mies ja vaimo vaan koko ajan sättii toisiaan ja ahistuu siitä miten on semmoseen haksahtanu jne.

mää henk koht oon jo aika pitkään aatellu ettten ikinä taho mennä naimisiin. ehkä senki takia koska mun omat vanhemmat on eronnu ja se ei ollu mikään helppo juttu silleenkää koska se ei ollu pelkästään siks ettei ne vaan diggaa toisistaan enää vaa siin oli kaikkee, nii lähinnä oon kai aatellu että jos meet naimisiin, sun on vaikeempi erota. ja siis onhan se totta, ku jos et oo naimisissa voit periaatteessa millon vaan lähtee hanee sen luota jos se rupee vituttamaan, mut jos satutte olemaan naimisissa, nii siitä ei noin vaan lähetä. pitää purkaa liitto ja omaisuus jakaa ja kaikkee hankalaa. mut eihän siinnä oikeestaan ole mitään hankalaa, jos ei eroo! koska avioliittohan periaatteessa on sitä varten että siinnä oltais koko loppu elämä. nii sitte nyt, ku satuin itte (puolivahingossa päädyin siihen, ei ollu mitenkään tarkotus mut elämä vei) rupeemaan seurustelemaan, nii oon aatellu totaki juttua vähän eri kantilta, ja enemmän nimenomaan siltä, että mistä vois johtua että mullaki on niin karu ja huono kuva avioliitossa elävistä ihmisistä.

ja ku nytte mun asun (ja oon jo muutaman vuoen asunu) mun äitin ja sen miehen kanssa, oon niistäki huomannu että ei avioliitto oikeesti oo pelkkää pakkopullaa, ja ku aina ennen pelkäsin että mulle käy niinku äitille (että valitten vääränlaisen ja meen sen kaa naimisiin ja teen lapsia ja sellasta), nii vähitellen rupesin toivomaan, että mulle kävis niinku äitille (että löytäsin jonkun joka tuntee mut ja rakastaa mua silti, tulee juttuun mun perheen ja suvun kaa ja niin edelleen) ja vähän niinku mulle on jo käyny. mut sen myötä mitä enemmän rupesin aattelemaan äitiä ja sen miestä että hei, eihän niillä oo mitään sellasia ongelmia mitä jossain Kaikki rakastavat Raymondia niillä tuntuu aina olevan, nii aloin aattelemaan enemmän silleen että mediassa ihan oikeesti annetaan tosi huono kuva avioliitosta noin yleensä. ja paitsi kaikki leffat ja tv-sarjat esimerkkinä on myös kaikki britney spearsit joilla on mies per yö.

oon miettiny avioliitto asiaa oikeesti ihan hullun pitkään ja jutellukki siitä eri ihmisten kanssa. ja muistan että joku sano mulle et siinnä ei oo mitään muuta erillaista ku seurustelussakaan, siinnä ollaan vaan naimisissa, sormukset sormissa. ja tottahan se on. avioliitto tarkottaa lähinnä että tahotaan olla toisen kanssa aina, ja tahotaan lisäks sinetöidä se juttu. se ei muuta mitään tunteita, ainakaan noin teoriassa. huh, että oonki kasvanu ajatusmaailmani kanssa huimasti vaivaisessa vuodessa!

mutta hampurilaiset kutsuu (koulussa on niitä ruokana!) käyään kaverin kanssa syömässä kun ei oo muuta koulua (tai ois joku vappuhöpö mut ei sinne jaksa?)

haudi,
sofia (;