jos mä oisin sä

oon ollu tän vkon aika kiinni koko aja, semmone fiilis et vähä koko aja jossai. ei oo ollu aikaa istuu esim koneelle. ei kai siinnä, ei ainakaa äitiltä tullu valituksia! (jos nyt ei lasketa niitä valituksia etten sit ollu syömäs aina kotona tä)

ku vaihteeks taas iha vähä ajatuttaa.

ku hienosti oon taas hommannu itteni siihen tilanteeseen että diggailen vähä yhestä herra pstä. siis ei jostain ihan randomista, saatoin sanoo siitä aiemminki ku se on mun kaverin kaveri ja sillee sitte. nähtii joskus enne lomaa kaverilla ja sit lomal ku oli yks ilta tooosi tylsää (rukalla tä) pyysin sen nro tältä mun kaverilta (ja siis yleensähhän en periaatteesta siinnä mielessän jätkien nroita kysele toi nyt oli vaan tollane että huvitti eikä ees ollu siinnä mielessä että joo oonpa hiljaa), ja sit jtn tekstasin sille ja sit tossa viime sunnuntaina näin sitä ja sit käytii kahvilla keskivkona (kahvilla siis tarkotti mentii eka keskustaa ja coffee housee sit sinne tuli vähä muitaki; mentii salille; säädettii; päädyttii niille kattoo leffaa (madagascar 2! (on muute hyvä leffa, tosin jos mä saan sanoa nii siinnä on aika paljon vähän liikaa lapsille sopimattomia kohtauksia, ku aatellaan et se on kuitenki lastenleffa!)); ja no siitä sitte kotia) ja eilenki vielä näin sitä illlal, katottii leffa. ja sellasta pientä.

mikä niinku se ongelma mulla tässä on nii todennäkösesti vaikee kenenkään muun hahmottaa=D koska siis tiiän kaikki aattelee että kiva juttu tiiät jonku kivan ihmisen jonka kanssa on kivaa mutta ku tässä on niin sata sellasta sivu juttua josta mää taas en diggaa. ja toi koko pointtiki on ihan asdf!

ensinnäki ja eniten mua tässä koko hommassa pistää vituttamaan se, ku tää mun kaveri jonka kaveri täää herra p on nii musta tuntuu ja mua pelottaa et ku se ei enää diggaa musta (siis kaverina, camoon) tuntuu ettei se enää oikee jaksa jutella tai taho eikä nähhä ja noin. että on sillee vähä kylmä mulle. tänäänki ku soitin sille yhestä jutusta nii sano vaa iha sillee joo jaa jee joo oon lähös moi. ja ei oikeesti oo kivaa ku diggaan tästä mun kaverista ihan hirveesti, se on just semmone rento kiva ja tollee. ihan hirveen mukava kaveri. se saa mut aina nauraa ja tollee.. sillä on hyvät jutut jaja.. ääh en vaa tahtos et tää menis näin. enpä tiiä:(

toisekseen ja kolmannekseen ja sadannekseen, en suoraan sanottuna pysty luottamaan ihmisiin tällasis tilanteis. tai siis no, silleehän luotan aika helposti jos joku vähä juttelee kivoja jne, nii uskon melkee mitä vaa sillee äkkiseltää mut sit ku rupee miettii jälkikätee nii tulee vaa semmone et ei. Ei. kun fakta on se et en pysty luottamaan siihen että joku pystys oikeesti diggaamaan musta sillä lailla. se vaan on niin, oon niin sadan kerran luottanu ja pettyny et en enää pysty. ku tiiän sillee sisällä että heti ku tää herra p löytää jonkun nätimmän ja kivemman ja muutenki paremman nii se on sitte heippa mulle. koska mää en oo semmonen tyttö josta tykätään sillä lailla ja jonka kanssa mennää naimisii ja noi. en tiiä miks mut en vaan oo! tiiän ettei se oo mahollista. ja että ois vielä vähän puimista nii en myöskään pysty tietämään _minkä takia_ joku tahtois mun kanssa olla; tulee vaan ekana mieleen että tahtoo vaan just sitä.

nii että nytte en sitte tiiä mitä mun pitäs tehhä. ku toisaalta, tykkään siitä kamalasti ja tahtosin että ois kivaa ja näin. ku sen vieressä on niin hyvä olla, ja muutenki, tuntuu kivalta ku pystyy olla jonkun kainalossa ja vaan niinku olla ilman että tekee mittään muuta ku on! mutta ku toisaalta on se, että en taho taas sellaseen juttuun messii (joku vois ehkä sanoo sitä seurusteluks tä), se on vitun vaikeeta ku pittää huomioia toinen ihan erillä lailla (ku kaverit) koko aja, ja ku koko aja saa pelätä että se satuttaa (siis ei fyysisesti mut sillee henkisesti juu nou) ja ku tiiän etten enää jaksa taas sitä käyä läpi. ei pysty. lisäks täl kertaa ois viel se ku se tosiaan on mun kaverin kaveri nii sitä saattas aina nähhä sitte ku se ois feidannu mut ja sit ois kiusallista. ainaki mun mielestä se ois.

että en sitte tiiä.

katellaa

haudi,
sofia