meitsi nyt ratkas tugga kriisin ja oon nyt brunette!!:O aika jäätävää silleen, kyllä munkin mielestä blondi oli kivempi mut nyt mun oli pakko ajatella mun hiuksia ettei ne tipu päästä tässä llähivuosina vielä. kiva kun kaikkia mun tukka kiinnostaakin kuin kilo paskaa!=)
haha pyöräiltiin veljen kanssa serquille että siellä saisin mun tukkaan sitä väriä. eihän siinnä, jos tota lunta ei taas satais 24/7 ja silleen olis about metri maassa lunta jo valmiiks. kiva oli pyöräillä, kivasti se sujui ilman mitään kivoja ongelmia!!=) siinnä vaan huomasin taas kuinka vihaan pyöräilyä lumihangessa, vihaan sitä ahistusta kun pyörä ei liiku ja sutii vaan tyhjää ja sitä vihaan kanssa ku taivaalta sylkee lunta naamaan niin ettei silmät toimi eli ajat siinä sitte käytännössä sokkona (y) ja!! pahinta päivässä oli se, että RIKOIN MUN YHDEN TÄRKEIMMISTÄ PERIAATTEISTA ("en koskaan astu jalallanikaan uuteen smarkettiin!") ku käytii siel ostaa väriä!!!!!!!! jumalaauta!
no mutta syvällisiäkin ehin miettiä. tiiättekö kun aina puhutaan elämän ylä- ja alamäistä, ja sillä tarkotetaan niinku hyviä ja huonoja hetkiä/ päiviä jne. mutta! kummat on alamäkiä ja kummat ylämäkiä? ku lähetään vaikka taas mun mielikuva teorioista; ylämäet on yleensä rankkoja. eli ne vois olla niitä huonoja höpöjä. mut sitte toisaalta, joskus puhutaan että ku menee huonosti nii menee alamäkee! ja alamäkihän sinällään voi olla huono koska siinnä tulee kova vauhti ja on suurempi riski kaatua ja vähemmän reaktioaikaa jarruttaa jos vaikka tulee puu eteen! toisaalta alamäessä pääsee kovempaa nii ei oo nii raskasta> on helppompaa> ois niinku hyviä hetkiä! tää on tosi hämärä juttu enkä tykkää tästä lainkaa ku on nii kinkkinen pulma!
mut lähen tästä kohta saunaan ja tutimaan!
haudi,
sofia
20100130
lauantai
mulla on tämmöne rentoutumis lauantai menossa chillaan kotona, oli eka suunnitelmat käyä leffas mut eipä ollu kaverilla kyytiä nii ei mennäkkään. mut toisaalta ihan kiva nyt voin vaa olla kotona ja rentoutua ja levätä ja pelata ctr ku ollu taas nii tappo vko!
mutttttta, satuin kattomaan mun tukkaa _takaapäin_ peilistä kun se on ponnarilla JA HUOMASIN KAMALAN JUURIKASVUN!!!!!!!!!!! se tulvi mun silmiin ja jäi mun verkkokalvoihin kun syöksyin miettimään pitäiskö vaan suosiolla värjätä tää tukka takas bruneteks???????!!! ku tosta blondauksesta tippuu kohta tukka päästä ja ku en ossaa värjätä juurikasvua kunnolla veks (tosiaan, ruskeessa tukassa sitä juurikasvua ei ees käytännössä huomais ku mulla alkaa olla jo natural sävy nii tumma)
ja ku ongelma tulee tässä; ku nyt ku on lyhyt tukka en tiiä näyttääkö samalta ruskee ku pitkässä, ja ku kuitenki tykkään blondista tukasta ja oikeestaan kaikki joilta nyt oon kysyny nii sanonu että brune on ihan ok mut blondi parempi.. nii sitte en tiiä uskallanko värjätä ruskeeks jos näyttääki ihan rumalta ku siitä taas ei saa blondia ku miljoonalla värjäämisellä ja ammoniakki altistumisella! plus että tukasta ois vissii enää puolet jälellä sen jälkee.
tehään kriisi näinkin idiootista asiasta, tervetuloa vaan mun elämään!
haudi,
sofia
mutttttta, satuin kattomaan mun tukkaa _takaapäin_ peilistä kun se on ponnarilla JA HUOMASIN KAMALAN JUURIKASVUN!!!!!!!!!!! se tulvi mun silmiin ja jäi mun verkkokalvoihin kun syöksyin miettimään pitäiskö vaan suosiolla värjätä tää tukka takas bruneteks???????!!! ku tosta blondauksesta tippuu kohta tukka päästä ja ku en ossaa värjätä juurikasvua kunnolla veks (tosiaan, ruskeessa tukassa sitä juurikasvua ei ees käytännössä huomais ku mulla alkaa olla jo natural sävy nii tumma)
ja ku ongelma tulee tässä; ku nyt ku on lyhyt tukka en tiiä näyttääkö samalta ruskee ku pitkässä, ja ku kuitenki tykkään blondista tukasta ja oikeestaan kaikki joilta nyt oon kysyny nii sanonu että brune on ihan ok mut blondi parempi.. nii sitte en tiiä uskallanko värjätä ruskeeks jos näyttääki ihan rumalta ku siitä taas ei saa blondia ku miljoonalla värjäämisellä ja ammoniakki altistumisella! plus että tukasta ois vissii enää puolet jälellä sen jälkee.
tehään kriisi näinkin idiootista asiasta, tervetuloa vaan mun elämään!
haudi,
sofia
20100129
Qu'est-ce que?
päivän kysymys: Miksi pojat pitävät perusfarkkuja alempana kuin niitä on ilmiselvästi tarkoitus pitää?
oon viime aikoina kiinnittäny aika paljon huomiota koulus ja jkl keskustassa siihen miten tosi moni poika lököttää niitten housuja silleen puolitangos. tnä kuulin että se on syy siihen miks jotkut näyttää kävelevän portaita höpösti (kun farkut on alempana ku ne on sunniteltu ja vyö siinnä päällä kiristää, ei jää jaloille nii paljoo liikkumatilaa ylöspäin!) mitä enemmän nään sillai pitäviä housuja, sitä enemmän se juttu alkaa ärsyttää mua! näyttää ihan idiootilta mitä alempana ne housut on; ääripää esimerkki yks mun kaveri kun se pitää niitä niin alhaalla että jos paita ei oo siinnä peittämässä nii näkyy boxereitten lAHKEETKI ennen ku farkkujen se alkupää!
jos taas joku tyttö pitäis housuja sillälailla, mitäköhän sille sanottas?! kun alla ois vaikka kivat uuet stringit ja sit pitäis housuja sillee puolipersees et ne takataskut ois just just siinä pyllyn alapuolel? kivasti näkyis uuet stringit mut auta armias ku muut tytöt puhuis paskaa ja se ois pian leimattu horoks.
pojat, tää on pyyntö suoraan teille, nostakaa teiän housut,
aamen,
haudi,
sofia
ps. hain mun puhelimen tnä palokasta tagas kotia!(;
oon viime aikoina kiinnittäny aika paljon huomiota koulus ja jkl keskustassa siihen miten tosi moni poika lököttää niitten housuja silleen puolitangos. tnä kuulin että se on syy siihen miks jotkut näyttää kävelevän portaita höpösti (kun farkut on alempana ku ne on sunniteltu ja vyö siinnä päällä kiristää, ei jää jaloille nii paljoo liikkumatilaa ylöspäin!) mitä enemmän nään sillai pitäviä housuja, sitä enemmän se juttu alkaa ärsyttää mua! näyttää ihan idiootilta mitä alempana ne housut on; ääripää esimerkki yks mun kaveri kun se pitää niitä niin alhaalla että jos paita ei oo siinnä peittämässä nii näkyy boxereitten lAHKEETKI ennen ku farkkujen se alkupää!
jos taas joku tyttö pitäis housuja sillälailla, mitäköhän sille sanottas?! kun alla ois vaikka kivat uuet stringit ja sit pitäis housuja sillee puolipersees et ne takataskut ois just just siinä pyllyn alapuolel? kivasti näkyis uuet stringit mut auta armias ku muut tytöt puhuis paskaa ja se ois pian leimattu horoks.
pojat, tää on pyyntö suoraan teille, nostakaa teiän housut,
aamen,
haudi,
sofia
ps. hain mun puhelimen tnä palokasta tagas kotia!(;
20100126
neliöjuuri viis äks toiseen
huijjui on tapahtunu kauheesti ennen ku oon kirjottanu tänne!! just sen takia en oo ehtiny ja oon kassanu enkä oo lukenu kenenkään joita luen nii blogei ja kaikkee!
käyn kattoo salkkarit, kirjotan sitte>>
nonni, loppu salkkarit.
sunnuntaina olin urheilemassa! tää on mainittava asia siks koska oon oikeesti ehkä maailman laiskin ja syöpöin ihminen! mentii kaverin kanssa toho viereiselle jäälle ja siellä pelattiin jtn 96 syntyneitten pikkupoikien kanssa;D ne ajo mua aika pahasti aina sitä kaukalon niitä reunoja vastaa nii tuli selkä tosi kippeeks:s mut tuli hyvä fiilis ku kerranki urheilin!! sen jälkee saunaa ja nuq AH oli hyvä olo!
maanantai, huhhuh.. väsytti ku viimestä päivää, menin yhen aika randomin kanssa keskustaan (ei sillä, se on ihan kiva mut hassua sen kanssa ku se on oikeestaa mun kaverin kaveri nii sillee!). olin ihan kamalalla päällä, höpötin ihan omia ja nauratti höpöt jutut. ja hei! illalla, menin toisen kaverin kanssa kattoo sen avatarin!! se oli ihan hirveen ajatuttava leffa! meinaan että, en oottanu hirveesti mitää. olin suhtautunu että se on ihan paska ja turha mennä ees kattoo. ja vaikka se toisaalta sitte oliki ennalta-arvattava ja yks iso klishee koko leffa, nii toisaalta, siinnä oli jotain sellasta, jotain sympaattista, ettei siitä vaan voinu olla tykkäämättä jollain lailla. jäin miettimään sitä ihan hirveesti ja vieläki mietin!
heh tiistaina kuviksessa keksittiin että kun piti tehhä semmone kantaa ottava työ, nii keksittiin kaverin kanssa että tehhään kouluruuasta ja siitä ku siihe ei kukaa panosta ja ku se on sellasta shaissee kouluis jonne tulee kunnalline ruoka! aateltii toteuttaa sillee että otetaan nyt viitenä päivänä koulus ruuasta kuva plus yks semmone kuva jossa on häisssskä (=jompi kumpi meistä) tyhjän lautasen takana ja irvistää että yhyy ku nälkä. ja tehään niistä semmone kuuen kuvan sarja, jossa siis ajatus on et ku koulus on sellasta ruokaa nii kukaa ei oikeesti syö sitä (tyhjä lautanen!), aika kärjistetysti esitettynä. sit siihe alapuolelle tehhään kans kuuen kuvan sarja; eka semmone missä tyypit astelee hurttiin (pizzeria mun koulua vastapäätä); sitte kuvat neljästä pizzasta, ja viimeseks läski ihmine joka itkee ku se on läski. (ajatus; porukka ei syö koulussa> syö jtn epäterveellistä, esim pizza> NUORET LIHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO)! ymmärrättekö tän hienon idean! meinaa kuviksessa ku oli joku taidehörhö nii anto vaa armotonta kritiikkiä meille, mut me ei lannistuttu!(;;
ahh, keskivkona oli matikan uusintakoe, alko kolmelta. olin tehny sen siinnä neljän jälkee, sit jäin hetkeks datailee koulul ja lähin palokkaan mun gaverille. se on tosi kiva ihminen, semmone söpö piristää aina mieltä ja tuli hyvä fiilis siellä! vaik niillä onki kylmä talo:O ja tosiaan hip hei, unohhin mun puhelimen sinne. heheheheee.
ja tnä. lasken matikkaa med motivaatiokakku! (teen matikkaa> saan kakkua> teen lissää matikkaa> saan lissää kakkua!!) ja huomenna! koulua 8.00-9.30, jippijaijeee=)
tulipas höpö tämmöne!
mut lähen sitä matikkaa kattelee!
haudi,
sofia
käyn kattoo salkkarit, kirjotan sitte>>
nonni, loppu salkkarit.
sunnuntaina olin urheilemassa! tää on mainittava asia siks koska oon oikeesti ehkä maailman laiskin ja syöpöin ihminen! mentii kaverin kanssa toho viereiselle jäälle ja siellä pelattiin jtn 96 syntyneitten pikkupoikien kanssa;D ne ajo mua aika pahasti aina sitä kaukalon niitä reunoja vastaa nii tuli selkä tosi kippeeks:s mut tuli hyvä fiilis ku kerranki urheilin!! sen jälkee saunaa ja nuq AH oli hyvä olo!
maanantai, huhhuh.. väsytti ku viimestä päivää, menin yhen aika randomin kanssa keskustaan (ei sillä, se on ihan kiva mut hassua sen kanssa ku se on oikeestaa mun kaverin kaveri nii sillee!). olin ihan kamalalla päällä, höpötin ihan omia ja nauratti höpöt jutut. ja hei! illalla, menin toisen kaverin kanssa kattoo sen avatarin!! se oli ihan hirveen ajatuttava leffa! meinaan että, en oottanu hirveesti mitää. olin suhtautunu että se on ihan paska ja turha mennä ees kattoo. ja vaikka se toisaalta sitte oliki ennalta-arvattava ja yks iso klishee koko leffa, nii toisaalta, siinnä oli jotain sellasta, jotain sympaattista, ettei siitä vaan voinu olla tykkäämättä jollain lailla. jäin miettimään sitä ihan hirveesti ja vieläki mietin!
heh tiistaina kuviksessa keksittiin että kun piti tehhä semmone kantaa ottava työ, nii keksittiin kaverin kanssa että tehhään kouluruuasta ja siitä ku siihe ei kukaa panosta ja ku se on sellasta shaissee kouluis jonne tulee kunnalline ruoka! aateltii toteuttaa sillee että otetaan nyt viitenä päivänä koulus ruuasta kuva plus yks semmone kuva jossa on häisssskä (=jompi kumpi meistä) tyhjän lautasen takana ja irvistää että yhyy ku nälkä. ja tehään niistä semmone kuuen kuvan sarja, jossa siis ajatus on et ku koulus on sellasta ruokaa nii kukaa ei oikeesti syö sitä (tyhjä lautanen!), aika kärjistetysti esitettynä. sit siihe alapuolelle tehhään kans kuuen kuvan sarja; eka semmone missä tyypit astelee hurttiin (pizzeria mun koulua vastapäätä); sitte kuvat neljästä pizzasta, ja viimeseks läski ihmine joka itkee ku se on läski. (ajatus; porukka ei syö koulussa> syö jtn epäterveellistä, esim pizza> NUORET LIHOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO)! ymmärrättekö tän hienon idean! meinaa kuviksessa ku oli joku taidehörhö nii anto vaa armotonta kritiikkiä meille, mut me ei lannistuttu!(;;
ahh, keskivkona oli matikan uusintakoe, alko kolmelta. olin tehny sen siinnä neljän jälkee, sit jäin hetkeks datailee koulul ja lähin palokkaan mun gaverille. se on tosi kiva ihminen, semmone söpö piristää aina mieltä ja tuli hyvä fiilis siellä! vaik niillä onki kylmä talo:O ja tosiaan hip hei, unohhin mun puhelimen sinne. heheheheee.
ja tnä. lasken matikkaa med motivaatiokakku! (teen matikkaa> saan kakkua> teen lissää matikkaa> saan lissää kakkua!!) ja huomenna! koulua 8.00-9.30, jippijaijeee=)
tulipas höpö tämmöne!
mut lähen sitä matikkaa kattelee!
haudi,
sofia
20100122
meillä ei käy visa electron
tein joku pvä täl vkol galleriassa (omg) semmosen testin, missä mitattiin kuinka arvokas (rahassa) on ihminen, silleen siinnä oli että erillaiset hiukset esim eri hintasia, eriväriset silmät jne. (jos nyt rupes tosi paljon kiinnostaan nii sen koko höpön näkee kun klikkaat >tästä) tiiän et se oli läppä ja sillee ei mitenkää vakavasti otettavaks tarkotettu mut rupes silti ajatuttaan. minkälainen ihminen on arvokas? ja mikä sen oikeesti määrittelee?
on aika klisee että ulkonäkö ei merkkaa mitään, se sisäinen kauneus soopa jne joka on aina enemmän tai vähemmän valhe. ei siis en todellakaan sano ettei se kellekkään tarkota mtn mut siis noin niinku yleisesti, en usko et kukaan pystyy vilpittömästi väittämään et ainoo mikä merkitsee on luonne ja kaikki, eikä ulkonäöllä yms fyysisil jutuil oo mtn väliä. koska kuitenki aina ihmisistä ja kaikesta näkee ekana sen miltä se näyttää. jos sulla on kaks omenaa, toinen ihanan vihree (henkilökohtasesti tykkään eniten vihreistä omenoista=DD) ja toinen semmone pikkune rupu ruskee mätä, nii kumman sää syöt? sen vihreen ja hyvännäkösen todennäkösesti! syöt sen vihreen vaikka ne molemmat ois kuinka sisäisesti kauniita (vaik hienon muotoset siemenet tms..). jokaisessa meissä on enemmän tai vähemmän sitä pinnallisuutta ja semmosta kauniitten asioitten (ja ihmisten) ihailua. vaikka ei ulkonäön, nätti tukka, nätit vaatteet jne, pitäis kai määrittää ihmisen arvokkuutta, silti se tekee siitä (varsinki tuntemattomien kohalla) suurimman osan. jokainen meistä on joskus halveksinu jotakin toista, joka on näyttäny jollain tapaa omia arvoja ja mielipiteitä eriävältä.
entäs tää paljon puhuttu sisäinen kauneus ja luonne? pitäiskö niitten määrittää mimmonen on hyvä ja arvokas ihminen? ja mimmonen luonne sitten olisi semmonen hieno ja arvokas? ihanne luonne ja mieli on nykyään joku semmonen, että sulla on hyvä itsetunto, oot tietonen ittestäs mimmonen oot ja mimmosena muut sut näkee. että sä oot sosiaalinen ja iloinen luonteeltas ja tuut juttuun käytännössä kaikkien kanssa. mutta kai yhtä arvokas on semmonenki ihminen jolla on totaallisen maassa itsetunto ja omat arvot, ettei arvosta itteään minkään vertaa tai osaa oottaa toisilta ihmisiltä mitään? jos otetaan että sulla on vaikka vaan paska itsetunto. et arvosta itteäs. ensimmäinen kommentti kanssaihmisiltä on todennäkösesti syyttävä sormi joka sanoo että sä oot vaan angstinen teini, painu johonkin tsykoterapiaan. onko se arvostusta? toki jos on esimerkiks vaikka tää huono itsetunto, sitä pystyy parantamaan, vaikka psykologilla, jos ei muualla, mut se on yleensä vasta vika keino. kuitenki ku niin usein, jos on paska pvä nii em. sanat angstinen teini lipsahtaa monelta taholta ekana. ja se ei oo arvostusta.
jollakin voi olla elämän _arvot_, joita arvostetaan yleisesti. tai asenne elämään, joka saa monet kumartamaan. mut en mä tiiä, tekeekö nekään lopulta ihmistä arvokkaaks ittessään? oon vähän miettiny mikä mulle on arvokasta toisissa ihmisissä. ja tuli aika nopeesti mieleen yks juttu joka on ylitse kaiken muun. kaiken luonteen ja ulkonäön ja asenteiden ja arvojen. nimittäin läheisyys. se kun joku on vieressä ja halaa tai pitää kiinni tai että on vaan siinä mun kanssa. sitä mä arvostan eniten ja se on mulle ihmisissä kaikista maailman asioista arvokkainta.
haudi,
sofia
on aika klisee että ulkonäkö ei merkkaa mitään, se sisäinen kauneus soopa jne joka on aina enemmän tai vähemmän valhe. ei siis en todellakaan sano ettei se kellekkään tarkota mtn mut siis noin niinku yleisesti, en usko et kukaan pystyy vilpittömästi väittämään et ainoo mikä merkitsee on luonne ja kaikki, eikä ulkonäöllä yms fyysisil jutuil oo mtn väliä. koska kuitenki aina ihmisistä ja kaikesta näkee ekana sen miltä se näyttää. jos sulla on kaks omenaa, toinen ihanan vihree (henkilökohtasesti tykkään eniten vihreistä omenoista=DD) ja toinen semmone pikkune rupu ruskee mätä, nii kumman sää syöt? sen vihreen ja hyvännäkösen todennäkösesti! syöt sen vihreen vaikka ne molemmat ois kuinka sisäisesti kauniita (vaik hienon muotoset siemenet tms..). jokaisessa meissä on enemmän tai vähemmän sitä pinnallisuutta ja semmosta kauniitten asioitten (ja ihmisten) ihailua. vaikka ei ulkonäön, nätti tukka, nätit vaatteet jne, pitäis kai määrittää ihmisen arvokkuutta, silti se tekee siitä (varsinki tuntemattomien kohalla) suurimman osan. jokainen meistä on joskus halveksinu jotakin toista, joka on näyttäny jollain tapaa omia arvoja ja mielipiteitä eriävältä.
entäs tää paljon puhuttu sisäinen kauneus ja luonne? pitäiskö niitten määrittää mimmonen on hyvä ja arvokas ihminen? ja mimmonen luonne sitten olisi semmonen hieno ja arvokas? ihanne luonne ja mieli on nykyään joku semmonen, että sulla on hyvä itsetunto, oot tietonen ittestäs mimmonen oot ja mimmosena muut sut näkee. että sä oot sosiaalinen ja iloinen luonteeltas ja tuut juttuun käytännössä kaikkien kanssa. mutta kai yhtä arvokas on semmonenki ihminen jolla on totaallisen maassa itsetunto ja omat arvot, ettei arvosta itteään minkään vertaa tai osaa oottaa toisilta ihmisiltä mitään? jos otetaan että sulla on vaikka vaan paska itsetunto. et arvosta itteäs. ensimmäinen kommentti kanssaihmisiltä on todennäkösesti syyttävä sormi joka sanoo että sä oot vaan angstinen teini, painu johonkin tsykoterapiaan. onko se arvostusta? toki jos on esimerkiks vaikka tää huono itsetunto, sitä pystyy parantamaan, vaikka psykologilla, jos ei muualla, mut se on yleensä vasta vika keino. kuitenki ku niin usein, jos on paska pvä nii em. sanat angstinen teini lipsahtaa monelta taholta ekana. ja se ei oo arvostusta.
jollakin voi olla elämän _arvot_, joita arvostetaan yleisesti. tai asenne elämään, joka saa monet kumartamaan. mut en mä tiiä, tekeekö nekään lopulta ihmistä arvokkaaks ittessään? oon vähän miettiny mikä mulle on arvokasta toisissa ihmisissä. ja tuli aika nopeesti mieleen yks juttu joka on ylitse kaiken muun. kaiken luonteen ja ulkonäön ja asenteiden ja arvojen. nimittäin läheisyys. se kun joku on vieressä ja halaa tai pitää kiinni tai että on vaan siinä mun kanssa. sitä mä arvostan eniten ja se on mulle ihmisissä kaikista maailman asioista arvokkainta.
haudi,
sofia
20100121
good game eh do it do it
tosiaan, tnä koulussa sellaset puol tuntia ekaa matikan tuntia, sitte lähettii tutori hommiin eli öö aluks istuskelee käytäväl. tuli sinne sitte ysejä (tutustumaan lukioon, ah) joita piti vähän vahtia ku ne oli niin vallattomia. en siis muuten ollu tunneil lainkaa, sen sijaan käytävil tuli maleksittua ja oli iha letkee pvä=D
höhhöh, unohhin viimeks (apua, tosi kauan sittenD::) kirjottaa semmosesta! (ei siis todellakaa mikää suuri uutinen mut !!) ku siis tosiaan vkoloppuna, oltiin siellä isällä ja sitten sille soitti skypessä sen yks tosi vanha kaveri, herra J. ja ku mulla oli synttärit reilu vko sitte (11.1, merkatkaahan kalenteriin ens vuoelle ku musta tulee aikuinen>) nii herra J sitte puhu mullekki hetken ja se oli ihan sika mukava, en oo nähny sitä ku viimeks joskus ku olin 12 vissii, se sano mulle onnee ja kyseli vähä miten on menny ja sit vielä loppuun totes et toi on rankka ikä. ja tiesin et se tietää mistä puhuu koska sillä on mun ikänen tyttö, neiti j, ja sillä oli semmone vähä kapina vaihe tossa ja oli pitkii aikoi pois kotoo ja lopulta sen vanhemmat (eli herra J ja sen vaimo) sitte niitten piti vaan luottaa et se pystyy pitää huolta ittestää.
kerranki, neiti j oli jossain bilettämässä tai jtn, nii sitte sen joku kaveri oli soittanu sen isälle, että tää oksentaa täällä mitä pitää tehhä. isänsä J oli kysyny että mitä se on ottanu, kaveri vastas että viis siiderii nii isä totes että pistä ämpäri alle.
oon tavallaan kateellinen, ku tän neiti j:n porukat ne oikeesti uskoo (tosin ehkä vähän pakon kautta oppinu uskomaan) että se pystyy huolehtimaan ittestään, eikä ne oo lainkaan ylisuojelevia tms. toivoisin että munki äiti tajuais sen saman koska se välillä ihan oikeesti tuntuu että se tahtoo kontrolloida mun koko elämää. toisaalta ymmärrän sitä ku sillon ku oltiin pieniä, mä ja mun veli, nii sen oli pakko ku se oli käytännös yksinhuoltaja, mut enää siihen ei ois tarvista, koska ollaan jo paljon vanhempia jne.
kateellisuudesta; mulle on oikeesti tulossa pakkomielle muista tytöistä, niitten vaatteista, tukasta meikeistä ja ihan kaikesta. meen tyyliin bussiin, nään siellä tytön joka on mua paljon kauniimpi nii tulee heti semmone tappo fiilis. on sietämätöntä ku joka hetki miettii vaan kaikista tytöistä että toi on mua kauniimpi ja toi ja toi ja toi, EN SAA MIELENRAUHAA!:s
haudi,
sofia
höhhöh, unohhin viimeks (apua, tosi kauan sittenD::) kirjottaa semmosesta! (ei siis todellakaa mikää suuri uutinen mut !!) ku siis tosiaan vkoloppuna, oltiin siellä isällä ja sitten sille soitti skypessä sen yks tosi vanha kaveri, herra J. ja ku mulla oli synttärit reilu vko sitte (11.1, merkatkaahan kalenteriin ens vuoelle ku musta tulee aikuinen>) nii herra J sitte puhu mullekki hetken ja se oli ihan sika mukava, en oo nähny sitä ku viimeks joskus ku olin 12 vissii, se sano mulle onnee ja kyseli vähä miten on menny ja sit vielä loppuun totes et toi on rankka ikä. ja tiesin et se tietää mistä puhuu koska sillä on mun ikänen tyttö, neiti j, ja sillä oli semmone vähä kapina vaihe tossa ja oli pitkii aikoi pois kotoo ja lopulta sen vanhemmat (eli herra J ja sen vaimo) sitte niitten piti vaan luottaa et se pystyy pitää huolta ittestää.
kerranki, neiti j oli jossain bilettämässä tai jtn, nii sitte sen joku kaveri oli soittanu sen isälle, että tää oksentaa täällä mitä pitää tehhä. isänsä J oli kysyny että mitä se on ottanu, kaveri vastas että viis siiderii nii isä totes että pistä ämpäri alle.
oon tavallaan kateellinen, ku tän neiti j:n porukat ne oikeesti uskoo (tosin ehkä vähän pakon kautta oppinu uskomaan) että se pystyy huolehtimaan ittestään, eikä ne oo lainkaan ylisuojelevia tms. toivoisin että munki äiti tajuais sen saman koska se välillä ihan oikeesti tuntuu että se tahtoo kontrolloida mun koko elämää. toisaalta ymmärrän sitä ku sillon ku oltiin pieniä, mä ja mun veli, nii sen oli pakko ku se oli käytännös yksinhuoltaja, mut enää siihen ei ois tarvista, koska ollaan jo paljon vanhempia jne.
kateellisuudesta; mulle on oikeesti tulossa pakkomielle muista tytöistä, niitten vaatteista, tukasta meikeistä ja ihan kaikesta. meen tyyliin bussiin, nään siellä tytön joka on mua paljon kauniimpi nii tulee heti semmone tappo fiilis. on sietämätöntä ku joka hetki miettii vaan kaikista tytöistä että toi on mua kauniimpi ja toi ja toi ja toi, EN SAA MIELENRAUHAA!:s
haudi,
sofia
20100117
hetken vielä tämä puoli maailmaa
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
sä mietit kuinka, mikään satuttaa voi niin
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin.
puoltakaan
en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää.
mut joku aamu,
mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan;
sinä selvisit
ja kelpaat kelle vaan
ja sä oot kaunis
vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
hetken vielä nukkuu puoli maailmaa
hetken vielä kirkas aamu aukeaa.
puoltakaan
en sun kivustas voi tietää,
Juha Tapio,
'kelpaat kelle vaan'
tosiaan, perjantaina oli ne black&white pippalot. iha jees meininki sillee tanssittii suurin osa ajasta ja mulla oli jes kivat vaatteet, tärkein?!(; nojoo, oltiin ihan selvinpäin vaikka kaikki ei ollu, tosin jälkikätee mietein et ei ois tilkka tehny pahaakaa, ois voinu olla vaan vähäc hauskempaa toisaalta mulla oli semmoset vajaa 10cm korot et sillee ei välttis ois ollu kovin terveellistä. no, olin sitte tukipilari parillekki vähän enemmän ottaneelle ja voin kertoo ei ollu ihan naurun asia se. meinaa ykski, mua ilman korkoja reilut kakskymmentä senttiä pitempi ja suht sekasin oleva jätkä ku tarrautuu kii ja nauraa ja ottaa tukee nii oli siinä jo tekemistä et itte pysyin ees pystyssä niillä koroilla;D no ei, ihan kiva meininki tosiaan. ja olin tosi ylpee ittestäni ku pysyin pystyssä koko illan!
lauantaina sitte mentiin veljen kanssa isälle. sinne tuli myös sillon illalla vähän sukua mun synttäreitä vähän niinku juhliin jälkikätee, tuli isän vanhemmat plus sen sisko eli mun täti ja serkku ja serkun tyttöystävä, sanotaan taas vaikka että neiti a. sain tädiltä lahjaks semmosen hienon taulun jossa oli valokuva new yorkista ja sit tältä neiti aalta, sain siltä semmosen puun pienen joka oli ruukussa!! vitsit olin niin otettu kun sain ja sitte iski taas tää sama vituttava tunne kun tulin taas niin kateelliseks sille kun se oli niin nätti ja mukava ja semmone! tää alkaa oikeesti olla jo naurettavaa, oon ihan jokaselle naiselle/tytölle nykyään kateellinen lähinnä ulkonäöstä jne ja! on ihan vitun rasittavaa! asdasfh!
no, siellä illalla oli myös haettiin hoitoon semmonen kymmenen kuukauen ikänen pikkutyttö, otetaan että neiti m, jonka isän työkaveri, neiti M oli adoptoinu pakistanista. ja kun se neiti m oli niin tajuttoman pieni! sillee jtn 60cm pitkä ja paino about 5,5kg (ja siis on jo kohta vuoen vanha!) se tosiaan oli syntyny keskosena, syntyessään se oli ihan sikapieni, paino vaan jonkun puoltoista kiloa plus että sillä oli sydänvika. sen oli synnyttäny joku tosi nuori, alaikänen tyttö joka oli todennäkösesti raiskattu tms, ja se kiikutettiin semmosella skootterilla heti ku oli syntyny nii lastenkotiin, josta mun isä ja isän vaimo kävi hakemassa sen ja viemässä tälle neiti M:lle, se kun oli etukäteen sopinu siitä adoptiosta. ja niin ku ne sitte sano kaikki jälkikätee, se pikkune ois heitetty roskiin (ellei ois ennemmin omia aikojaan kuollu) jos tää neiti M ei ois sitä ottanu. se oli siis pelastanu yhen ihmisen elämän ihan totaallisesti. ku sitä juuttu aatteleen nii oikeesti, ihan hirveen hienoo juttu.. en löyä ees enää sanoja tähä.
tossa vkolla myös eksyin yhteen blogiin mihin en ois todellakaan tahtonu eksyä. meinaa sitä kirjotti semmone tyttö joka oli masentunu ja jolla oli selkeesti myös syömishäiriö. ja sitä oli ihan kamala lukee (luin sen siis kerralla kokonaan suunnillee, minkä ny lukihäiriöltäni jaksoin/kykenin) ja rupesin oikeesti itkemään eikä siitä sitte tullu oikee loppua ku se oli nii hirveetä lukee. ja eikä pelkästään siks että se oli niin vitun raskasta tekstiä jne, mutta ku jotkut jutut oli ku omasta päästä koska välillä on mullaki tullu semmone ihan helvetin huono fiilis kaikesta ja oon ihan sadat kerrat itkeny itteni uneen ties kenenki takia, kun on petetty luottamus tai kusetettu tai sanottu pahasti. kerranki, oli mun 14v synttäri, mun ja isän piti mennä ulos syömään ja shoppailee (ja en siis todellakaan ikinä oo isän kanssa kahestaa), niin mä ootin sitä päivää ku joulua pikkusena ja sitte ku tuli, nii muistan isä oli juonu, me mentii isän vanhemmille, se sitte sammu sinne ja lopulta mentiin vähäc pyörimään kaupois mun isän äitin kanssa, mut eihän se ollu sama asia. koko illan olin itku kurkus ja ku vihdon pääsin kotia nii juoksin mun huoneeseen ja itkin itteni unee. en syöny koko päivänä ja mulla oli totaallisen petetty olo...
tai ku yks jätkä, tossa ei ees oo paljoo aikaa (oikeestaan sen takia ku vitutti nii perustin koko blogin), nii tosiaa oltii juteltu koulus sillee porukas vähäc ja se selvitti mun nro ja rupes txt mulle, ja sit selvis kaikkee höpöjä asioita ja aateltii nähhä ja sillee. ja sit tyylii ku oltii muutaman kerran pörrätty jossai pihal nii rupes olee jo sellasta säätöö et melkee ku seurustelua. mut sit parin vkon päästä, oli maanantai ja kysyin siltä koulus txt voiko se kävellä mun kaa kotia. se vastas parin tunnin päästä sitte ku oltii päästy et oli jo menny kotia pyöräl. sit kysyin onks joku vialla ja sit se täräytti ettei oikeesti tykännykkään musta. ja siis lähetti tekstarin, eikä ois ehkä kertonu ees sillee jos en ois itte kysyny mikä on. se otti oikeesti tosi pahasti että oli tullu kusetetuks sillee..
nojoo, eksyin vähäc aiheesta, mut jatkan, siitä blogista jota luin, siitä surullisesta:( pointti mulla oli kai että tiiän oikeesti miltä tuntuu kaikenlaiset negis asiat, mitä siinä blogissakin oli (en siis väitä kaikkea tietäväni mut siis yleisesti ottaen ja jotakin), mut silti mulle ei oo ikinä tullu sellasta totaallista kaatumista; aina oon löytäny jotain kivaa, hetkellisiä unohuksia ja jatkanu eteenpäin. mut ku sillä tytöllä ei tuntunu olevan mitään sellasta minkä takia elää (ja en siis väitä että tietäsin, se kuva vaan jäi kun luin). ja mitä enemmän luin sitä enemmän tuli semmonen fiilis että mun on pakko auttaa sitä. pakko. mut en tiiä vielä miten. en tiiä, toivon vaan että se selviää tosta mustasta kaudesta, onnistuu syömään jne.. et jos tunnistat ittes (kommentoin siis yhtä kirjotusta) nii toivon mun koko sydämmestä et ei käy enää mitään pahaa. et kaikki kääntyy hyväks. ja tuo laulu, 'kelpaat kelle vaan' liittyy tähän kanssa. tai oikeestaan kaikille, että muistaisivat jotka lukee että kaikki on yhtä arvokkaita ja jokaista tarvitaan.
ei mulla muuta,
haudi,
sofia
sä mietit kuinka, mikään satuttaa voi niin
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin.
puoltakaan
en sun kivustas voi tietää,
sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää.
mut joku aamu,
mä tiedän sen,
sä heräät huomaamaan;
sinä selvisit
ja kelpaat kelle vaan
ja sä oot kaunis
vaikket enää tunne niin,
ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.
hetken vielä nukkuu puoli maailmaa
hetken vielä kirkas aamu aukeaa.
puoltakaan
en sun kivustas voi tietää,
Juha Tapio,
'kelpaat kelle vaan'
tosiaan, perjantaina oli ne black&white pippalot. iha jees meininki sillee tanssittii suurin osa ajasta ja mulla oli jes kivat vaatteet, tärkein?!(; nojoo, oltiin ihan selvinpäin vaikka kaikki ei ollu, tosin jälkikätee mietein et ei ois tilkka tehny pahaakaa, ois voinu olla vaan vähäc hauskempaa toisaalta mulla oli semmoset vajaa 10cm korot et sillee ei välttis ois ollu kovin terveellistä. no, olin sitte tukipilari parillekki vähän enemmän ottaneelle ja voin kertoo ei ollu ihan naurun asia se. meinaa ykski, mua ilman korkoja reilut kakskymmentä senttiä pitempi ja suht sekasin oleva jätkä ku tarrautuu kii ja nauraa ja ottaa tukee nii oli siinä jo tekemistä et itte pysyin ees pystyssä niillä koroilla;D no ei, ihan kiva meininki tosiaan. ja olin tosi ylpee ittestäni ku pysyin pystyssä koko illan!
lauantaina sitte mentiin veljen kanssa isälle. sinne tuli myös sillon illalla vähän sukua mun synttäreitä vähän niinku juhliin jälkikätee, tuli isän vanhemmat plus sen sisko eli mun täti ja serkku ja serkun tyttöystävä, sanotaan taas vaikka että neiti a. sain tädiltä lahjaks semmosen hienon taulun jossa oli valokuva new yorkista ja sit tältä neiti aalta, sain siltä semmosen puun pienen joka oli ruukussa!! vitsit olin niin otettu kun sain ja sitte iski taas tää sama vituttava tunne kun tulin taas niin kateelliseks sille kun se oli niin nätti ja mukava ja semmone! tää alkaa oikeesti olla jo naurettavaa, oon ihan jokaselle naiselle/tytölle nykyään kateellinen lähinnä ulkonäöstä jne ja! on ihan vitun rasittavaa! asdasfh!
no, siellä illalla oli myös haettiin hoitoon semmonen kymmenen kuukauen ikänen pikkutyttö, otetaan että neiti m, jonka isän työkaveri, neiti M oli adoptoinu pakistanista. ja kun se neiti m oli niin tajuttoman pieni! sillee jtn 60cm pitkä ja paino about 5,5kg (ja siis on jo kohta vuoen vanha!) se tosiaan oli syntyny keskosena, syntyessään se oli ihan sikapieni, paino vaan jonkun puoltoista kiloa plus että sillä oli sydänvika. sen oli synnyttäny joku tosi nuori, alaikänen tyttö joka oli todennäkösesti raiskattu tms, ja se kiikutettiin semmosella skootterilla heti ku oli syntyny nii lastenkotiin, josta mun isä ja isän vaimo kävi hakemassa sen ja viemässä tälle neiti M:lle, se kun oli etukäteen sopinu siitä adoptiosta. ja niin ku ne sitte sano kaikki jälkikätee, se pikkune ois heitetty roskiin (ellei ois ennemmin omia aikojaan kuollu) jos tää neiti M ei ois sitä ottanu. se oli siis pelastanu yhen ihmisen elämän ihan totaallisesti. ku sitä juuttu aatteleen nii oikeesti, ihan hirveen hienoo juttu.. en löyä ees enää sanoja tähä.
tossa vkolla myös eksyin yhteen blogiin mihin en ois todellakaan tahtonu eksyä. meinaa sitä kirjotti semmone tyttö joka oli masentunu ja jolla oli selkeesti myös syömishäiriö. ja sitä oli ihan kamala lukee (luin sen siis kerralla kokonaan suunnillee, minkä ny lukihäiriöltäni jaksoin/kykenin) ja rupesin oikeesti itkemään eikä siitä sitte tullu oikee loppua ku se oli nii hirveetä lukee. ja eikä pelkästään siks että se oli niin vitun raskasta tekstiä jne, mutta ku jotkut jutut oli ku omasta päästä koska välillä on mullaki tullu semmone ihan helvetin huono fiilis kaikesta ja oon ihan sadat kerrat itkeny itteni uneen ties kenenki takia, kun on petetty luottamus tai kusetettu tai sanottu pahasti. kerranki, oli mun 14v synttäri, mun ja isän piti mennä ulos syömään ja shoppailee (ja en siis todellakaan ikinä oo isän kanssa kahestaa), niin mä ootin sitä päivää ku joulua pikkusena ja sitte ku tuli, nii muistan isä oli juonu, me mentii isän vanhemmille, se sitte sammu sinne ja lopulta mentiin vähäc pyörimään kaupois mun isän äitin kanssa, mut eihän se ollu sama asia. koko illan olin itku kurkus ja ku vihdon pääsin kotia nii juoksin mun huoneeseen ja itkin itteni unee. en syöny koko päivänä ja mulla oli totaallisen petetty olo...
tai ku yks jätkä, tossa ei ees oo paljoo aikaa (oikeestaan sen takia ku vitutti nii perustin koko blogin), nii tosiaa oltii juteltu koulus sillee porukas vähäc ja se selvitti mun nro ja rupes txt mulle, ja sit selvis kaikkee höpöjä asioita ja aateltii nähhä ja sillee. ja sit tyylii ku oltii muutaman kerran pörrätty jossai pihal nii rupes olee jo sellasta säätöö et melkee ku seurustelua. mut sit parin vkon päästä, oli maanantai ja kysyin siltä koulus txt voiko se kävellä mun kaa kotia. se vastas parin tunnin päästä sitte ku oltii päästy et oli jo menny kotia pyöräl. sit kysyin onks joku vialla ja sit se täräytti ettei oikeesti tykännykkään musta. ja siis lähetti tekstarin, eikä ois ehkä kertonu ees sillee jos en ois itte kysyny mikä on. se otti oikeesti tosi pahasti että oli tullu kusetetuks sillee..
nojoo, eksyin vähäc aiheesta, mut jatkan, siitä blogista jota luin, siitä surullisesta:( pointti mulla oli kai että tiiän oikeesti miltä tuntuu kaikenlaiset negis asiat, mitä siinä blogissakin oli (en siis väitä kaikkea tietäväni mut siis yleisesti ottaen ja jotakin), mut silti mulle ei oo ikinä tullu sellasta totaallista kaatumista; aina oon löytäny jotain kivaa, hetkellisiä unohuksia ja jatkanu eteenpäin. mut ku sillä tytöllä ei tuntunu olevan mitään sellasta minkä takia elää (ja en siis väitä että tietäsin, se kuva vaan jäi kun luin). ja mitä enemmän luin sitä enemmän tuli semmonen fiilis että mun on pakko auttaa sitä. pakko. mut en tiiä vielä miten. en tiiä, toivon vaan että se selviää tosta mustasta kaudesta, onnistuu syömään jne.. et jos tunnistat ittes (kommentoin siis yhtä kirjotusta) nii toivon mun koko sydämmestä et ei käy enää mitään pahaa. et kaikki kääntyy hyväks. ja tuo laulu, 'kelpaat kelle vaan' liittyy tähän kanssa. tai oikeestaan kaikille, että muistaisivat jotka lukee että kaikki on yhtä arvokkaita ja jokaista tarvitaan.
ei mulla muuta,
haudi,
sofia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
