ku mä olin aika hiton maissa. se oli perjantai ilta, ja siitä kaks viikkoa eteen päin en syöny oikee mitään kunnolla. jonkun omenan päivässä, tai sitä luokkaa. ei vaan tehnyt mieli. oli vanhojen tanssit ja sen piti olla ihana päivä kun kerrankin on tukka tip top, hieno mekko ja nättinä muutenkin. tai olihan se ihan, siinä oli vaan semmonen katkera maku. vanhojen jatkoilla pääsin siihen alkoholin helpottavaan huomaan. sinä iltana tapasin myös hoito numero ykkösen ja vein sen meille nukkumaan. hoito numero kaksi jonotti seuraavana iltana kharman naisten vessan takana ku mä laattasin siellä sisällä. luulin että kaikki ikävä helpottais ku saisin jonkun toisen jakamaan hellyyttä. mutta ei ketään ihmistä voi korvata.
lähdettiin käymään alpeilla porukoitten kanssa. siitä oltiin puhuttu jo puoli vuotta ja sen piti olla kiva reissu, koska rakastan lumilautailua. se oli kamalin viikko. päivällä yritin tosissani nauttia ja olla ilonen, puhua ja hymyillä ja tehdä etten miettisi mitään ikävää. mutta iltasin itkin itteni uneen ja näin aina samat painajaiset. sieltä ku tultiin pois nii oli kevät alkanu, oli maaliskuu. siitä seuraavat kaks kuukautta olin joka viikonloppu enemmän tai vähemmän humalassa kun yritin unohtaa kaiken. hoitoja tuli lisää, mutta sitte ajan mittaan osa niistä alko tulla ihan kavereiks ja oikeeks osaks elämää. tiiän että jos joku on tähän asti lukenut, pitää mua ihan helvetin säälittävänä ja että tavottelisin jotain.. sääliä? myötätuntoa mitä lie. ja öö en. en tiiä auttaako jos selitän, mutta yritän silti.
koska no, jos yleensä aatellaan että erotaan seurustelusta se on normaalia. ei siitä pidä ottaa niin hillitöntä masista. emmä tiiä miks mulle se oli niin iso paikka ehkä ku oli eka kerta ku seurustelin. ehkä ku tartuin siihen ehkä liikaa. oli mitä oli taistelin ja selvisin. kaikesta selviää kun vaan jaksaa tarpoa, nii isommista ja pienemmistäkin.
oli miten oli tässä on taas ollut niin yhtä jos toista. eilen, aloin käyttää finnipillereitä >:D ne on antibiootteja ja ei mee varmaan ku viikko ni mulla on puhas iho. jes. ne ainakin tehoaa. oon niin kyllästyny tappelee kaiken mahollisen tököttien yms yms kanssa. lisäks oon alkanut panostamaan mun kouluun. hehe. parempi myöhään ku ei millonkaan, koska mulla on enää (toivottavasti) vuos lukiota jäljellä ja sit pitäs enää miettiä mitä tahtoo isona tehdä. millon sitte oon iso. oon jo nytte aika, varsinki ku en oo jaksanu käyä lenkillä ja ku mun viimesin rehellinen urheilusuoritus on maaliskuulta ku kävin luistelemassa jyväsjärveä ympäri. kesällä ostin myös uuen puhelimen, jippii. se on nätti ja pinkki ja siinnä on tetris & se on 50% kosketusnäyttö.
tässä oon viimesen vuorokauden ajan miettiny helppoja asioita. tai mikä on helppoa elämässä. ja totesin että aika moni asia on. on helppoa autolla ajaessa antaa suojatien eessä tietä pikkutytölle. on helppoa kehua kaverin uusia vaatteita ja on helppoa istua tvn ääreen ja jäähä siihen. on helppoa ajaa ylinopeutta. on helppoa myöhästyä tunnilta. on helppoa tehä pahasti toiselle. se on joskus yllättävänkin helppoa. harvemmin tarvitsisi ihan hirveesti vaivautua yrittämällä yrittämään jos tahtois pahottaa toisen mielen. siihen riittää yleensä helposti sanottava sana tai helposti toteutettava teko. ne pahemmat asiat on jopa yleensä helpompi toteuttaa. on helppo aatella vaan ihteään ja elää hetkessä ja olla välittämättä mitä seurauksia sun sanalla tai teolla on. ei se oo vaikeeta unohtaa, että maailmassa on muitakin ihmisiä kun sinä itte tai että välillä sitä pitää ajatella niitä muitankin ennen ku sanoo tai tekee.
ja kun on sanottu ja tai tehty, sitä ei saa enää pois. ei siinä maha enää kun pyytää anteeks. anteeks on ihmeellinen sana. se on taikasana, jolla sä voit pyyhkiä toisen mielestä pahan teon. kun oot pyytänyt ja saanut anteeks, ei toisella niin ikään ole enää oikeutta(?) jauhaa siitä vanhasta(?) asiasta. ehkä se joskus pätee ja pitääkin päteä niin, mutta ei joka kerta. ei pidä antaa anteeks eikä voi. kai se on vähän sitä että kunnioittaa ja arvostaa itseään. vetää johonkin rajan, mitä sulle ei voi tehdä miten sua ei voi satuttaa. ja kun itse kunnioittaa ja arvostaa itseään niin muutkin kunnioittaa ja arvostaa sua. se on fakta.
ps. Toi on sieltä sveitsitä, alpeilta!:) semi nätit maisemat siellä ainakin oli, ei joka päivä suomessa vuoria näe.
pps. päätin että alan taas kirjottaa! lukekoon kukaan tai ei kukaan
sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti