mut siitä bbstä, kyllä mä tiiän et se on semi roska sarja mut jumituin nyt tänä vuonna oikeen seuraamaan sitä (ennen en oo alentunu), ja siis eilen katoin ton maanantain lähetyksen, nii oli ihan järkyttävää katottavaa; niillä oli bileet ja jjuomisia ni siellä ne sitte joi ittesä iha tuiterii (ja semi pienestä määrästä kai kuitenki.......), ja sitte purjoili siellä ympäri sitä taloo ja semmosta. ja siis ihan oikeesti, emmä itekkään mikään apsolutisti ole mutta ne on sentää ihan semi aikuisia suurin osa ja sitte menee tommoset teinikännibileet vetämään! hävetti niitten puolesta. olihan se jossain määrin huvittavaa katottavaa mut jotain rajaa silti. ennen en siellä niistä ollu tykänny kobvin vilhelmiinasta mutta ku se siellä hoiti ne muut teininolot kuntoo ja oli vähän että miten porukka voi mennä noin sekasi ja tollee. nojoo.
tässä ollu vähän kaikkeee, maanantai esim oli mun pahin päivä ehkä pitkään aikaan. kaikkein suurin virhe oli pistää korkkarit jalkaan aamulla, koska illalla mun jalat oli ihan hituc kuolleet ku olin joutunu kävelemään aika paljon. ku en saanu pyörää korjattua (eli siitä vaihettua kumia). mut mää sentään yritin!! ja kovasti yritinki. itse asias hyppytunnilla tulin himaan ja sitä aloin säätää. se suju ihan hyvin siihen asti ku mun pitisaada se kumi uuestaa siihe vanteen päälle. käytin siinnä apuna semmosta minitalttaa ja ku sitte aika kovaa sitä vedin nii se lipes mun silmään. ja ihan hullun kovaa. ja ku se ei ehkä mikään terävin mahollinen ole mutta rautaa ja semmone kuitenki ettei se terveellistäkään ole jos sillä menee tökkimään mitä tahansa paikkaa. iskin heti käet silmille ja luulin että tulin sokeeks, kunnes räpyttelin sit sitä vähä auki ja tajusin että näen vielä ja menin iha ekstaasiin, pompein sisälle ja katoin peilistä ja olin niin onnellinen että näin vielä!! koko loppupäivän kattelin hirveesti kaikkee ku kävi nii mäihä et se osu tonne sisäkulmaan sillee ettei tullu mitään lopullisia seurauksia. tietty sitä silmää särki ihan hulluna koko sen päivän ja on se vieläki kippee vähä mut silti mä nään!! :)))))
nojoo, sitte seuraavaks vahingossa iskin sitä minitalttaa siihen upouuteen (ex-)ehjään sisäkumiin; siihe tuli reikiä ja siinnä vaiheessa mulla meni hermot oikeesti, menin sisälle ja kelasin että syön jtn ja lähen takas kouluun. no, menin jääkaapille ja huomsin yhen lupaavan näkösen kipon (joka näytti just siltä et siellä on jotain eilistä ruokaa joka on hyvää!) kurotin sitäsitte ja kallistin vähä että näkisin mitä siellä on. no, se oli sitte semmosta random lihakeittoa joka ei ollu niin kiinteetä ku olin luullu ja se siis valu mun päälle siitä. JEEE. olin lihakeitosta märkä, mun silmää särki ja mua _vitutti enemmän ku vähään aikaan. vaihoin vähä vaatteita ja painuin kouluun. no, koulun jälkee sitte tulin himaa, siivosin ja nostin pyykit ja lähin sitte mun poikaystävälle ja se tuli mua vastaan. meiän piti mennä keskustaa ku mun piti ostaa kirjoja ja maaleja ja bussikortti. mun jalat oli kuollu jo ku olin kävelly metrin ovesta mut silti vaan painelin niillä koroilla eteenpäin.
ja pari tuntia myöhemmin ku pääsin sitte poikaystävän kämpille ja sen sängylle makaamaan jalat irti maasta ni oli ehkä ihanin tunne ikinä. olin niin stressaantunu ja vittuuntunu ollu koko pvän ja olin jotenki koko ajan oottanu että pääsen makaamaan siihe sänkyyn. se oli vielä onneks tosi ihana ja kärsivällinen mun kanssa, teki mulle ruokaa ja sieti mun kaikkia valituksia. oikee enkeli! :))
eilen sitte öö no, oli vikat tunnit vektori matikkaa ja piti päästä koulusta tällee viis vaille kolme. sitte joskus puolen (puol kolmen) jälkeen kysyttiin kaverin kanssa siltä opelta että päästäiskö jo, mää ainaki vähä puoliks läpällä ku ei kukaa normi ope päästäis. se sitte oikeesti vaan sano semi hiljaa että joo. ja me oltiin että oikeestiko, ja se oli vaan että joo. lähetttiin sitte sieltä, ja ne muut jäi sinne istumaan? :D mmitä:DD joo, ja sitte öö siinnä joskus vähä enne neljää kaveri tuli tähän sen kevarilla ja lähettiin käymään vihtavuoressa. nolo meininki sielä. tulin himaan joskus puol seittemän aikaa, laitoin salkkarit nauhalle ja lähettiin äitin kanssa ajamaan autoa!! tai siis mää ajoin ja äiti istu kyyissä! ajoin ihan semisti, vaikka vähän oonki turhan äkkipikanen (äiti sano joka kurvis että ei pitäis nii paljoo vääntää rattia et pienetki liikkeet riittää ja ettei pitäis kerätä vauhtii aina enne liikenne valoi ettei sit tuu semmosta VRUUUUUUUUUUM stop. enpä ees sammunu ku kai kerran valoihi ja sitte! yhes risteyksessä ku yks toinen ei osannu sääntöjä!!
tai ku tulin sillee et mulla oli etuajo oikeus sitä auto x:ää ennen ajaa mut auto x ajoki vaan suoraa! meinas tulla kolari mut molemmat iskettiin onneks jarru pohjaan. ja mulla sammu auto siihe. sit olin lähössä liikkeelle nii toisesta suunnasta tuli auto y jota taas mun piti väistää! meinasin siis ajaa siitä suoraan sen alle. lopulta sitte ku pääsin liikkeelle (mää nauroin ja äiti vaahtos vieressä että rauhassa, rauhassa..), nii tuli vielä suojatie eteen ja ku oli vähä pimeetä nii en huomannu ku siinnä oli nainen ja mies kävelemässä! meinasin siis kaiken kunniaks vielä ajaa niitten päältä. muutekseen suju kyllä oikeen hyvin! äiti vielä illalla ennen ku menin nukkumaan nii tuli vähä pyytelee anteeks ku se aina nii vaahtoo ku ajan mut ei se mua oikeesti häirhte ku tiiän et sillä on syytä siihe ku oon vähä noviisi vielä:DD sit se voi ärsyttää ku oon saanu kortin ja tollee ajanu jos (ja kun) se vielä sillonki vaahtoilee
löysin kesällä mun isän vanhempien mökiltä tuommosia valokuvia. mun mielestä noi on ihan hullun siistejä tuommoset vanhat valokuvat ja sillee esteettisiä! (?) en vaan oikeen tiiä mitä mä niillä teen mut no täl hetkel ne lojuu mun pöyällä toistaseks =) samalla ku löysin noita sieltä löysin myös mun äitin ja isän hääkuvan. mun vanhemmat on siis eronnu joskus joku kuustoista vuotta sitte ja oon kasvanu ja eläny aina mun äitin ja veljen (ja nyt äitin miehen ja sen pojan) kanssa, enkä oo oikeen koskaan ees ajatellu et jos äiti ja isä ois vielä yhessä. rupesin miettimään, että joskus vajaa kymmenen vuotta sitte, ala asteella mietein että ois kiva jos ois niinku äiti ja isä molemmat elämässä ihan kokonaan. tavallaan kelasin ku mulla oli kaikki kaverit melkeenä sillai että niillä oli vanhemmat yhessä ja tollai. sillon mää olin ehkä välillä vähän jopa kateellinen, ku kaikilla oli äiti ja isä kotona oottamassa ja sillee olemassa ja mulla oli vaan äiti. ei mulla silleen, kyllä mun isä on vielä elossa ja noin, se vaan ei ku ei oo oikeen pysty huolehtimaan ees ittestään kunnolla ni nii.kuitenkaa, emmä sitä oo sen enempää koskaa märehtiny. oon vaan tosi onnellinen ku mulla on äiti ja veli ja nytte ku äiti on löytäny niin hienon miehen ittellee! en ikinä sano sitä isäpuoleks (vaikka teoriassahan se on), vaikka seonki mulle tavallaan melkeen ku toinen isä. ei kuitenkaa iha iha ku olin jossain yläasteella ku ne tapas äitin kanssa, mut se on tällä hetkellä ainaki tärkein "isänkorvike" mikä mulla on. ehkä just sen takia että mun omat vanhemmat on aina ku muistan ni ollu eronnu, nii en oo koskaan osannu aatella et se että porukat eroo ois mitenkään iso asia. mua kaduttaaki ihan hirveesti ku joskus muutama vuos sitte yhellä mun kaverilla eros vanhemmat ja se oli tosi huonona ja ku mä en oikeen osannu ymmärtää mitä vakvaa siinnä on. mut nytte oon alkanu ymmärtää, koska tiiän että mullekkin ois ihan kamalaa jos äiti ja sen mies nyt erois, ja ku se on mulle sama asia ku jos jonkun toisen vanhemmat jotka on ollu yhessä aina ni eroais.
nojoo, ihme tunne jauhantaa taas, painun kouluun vihdoinkin :))
xoxo,
sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti