ei sussa ole mitään vikaa

nonnii, nyt ollaan turvallisesti kotona ja saunottu ja on hyvä fiilis!:---)
pitää nyt kertoa kun tuli pikkusen taas sählättyä! niistä hiuksista ei ensinnäkää tullu ees parempia, ihan samanlaiset:o en tajuu! ne on kyllä ihan höpöhöpö juttuja että muka vaalentaa tosta sävystä tohon sävyyn etttä elkää uskoko niitä! tai ehkä ois eka pitäny ottaa värinpoisto emt?! mut tosin nyt siitä tuli tasasen oranssi (parannus?)

kiireellä sitte pyöräilin kotia (ku piti ehtii bussiin joka vie mut riihivuoreen!), mikä oli suht tuskasta semmoses pikku lumihanges jonka alla on liukasta ja sitten kun pyörä on niin paska että siitä lähtee aina ketjut ku yrittää pyöräillä ees pientä ylämäkee!! kotona ei ollu ruokaa ja pistin nuudeliveen kiehumaan samalla ku vedin vaatteita niskaan ja etin kamppeita. mun piti mennä sillee eka bussilla nro1 yliopistolle ja siitä 13 ämmällä riihivuoren ala-asemalle vievän tien risteykseen josta oisin kävelly sinne sen päärinteen alas. no, en sitte ehtiny 1:seen, en ehtiny ees syyä nuudeleita ku lähin vaan tositosi vauhilla juokseen pysäkille lauta kouras ja siinähän se meni sitte nenän eestä ohi. tuli hirvee paniikki et mite ehin yliopistolle 13ämmään ajoissa. eli jatkoin juoksemista, lauta käessä siis juoksin kypärämäen ja köhniön halki keskussairaalalle josta laskin sen mäen alas ja jatkoin juoksua (joku pikkupoika osotti ja nauro mulle yhen auton ikkunasta ku menin siitä ohi:o!) pääasia ja parasta kuitenki oli että ku ehin yliopistolle, 13m ei ollu vielä menny! ehin siis siihe, se tuli siinnä muutaman minuutin päästä ku tulin. siinä semmone äksynnäköne bussikuskitäti sitte ilmotti mulle nyrpeenä että mun bussikortilla ei pääse muurameen (riihivuorelle>) asti koska mulla oli 9km kortti ja sinne oli 16km kilsaa. maksoin siitä lystistä sitte 4.10e, jotka jouduin maksamaan mun hartaasti kerätyistä velantakaisinmaksurahasta (kymmenestä eurosta, jotka lainasin mun luokkalaiselta äitin joululahjaan!)

riihkaan sitte pääsin onnellisesti ja ajoissa (ei lainkaan mun tapasta, ikävä kyllä..) ja oli oikeen kivaa(; syötiin siellä makkarakori (jossa oli enemmän ranskalaisia kun nakkeja!!:O) ja join kaakaon ja kun otettiin kisa semmosessa nopeuspelissä niin voitin munkin kun lyötiin vetoa kumpi on nopeempi (ja mää siis olin)! mietittiin kyl myös syvällisiä ja oikeesti ajatuttavia aiheita, kuten esim (Taskinen keksi tän itte!>>>>) että miks tietokone _sammutetaan_käynnistysvalikosta_?! siinnä riittää kyllä oikeesti miettimistä vielä pitkäks aikaa. koska miten sää sammutat jos käynnistät? nehän on vähän vastakohtia. ja sitten teoriassa, tietokone pitäs käynnistää sammutusvalikosta. toisaalta eihän se oo järkevää koska sit missä se valikko ois jos se käynnistettäis siitä koska ei se voi olla käynnissä jo kun sen käynnistää! tietty vois kai aatella että se nappula mikä on tuolla siinä koneessa mistä lähtee päälle nii että se ois sammutusvalikko, mutta ku siitä pystyy myös sammuttamaan käynnistämisen lisäks, käynnistä- valikosta taas ei pysty käynnistämään niinku sammuttamaan koska kun se näkyy se on jo päällä ja käynnistetty! aikamoinen pähkinä silleen!
meille nauro myyjä tätikin siellä=) tai se selkeesti pidätteli naurua kun mentiin kolmatta kertaa siihen kassalle en tiiä miks:o oltiin ehkä niin hauskoja! ja sitten siellä oli semmonen tosi sulonen pikkupoika joka tuli kanssa hymyilemään meille!

jees ja nyt on jo oikeesti tosi kiva mieli kun vko sitten oli vähän huonompi mieli kun yks vaan herra x kerto että oli kusettanu kun meillä oli ollu jtn säätöö ja vähä sillä lailla ettei sillä ollukkaan mtn tunteita. sellanenhan on mones mieles tosi kurjaa. ensinnäkin kun sitä pettyy itteensä, ihmisiin yleensä ja kohtaloon. sitten kun menee luottamus ihan yleisesti. tuntee ittensä typeräks kun luotti ja on vaikeempi taas ens kerralla luottaa. jostain syystä on vaan tosi helppo luottaa kun toinen sanoo kivasti ja on kiva ittelle.. mut yhtä kaikki tuntuu pahalta kertoo kaikille että nyt kävi näin, kun vielä pari pvä sitten oot hehkuttanu kuinka ihanaa ja sitten yhtäkkiä vaan. tulee tarve selittää toiselle miks kävi ku kävi siinä missä ittelleenki.
kuitenki niinku kaikessa, myös tämmösissä on aina hyvät puoletki. meinaa se sitte ku pystyt kertomaan jollekki ja kun joku on oikeesti tosi pahoillaan sun puolesta. siitä tulee semmonen lämpö et ku joku sittenki välittää. ja se kuinka paljon kauniilla sanoilla saa aikaan, todistuu taas tässä. en esim ikinä unohha kun eräs sitte kun itkin ja kerroin sille ja mietein mitä oon tehny väärte niin sano että "ei sussa ole mitään vikaa, usko se."
eli kiitos kaikille ihanille ihmisille jotka on mun elämässä jotka nyt lukee tätä.

haudi,
sofia